lauantai 28. tammikuuta 2012

Helander lopettaa

Helanderin Huutokauppakamarin perustaja ja meklari Mikko Helander vetää huomenna viimeisen huutokauppansa.

Kunnioituksella jään kaipaamaan Helanderin pariskuntaa, lämmintä asiakaspalvelua ja tietysti uskomattomia löytöjä, joita olen heidän huutokaupoistaan tehnyt.

Blogin kuva on tältä päivältä. Pienen venäläistaulun (20x15 cm) kysyntä yllätti, kun sen huutohinta nousi 6 000 euroon. Sen sijaan joku onnekas osti pianon kahdellakympillä, käsinsidotun maton viidelläkympillä jne.

Pohjahinnattomat tuotteet ovat olleet reiluja ja kuluttajaystävällisiä. Harrasmiesmeklari ei ole koskaan manipuloinut tai vedättänyt hintaa. Olen huutanut ihania tavaroita pikkurahalla. Huutokauppaa Hämeentiellä jatkaa pariskunta Siren; toivottavasti samalla asiallisella tyylillä. Hyviä eläkepäiviä vaan Helandereille ja kiitoksia!

HELANDER HUUTOKAUPAT

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kampaajalle rahaa


Haaviston kampanjakassa tyhjä

Sunnuntai 22.1.2012 klo 22.36

Pekka Haaviston kannattajat iloitsevat ehdokkaan menestyksestä.
Haaviston kampaaja kaipaa lisää rahaa.
Haaviston kampaaja kaipaa lisää rahaa.
Yksi asia kuitenkin huolestuttaa. Haaviston Facebook-kannatusryhmässä kerätään nyt rahaa vaalien toisen kierroksen kampanjaa varten, koska kaikki varat upposivat ensimmäisen kierroksen kampanjaan.
- Olemme päässeet tähän asti kannattajien uskomattomalla tuella ja aktiivisuudella. Yhdessä keräämme myös varat, jotka toisen kierroksen kampanjointi vaatii, kampanjaväki vetoaa Facebookissa.
Kampanjaväki muistuttaa myös, että huomenna alkaa jälleen arki, ja Haaviston voitto vaatii vielä todella paljon ponnistuksia. Kannattajien mielestä se on kuitenkin tehtävissä.
Haaviston Facebook-ryhmään kuuluu yli 45 000 ihmistä.
IL

Hyvää äänestyspäivää!


Tervetuloa Lohikäärme!

Kiinalaisen horoskoopin mukaan alkaa 23.1.2012 lohikäärmeen vuosi.

"Suurten luonnonmullistusten, yhtä murskaavien voittojen yhtä suurten tappioiden, mahtipontisten sanojen ja tekojen, ennätysten rikkomisen ja siltojen polttamisen aika. Kulovaroitus on voimassa koko vuoden, ja ihmisten tulisi ylipäätään varoa visusti saamasta minkäänlaisia - tai asteisia palovammoja.
Tänä vuonna menestyvät ainoastaan ne, jotka osaavat esiintyä, teeskennellä olevansa kaikkea muuta mitä ovat, tehdä nopeita ja rohkeita päätöksiä ja tarttua epäröimättä käsiksi mahdottomankin tuntuisiin tehtäviin. Korkