torstai 31. joulukuuta 2009

Osanottoni

Vuosi vaihtuu surullissa merkeissä. Sanat eivät riitä. Kuusi ihmistä sai tänään surmansa. Lämmin osanottoni kaikille läheisille ja työkavereille.

Elämä voi Suomessakin nähtävästi päättyä keneltä vaan ja koska vaan. Kylmäverisesti. Aseita on helposti saatavilla ja mustasukkaisuus syy tappaa. Tälläistako on monikulttuurisuus? Ja suomalaiset kyllä suvaitsevaisia joka lähtöön. Ehkä siihen asti, kun oma läheinen kuolee sivullisen ampumana intohimorikoksen seurauksena.

Onko suomalaismies sitten vähemmän mustasukkainen, väkivaltainen tai ampumaton kuin Kosovon albaani? Suomessa nimittäin kuolee vuosittain kymmeniä naisia perheväkivallan seurauksena, eli miehensä pahonpitelyyn.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Vuoden ilahduttavin esine

Rakkaimman esineen nimeäminen on hankalaa, mutta minulle tämä sympaattinen lompakko on ollut kuluneen vuoden ilahduttavin tavara. Ehdottomasti.
Ostin pussukan kesän alussa Lahden Vesijärven satamapuodista. Kun pussukka tuli taloon, kaikki vanhat lompakot menettivät loisteensa ja lähtivät kiertoon.
Punainen pussi huomataan ja herättää kassoilla hämmennystä sekä iloa. Pussi hörähtää kaiken maailman brändeille ja merkeille. Se irvaa avoimesti Guess ja LV-kansaa. Wannabe -ihmiselle pussukka on ehdottomasti punainen vaate, koska pussin viesti on "tavallaan" suora.
Pussukka ei nöyristele rahalle eikä sen ylivallalle. Tämän punaisen pussin omistajan elämässä on ovat arvot muualla kuin rahassa ja shoppailuissa. Värinä punainen on ärhäkkä, energinen, seksikäs ja lämmin. Punainen nostaa verenpainetta, niin kuin tämä pussukkakin, päästyään oikeiden ihmisten silmiin.
Kirkkovenepussukka sokeeraa ja se laittaa miettimään. Miksi tuolla on tuommoinen, mitä se haluaa kertoa, mitä aatetta se edustaa?
Pussi on Marianne Valolan tekemä. Se on Naisten päivä mallistoa, joka kohtelee rumaa kauniina ja rakentaa ihanan ja positiivisen ilmapiirin sen ympärille. http://www.mariannevalola.com/

Viattomien lasten päivä

Tämä talo kätkee sisälleen epätoivoa, surua ja murhetta. Joulu ei ole tänäkään vuonna näyttäytyt kaikille yhtä kauniina ja viattomana, piparintuoksuisena ja lämpöisenä.

Turvakodeissa on vilkasta pyhien jälkeen.

"Turvakoti on tarkoitettu lähisuhteessaan väkivaltaa kohdanneille lyhytaikaiseksi turvapaikaksi silloin kun kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia on mahdotonta tai suorastaan vaarallista."

Steniuksenkatu 20 päivystää 24 tuntia vuorokaudessa.

Joulu herättää monella tunteita pintaan. Suurin osa perheväkivallasta tapahtuu kodin sisällä. Naiset ja lapset ovat tavallisesti perheväkivallan uhreja. Lasten kimppuun käy nykyisin yhä helpommin myös äidit, joten miestenkään yhteydenotot turvakotiin eivät ole enää luultavasti harvinaisia.

Toimeentulo-ongelmien sanotaan lisäävän väkivaltaa, vaikka pahoinpitelyitä tapahtuu keskiluokkaisissakin perheissäkin. Salailu lisää syrjäytymistä eikä auta ketään. Anteeksipyynnöt ovat sanahelinää, kun teot uusivat. Väkivalta ei yleensä parane itsestään tai edes ajan kanssa.

Yksikin isku on liikaa. Väkivaltaista käytöstä ei saa hyväksyä missään muodossa eikä tilanteessa. Uhrin pitää hakea apua poliisilta ja turvakodista!

Jokaisella ihmisellä on oikeus väkivallattomaan elämään, kotona ja työpaikalla!

Helsingissä kirjattiin jouluna yli 620 poliisitehtävää

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

ILO KAUKANA Surulliset raketit

Ilotulitemyynti alkoi tänään. Suomalaisten arvioidaan ostetavan tänäkin vuonna raketteja noin kymmenellä miljoonalla eurolla. Juhlatunnelmaa ja elämyksiä vuoden vaihtumiseen maksimoidaan taivaalle räjäytetyillä pommeilla.

Ilotulitituksia katsellessa ei voi välttyä ajatukselta, mitä tämä hetken kauneus maksaa ja kuka siinä on lopullisena maksumiehenä. Muutamat silmävauriot on pieni hinta rakettien todellisesta loppulaskusta.

Tiesittekö, että suurin osa ilotulitusvalmisteista tulee Kiinasta. Kiinalaiset, lähinnä nuoret ja lapset, työskentelevät hengenvaarallisissa olosuhteissa, jotta eurooppalaiset saavat nauttia uudenvuoden ilotulituksista.

Suomen Luonto valitsi ilotulitteen Vuoden 2009 turhakkeeksi. Olen asiasta enemmän kuin samaa mieltä.

Ehdotan, että Suomestä tehtäisiin kestävän kehityksen mallimaa ilotulitteiden suhteen ja ilotulitteet palautettaisiin suosiolla historiaan. Mitä isot edellä, niin pienet perässä: Kaupungin - ja kunnanjohtajat tekisivät päätöksen tulitteiden jättämisestä pois uuden vuoden juhlistaan. Ilotulitevapaa kunta palkittaisiin näyttävästi.

torstai 24. joulukuuta 2009

Köyhien ja kodittomien perinteinen joulujuhla






Köyhien joulujuhla keräsi tänään Helsingissä Töölön kisahalliin sankoin joukoin juhlijoita. Tapahtuman järjestäjä Heikki Hursti oli silmin nähden iloinen saadessaan paikalle valtiovallan edustajia aina presidentti Tarja Halosta myöten.
Osallistuin Kisiksen joulujuhlaan nyt ensi kertaa. Meillä talkoolaisilla voileipien teko alkoi jo aamukahdeksalta. Kun ovet yleisölle avattiin kahdeltatoista, pöydät notkuivat jo herkkuja ja joululaulut kaikuivat kuorossa. Heikki Hursti kätteli kaikki juhlijat.
Kokemus oli miellyttävä. Tapahtuma oli hyvin organisoitu ja kaikki pelasi. Juhlijat olivat hyvätuulisia ja joulumieli tarttuvaa. Kiitoksia!

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua!

Helsingin Rautatieasemalle on tuotu jouluseimi, jonka hahmot on tehty sanomalehdestä. Seimen vieressä on teksti: "Etukäteen luulee, että tarvitaan paljon. Jälkikäteen ymmärtää, miten vähän riittää".

Tällä samalla sanomalla haluan toivottaa kaikille Hyvää Joulua!

Helsingin jouluseimet

lauantai 19. joulukuuta 2009

Vanhoista traditioista luovuttava - Sivistynyt ei osta joulunakaan


Ostamattomuus on todella helppoa, kun siihen tottuu.
Tavarat jäävät suosiolla hyllyyn.


Ympäristöystävällisyyden ykkössääntö on ostaa vähemmän. Jouluna pitäisi olla enemmän aikaa ja vähemmän roinaa. Oikeasti, eikö me olla jo opittu. Maailma hukkuu roskaan ja kaikkeen turhakkeeseen. Ruokaturhakkeita unohtamatta.

Maailmassa on kolme miljardia köyhää. Köyhyys ei postu ostamalla lampaita kehitysmaihin. Köyhyydessä ei ole kyse vain rahan, tavaran ja palveluiden puutteesta, vaan ennen muuta turvattomuudesta, ulkopuolisuudesta ja oman äänen puuttumisesta. Näitä eivät parhaimmatkaan hyväntekeväisyyslahjat takaa.
Eettisyys ja ekologisuus on vain nykyajan taikasanoja, jotta porukalta saadaan kerättyä lisää rahaa. Mainosmiehet ovat läksynsä lukeneet.

Ongelmien ratkaisemiseksi voi muuttaa vain itseään ja kulutustaan. Tämän hintana on luovuttava vanhoista traditioista, kuten lahjojen ostamisista ja sadasta sortista jouluruokaa pöytään.

Tavaran ostaminen, kuten väitetään, ei vähennä lamaa vaan nopeuttaa ilmastonmuutosta ja rikastuttaa halpatuotantoalueiden riistopomoja. Näissä yrityksissä työläisten henki ei ole minkään arvoinen ja ihmisoikeudet ovat olemattomat. "Hikitehtaissa" tuotetaan ja tuotetaan, piittaamatta ympäristö - tai päästöasioista.

Ekoluksusta on olla ostamatta mitään. Ihmisen ja ympäristön hinnalla.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Ciabattaa tontuille

Vieläkö joku epäilee sitä, ettei leipä puussa kasva. Hakasuontien varrella oli tänään todistettavasti leipä puussa. Ohikulkijoita puhututti, oliko särvin tuotu linnuille vai tontuille.

Ilmaista piparia!

Pari päivää sitten useat sadat osoittivat mieltä kirjastojen lakkauttamista vastaan Helsingin keskustassa.

Samaan aikaan Helsingin siirtolavoilta löytyy valtavat määrät hylättyjä kirjoja, ehkä kuolinpesän tai muuton yhteydessä roskikseen heitettyjä opuksia.

Eikö näitä kirjoja ja kaikkea muutakin käyttötavaraa voisi viedä kierrätyspisteisiin, josta niitä saisi kuka tahansa ilmaiseksi mukaansa. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus toimittaa vanhoja kirjoja kierrätyskirjahyllyihin, joista voi hakea kirjan ilmaiseksi. Kampin linja-autoasemalla oleva kierrätyshylly ainakin toimii mainiosti ja ihmiset osaavat sitä käyttää.

Kuvan kirjat (Durant; Kreikan kulttuuri 1951, Oma Maa -tietokirja Suomen kodeille 1907 ja Äitini Marie Curie1946) löytyivät tänään lähelläni olevalta roskalavalta. Kirjoja oli varmasti toistasataa; kotimaisia sekä ruotsin -ja englanninkielisiä kaunokirjallisia teoksia ja tietokirjoja. Toivon, että joku uskaltautuu hakemaan omansa, sillä on tosi sääli jättää hyviä kirjoja sään armoille pilaantumaan.

Osoitan mieltä, kun kirjat ja lukijat eivät kohtaa. Osoitan mieltä, kun porukka ei osaa vieläkään kierrättää. Jos ei itse osaa tai viitsi, voi ottaa avuksi esim. http://dyykkarit.fi/

torstai 10. joulukuuta 2009

Helsingin Elokolon Ystävät perustettu

Perustimme tänään Helsingin Elokolossa uuden kannatus - ja tukiyhdistyksen "Hgin Elokolon Ystävät", jonka päätarkoituksena on vapaaehtoinen ystävätoiminta. Kokoonnumme aluksi pari kertaa kuukaudessa ja ideoimme erilaisia toimintatapoja, jolla voimme kehittää Elokolon toimintaa entisestään.

Elokolon Ystävät haastavat kaikki halukkaat mukaan ystävätoimintaan. Haaste on tarkoitettu lähimmäisistään ja ympäristöstään välittäville, joille raha ei ole itseisarvo.

Ystävyys on pieniä tekoja. Perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voi saada aikaan ihmeitä.

Ryhmän kannatussivut löytyvät myös Facebookista:
Helsingin Elokolon ystävät

Paraskeva Mikitina LARIN PARASKE (27.12.1833- 3.1.1904) In Memoriam

Runonlaulajan kivi
oooooooooooooooooooooo
Artosta minäkin
runoni riipustan,
kainuulaisesta
soittajasta
metsälinnan liepehiltä.
oooooooooooooSoittajasta pitkätukasta
sadunkertojasta,
runonlaulajasta,
loitsunluojasta kivellä.
Kanteleena kitara,
kannikaana kuutamoa.
ooooooooooooo
Itkuvirret nauretahan,
manaukset majoille
tuonelan virran.
oooooooooooooElon hirret taivahassa
tervataan,
erämaassa kirjolintua
riiuulle ootetaan.
ooooooooooooo
Ykskaks,
tuona tovena,
tuolla harmajalla kivellä,
alkoi runonlaulajan
riekunta ja lystinpito,
villikäs soidinmeno.
ooooooooooooo
Tuon soiton kuulemahan,
tuli etelästä eksynyt neito:
Mystisestä loitsijasta
äityikin kiihkeä kosija.
ooooooooooooo
Varvulla vapisevalla
teki laulaja loitsun lempeän,
vaihtoi sielujen paikkaa.
Säikeet sulhasen riimeille,
neitosen kiitos kivelle.
ooooooooooooo
Riimitelty Kajaanin Artosta kesällä 2004

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Mystinen vuori

Japanilaisten pyhä tulivuori Fuji kohoaa mystisenä 3776 metriin. Monelle japanilaiselle pyhiinvaeltajalle huipun saavuttaminen on elämän tärkein päämäärä.


Iltasanomat julkaisi tänään kuvani Fujilta Lukijan matkakuva-palstalla.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Osallistuin tänään kahteen Itsenäisyyspäivän juhlaan. Ensiksi kävin Heikki Hurstin Köyhien Linnanjuhlissa Hakaniemen torilla, sieltä menin monikulttuuriseen juhlaan kulttuurikeskus Caisaan.

Itsenäisyyden merkitys kasvaa iän ja iän tuoman kokemuksen mukana. Suomalaisuus on minulle yhteisö, elämäntapa, kulttuuri, velvollisuus, oikeus, kohtuus ja rakkaus. Suomalaisuus pitäisi olla myös menneisyyden ohella tulevaisuus.

Haluan pysyä suomalaisena, enkä halua muuttua monikulttuuriseksi. Mikä se semmoinen maa on?

Itsenäisyyspäivää vastaanotettiin Hakaniemen torilla
http://asunnottomienyo.fi/2009/joulukuunkuudes.html

torstai 3. joulukuuta 2009

Hiljaisuuden opissa Valamossa














Kirjoitin Valamosta ja hiljentymisestä artikkelin uuteen Minä Olen -lehteen 06/2009.

Nora Marttilan kilvoittelu naisena munkkiluostarissa on erikoista Suomenkin oloissa. Miksi ja miten Nora meni Valamoon, mikä on tämän naisen tarina..

torstai 19. marraskuuta 2009

Onnea Otto 70 vuotta


Henrik Otto Donner (s. 16. marraskuuta 1939 Tampere) on suomalainen musiikin sekatyöläinen. Hän on toiminut niin muusikkona, säveltäjänä, sovittajana kuin Teoston puheenjohtajanakin. Donner on ollut mukana tiiviisti suomalaisen rockin alkutaipaleella. Hän on säveltänyt 600 kappaletta.

Otto Henrikkiä juhlittiin tänään Tavastialla komeasti. Ohjelmassa kuultiin tusinan verran päivänsankarin säveltämiä biisejä. Valikoima oli pienimuotoinen läpileikkaus Donnerin uran varrelta. Tulkitsijoina oli Oton pitkäaikaisia muusikkoystäviä, kuten Maarit Hurmerinta, Pave Maijanen, Pepe Willberg, Jukka Orma ja Johanna Iivanainen.

Kappaleiden välissä muusikot onnittelivat ja pitivät lyhen puheen. Sankari herkistyi sanoista välillä niin paljon, että painoi päänsä alas ja pyyhki silmäkulmaa.

Tavastian sali täyttyi sukulaisista, ystävistä, kollegoista ja ihailijoista. Tunnelma oli lämmin. Kun illan päätteeksi synttärisankari nousi lavalle ja lauloi "Taantumuksen laulun", yleisö yltyi laulamaan ja taputtamaan mukana.

Vaikka Donner on tehnyt lukuisien muusikoiden kanssa hommia, Tavastialle oli vain harva päässyt mukaan. Mikä oli sinänsä sääli. No löytyi yleisöstä sentäs Dave Lindholm, M.A.Numminen, Pedro Hietanen ja Freeman. Mukava oli nähdä näitäkin heppuja! (En silti väitä, että olisin sen ikäpolven ihmisiä, että edes tunnistaisin pientäkään promillea wanhan polven muusikoista - saati uuden polvenkaan). Juice olisi varmaan ollut mukana ja Kirkakin, jolleivat laulaisi jo muissa kuoroissa. Mutta missä oli Mikko Alatalo, entäs Hector?

tiistai 17. marraskuuta 2009

Kaikki talteen!

NYT! Suomen työttömyysaste käy pahimmillaan 13–14 prosentissa 2010 (10.12.2009)

Vippikierre uhkaa kaataa maailmatalouden (1.12.2009)


Pulavuosina (n. 1930 -50 luvulla) 7 % väestöstä oli työttömiä, sama kuin nyt. Valtionvarainministeri Katainen väläyttää, että työttömyysprosentti saattaa kehittyä ensi talveen 2010 jopa 14 prosenttiin.
Laman oireet tekevät suomalaisita säästäväisiä. Kun elintaso alenee, eletään säästöliekillä. Viime lamassa elintarvikkeita säännösteltiin ja ruoka laitettiin kortille.

KORTTIANNOS
Kevyen työntekijän annos käsitti:
2 dl maitoa päivässä,
150 g voita kuukaudessa,
433 g lihaa kuukaudessa,
750 g sokeria kuukaudessa,
1 g sakariinia kuukaudessa,
500g saippuaa vuodessa,
4 tupakkaa laatikkoa kuukaudessa,
kahvia ja korviketta ei lainkaan.

Aiheena lama on taas ajankohtanen. Kouluruoasta säästetään ja leikkauksia tapahtuu monella sektorilla. Monessa perheessä tuleva joulu on mörkö, joka joudutaan elämään velaksi.

Ystäväni työskentelee pikavippifirmassa. Hänellä on tuore, eturivin näkymä kansalaisten rahan tarpeeseen. Sesonki alkaa pian, kun jouluna kallis raha käy kaupaksi. Kun normaalisti pikavippejä ottavat eläkeläiset, joulun aikaan vippejä otetaan joka ikäluokasta.

Sääli on sairautta, toteaa ystäväni ja on mielestäni juuri oikeassa. Kun vuoden mittaan eletään säästäväisesti, kuten luovutaan turhista shoppailuista, kahviloiden espressoista ja baari-illoista, rahaa riittää taatusti velattomaan jouluun.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Maarit ja Sami Hurmerinta - Pyhän Laurin kirkko

Hyväntuuliset Hurmerinnat esiintyivät tänään Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla. Keskiaikaisen kivikirkon tunnelma oli intiimi. Siinä missä Maarit lauloi suoraan luihin ja ytimiin, Samin kitaran soinnut nostivat kuulijan sfääreihin. Jollei "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" vielä liikuttanut, viimeistään "Lainaa vain" kappaleen aikana moni pyyhki silmäkulmastaan kyyneleitä. 35 vuotta naimisissa ollut muusikkopariskunta on tehnyt yhdessä hienon uran. Keikoilla on joka kerta ilahduttavaa huomata heidän keskinäinen kunnioitus, arvostus ja rakkaus toisiaan kohtaan. Rakkaus onkin yksi keskeinen teema Hurmerintojen liikuttavissa sanoituksissa.

"Kaikki elämässä on lainaa vain"

"Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain"

perjantai 13. marraskuuta 2009

Pehmeä mielenilmaisu

Neulegraffitin sanomaa voi vaan arvailla, mutta niitä on mukava bongailla pitkin kaupunkia ja ne piristävät ankeata kaupunkikuvaa.

Tämä vaaleansininen angorapötkylä koristi tänään Kulttuurikeskus Stoan ovea Itäkeskuksessa.

Eiköhän virkata maailma paremmaksi!!

torstai 12. marraskuuta 2009

Sikailua - Suomi jättää vanhukset rokottamatta

Sikainfuenssa on levinnyt epidemiaksi koko maahan. Sairastuneita on jo kymmeniätuhansia. Kuolemantapauksia on tällä hetkellä seitsemän. Rokostusjärjestelyistä on päätetty valtioneuvoksen asetuksella. Riskiryhmiin kuuluvat rokotettiin ensimmäiseksi, joihin terveet yli 64 -vuotiaat eivät kuulu.

Ystäväni vei 83- vuotiaan isänsä eilen Varsinais-Suomessa terveyskeskukseen saamaan rokotetta. Keuhkoahtaumatautikaan ei ollut riittävä peruste rokotteen saamiselle, joten heidät käännytettiin ovelta pois.

"Isä kiitti vaan nöyrästi terveydenhoitajaa ja oli pahoillaan, että ollaan viety hänen työaikaansa", sanoo ystäväni.

"17 -vuotiaana isä kyllä kelpasi sotaan, kun hänet määrättiin armeijaan. Kukaan ei silloin kysellyt, mihin riskiryhmään kuului. Vaikka riskit olivat kovat, isänmaan puolesta moni menetti henkensä".

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö. Hänen tulisi määrätä kaikki vanhukset rokotettavaksi. Nämä arvokkaat vanhukset, jotka ovat taistelleet meille henkensä kaupalla itsenäisyyden ja rakentaneet tämän maan. Sotaveteraanit ovat kunniakansalaisiamme.

Vanhusten arvostaminen tuntuu olevan valtakunnan tasolla vaikeaa. Vanhus on menoerä ja tuottamaton koneiston osa, jota ei edes evakoida uppoavasta laivasta. No, eipä kulu aikaakaan, kun hallitus vanhenee ja julkishallinnon virkaatekevät makoilee seniileinä vaipoissaan. Kukaan ei enää silloin kysele, "kuka vierelles jää".

Poikkeus vahvistaa tässäkin säännön, kun neljä espoolaista nuorta miestä perusti yrityksen, jonka kohderyhmänä on juuri vanhukset.

Vanhusten tarinoita kerätään nyt talteen. Uusi palvelu netissä on Epooq, joka on tarkoitettu elämänkokemusten taltioimiseen ja jakamiseen. Sivuilla pääsee muistelemaan, kertomaan elämäntarinaa ja jakamaan kokemuksiasi toisten käyttäjien kanssa.

Nettifoorumilla voi luvan kanssa muistella vanhoja, iloja ja suruja. Onneksi meillä Suomessa on osaavat ikäihmiset, jotka liikkuvat nettisaiteilla kuin kalat vedessä. Näillä sivustoilla kunnioitetaan hyvää vanhuutta, iän tuomaa kokemusta ja elämänviisautta. Menkää katsomaan!!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Roskis-seminaari 11.11.2009


Jos omalle tontille kakkaat,
ei tule luoksesi rakkaat.
Jos vieraalle tontille kakkaat,
heti saapuvat luoksesi rakkaat.

(Uppo-Nallen kootut runot/Elina Karjalainen)

Pohjois-Haagan Yhteiskoululla pidettiin tänään Roskis-seminaari. Seminaari koski 25 000 asukkaan kaupunginosaa, mutta paikalla oli vain kourallinen osallistujia. Kolmentoista hengen porukka taisi koostua suurelta osalta kokoomuslaisista, jotka olivat tilaisuuden järjestäneet (ja ehkä nostavat kassastaan kokouspalkkion.)

Haagan kokoomuksen puheenjohtaja Antti Lanamäki piti pienen alustuksen, mutta puhe jäi valitettavan lyhyeksi ja pintapuoliseksi. Hän puhui roskaamisesta lähinnä lenkkeilijän kokemuksella. Lanamäki totesi, että koirat ovat alueella lisääntyneet räjähdysmäisesti, mutta roskikset eivät. Mistä lisää roskiksia? Puheenjohtaja tosin osoittautui aktiiviseksi, kun mainitsi keränneensä iltalenkkinsä varrelta 53 koirankakkapussia.

Lanamäen lyhyt puhe paljasti, ettei seminaariin eteen oltu taustatyötä tehty, ja perustiedot olivat todella puutteelliset. Kuulija olisi halunnut saada faktaa: Mistä tässä on seminaarissa kyse ja kenelle se on tarkoitettu sekä onko mahdollisuus vaikuttaa?

Puistovastaava Pekka Engblom myöntää, ettei toimistohommistaan ehdi jalkautua kaduille ja puistoihin, joten hänellä ei ole omakohtaista kokemusta roskisten nykytilanteesta. Edelleen Engblom pahoitteli, että roskisasiat on hallinnoitu Hesassa sekavasti ja se vaihtelee kaupunkialueittain. Roskikset kuuluu suurelta osin joko kaupungille, liikuntavirastolle, kiinteistöille tai liikennelaitokselle. Heillä on myös vastuu tyhjentämisestä ja huollosta. Helsingissä on 500 kilometriä puistokäytävää ja esimerkiksi talvella auraamaton piennar voi hieman asettaa rajoituksia roskisten tyhjentämiseen.

Roskisasiat ovat rempallaan, se ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Koiranomistaja turhautuu roskiksien puuttuessa kantamaan kakkapussia useita kilometrejä takaisin kotiin. Jos sattuukin matkalla löytämään roskiksen, se on jo tupaten täynnä.

Todettiin, että valitus ja opetus ovat tänä päivänä utopiaa. Muutos lähtee korvien välistä. Yleinen siisteys ja viihtyvyys on kaikkien asia. Roskisten pitäisi olla houkuttelevia ja helppokäyttöisiä.

Syksyinen vinkki on lähteä taskulamppujen kanssa roskajahtiin. Jess!!

lauantai 31. lokakuuta 2009

Happy Halloween


Kurpitsalyhty on tärkein Halloweenin symboli.

Halloween näkyi jo eilen Hesassa, kun kaiken sorttisia haamuja, velhoja ja vampyyreita viiletti tukka putkella kaupungilla. Juhlan kaupallisuus ärsyttää monia, mutta toisaalta siihen lähdetään sankoin joukoin mukaan. Keskellä pimeää saadaan syy juhlia. Onhan tässä koko vuosi synkistelty taantumasta, jauhettu samaa lamaa.

Pyhäinpäivää vietetään vainajien muistolle. Suhde kuolemaan ja kuolleisiin on edelleen haudan vakava asia. Tabu. Tänä päivänä on monen kohdalla on edelleen tanssi kielletty ja naurukin.

Onko tämä elämä lopulta niin vakavaa. Voisiko vainajia muistella ilolla?

Sytyttän kynttilän illalla kuolleiden läheisteni muistolla. Olen menettänyt isovanhempani ja muutaman erittäin tärkeän ihmisen sekä pitkäaikaisen lemmikkikissani. Kuolema on aina menetys ja muutos. Kuolema on myös lainalaisuus, sillä ilman elämää ei ole kuolemaa ja päinvastoin. Kiertokulku, joka tulee hyväksyä.

Pitäisikin keskittyä kuoleman sijasta elämään. Olla paikalla tässä ja nyt. Ei murehtia mennyttä tai tulevaa. Tässä ja nyt.

Hyvää Pyhäinpäivää!

tiistai 13. lokakuuta 2009

Asunnottomien yö 17.10.2009


Kirjoitin muutaman artikkelin Asunnottomien Yön nettisivuille.

Päivi Valkosen epätavallinen tyyli elää ja asua röttelötalossa on ajankohtainen ja ajatuksia herättävä. Poikkevaan asuinvalintaan liittyy myös paljon yhteiskunnallisia toimijoita.

Valokuvaaja Aspe-Arto Timosen kuvia on esillä Hakaniemen torilla Asunnottomien yönä ensi lauantaina 17.10.2009. Timonen haluaa antaa kasvot kodittomille.

Molemmat jutut löytyy http://www.asunnottomienyo.fi/ sivuilta

maanantai 5. lokakuuta 2009

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Puolukkapuuroa


Voit aloittaa tyhjin käsin, sillä tyhjästä ja mahdottomasta eteesi avautuu tie. Muutos kulkea kohti omaa tietään vaatii usein luovuutta.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Joutomiehen dilemma - Hirviönaisen luomus

Kuulin äskettäin arviolta nelikymppisten miesten puhuvan kosmetiikkaosaston miesten puolella seuraavaa: “Kuule Kalle, autan kyllä sua löytämään hyvän silmänympärysvoiteen, mä olen itse käyttänyt tätä jo pari vuotta“, sanoo toinen ja osoittaa pientä putelia, ja jatkaa samaan hengen vetoon, “kannattaa ottaa itseruskettavaa kans”.
Nopean teollisen kehittymisen seurauksena miehistä on tullut tarpeettomia. Samaan aikaan kun naiset hakevat tasa-arvoa ryyppäämällä ja rellestämällä, miehet pakotetaan hellan ja nyrkin väliin, sileäposkisiksi ja sliipatuiksi pehmomiehiksi, ollakseen olemassa vain naisen tarpeita varten. Ei ihme, että miehisyys kärsii ja etenkin vääristyy.

Miehet nähdään objektiivina naisnäkökulmasta. Mieskunto on olemassa vain naisia varten, kuten koko muukin miehen olemus.

Miehille jankataan tuutin täydeltä keinoja parantaa itsetuntoaan, ulkonäköään ja älykkyyttään naismarkkinoilla. Muuta arvoa ei miehillä olekaan. Miesten oman personallisuuden merkitystä usein vähätellään ja miehiäkin jaotellaan kylmästi prototyyppeihin.

Raavaat miehet shoppailevat vapaa-aikanaan, tietävät jokaisen designtuotteen suunnittelijan, eivätkä huoli kotiinsa mitään kakkoslaatuista. Nykymies osaa pukeutua tilanteen mukaisesti, pukukoodi kertoo yhteiskunnallisesta menestymisestä: maksan kyllä oman osuuteni “kakusta“.
Miehinen kroppa on monesti hankittu kuntosalilta, koska voimaa ja fyysisyyttä ei enää juurikaan työmarkkinoilla tarvita. Mies on hyödytön. Kun testosteroni ei pääse purkautumaan luonnollisella tavalla, mies masentuu ja on valmis tuhoisiinkin tekoihin.

Miesten haluttomuudesta puhutaan kuin jostakin omituisesta luonnonoikusta. Miehenhän pitäisi olla valmis akrobaattisiin suorituksiin aina kun nainen näpäyttää sormiaan. Miesten haluttomuuteen löytyy kuitenkin usein syy omasta riittämättömyyden tunteesta, kodin huolista tai ehkä pahimmassa tapauksessa omasta vaimosta, joka pakottaa miehen omien mielihalujensa toteuttajaksi.

Miehestä on tullut nautintoväline, jonka ihmisarvot ovat menossa kovaa vauhtia.

Yksinjäämisen pelossa miehet myyvät itsensä eniten tarjoavalle ja pysyttelevät kotona vauvojen/lasten kanssa ja vuodattavat tunteitaan toisilleen ja netin kirjoituspalstoille. Kaltoin kohdellut ja haavoitetut miehet ovat turhautuneita ja kantavat syyllisyyttä, sillä välin kun vaimot pelaavat kovin panoksin uraputkessa, istuvat iltaa bissellä duunikaverien kanssa.

Sanomatta jättäminen on kukkanen, mutta jo siitäkin syystä täytyy sanoa, että nykymiehen identiteetti on juuri näiden hirviönaisten takiakin hukassa.“Ville, saiskohan näitä mun raskausarpia millään pois, voitko neuvoa. Tuli vähän viime aikoina jojoteltua tuon painon kanssa, katso nyt” ja Kalle nostaa paidan helmaa.
Yhtä huonosti miehille istuu hameet, kuin naisille housut, jos keinot on edellä mainitut.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Vaatimaton

Jos et mitään ahnehdi,
olet tyytyväinen kaikkeen.
Jos aina tavoittelet lisää,
joudut jatkuvasti pettymään.
- Ryokan

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ruusun aika


Haagan Alppiruusupuisto eli rodopuisto on ihastuttava metsäinen keidas, jossa voi nauttia alppiruusujen väriloistosta. Alue on rakennettu jo 1970-luvulla ja paikalle on istutettu yli 3000 alppiruusuristeytymää.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Flow - Vapaasti virran mukana


Voimme virrata vain sinne, minne elämämme maisemat meitä kuljettaa. Asioilla on aina oikea aika ja paikka. On turhaa laittaa hyvää energiaa asioiden ratkomiseen ja ongelmien pohtimiseen, koska asiat menee aina niinkuin menee: Omalla painollaan, kuten virta. Virta kyllä huuhtoo padot, siihen voi luottaa.
On siis turhaa kamppailla virtauksia vastaan, vaan liikkua luontevasti niiden mukana. Asioilla ja tapahtumilla elämässä on aina taipumus järjestyä. Vapaana virtava vesi löytää aina väylänsä ja on kaunein.

Maailma kylässä -festivaali 23.-24.5.2009

Saharan poikien bändi "Terakaft" herätti eksoottisuudellaan kiinnostusta.


Falun Gong yhdistelee taolaisuutta ja buddhalaisuuden kiinalaista muotoa sekä perinteisiä kansanuskomuksia.

Herra Pau Brasil on myymässä omatekemiään sademetsien koruja.


Jokaisella on mahdollisuus esitellä kykyjään.

Kantaaottavassa tapahtumassa on näytteilleasettajilla ja
osallistujilla yhtäläinen oikeus mielipiteen - ja sananvapauteen.

Seurasaaressa




Rentukka kukkii


Ketunleipä eli käenkaali



Seurasaaren uimala avoinna 1.6. - 9.8.2009

Nudistirannalla naisille ja miehille on omat rajatut alueet


"Tässä lepää Suomen vanhin poikien kivittämä orava".
Monet muistaa oravaa tuomalla haudalle käpyjä.


Kesy peippo saattelee polulla


Ukkojen sikariporras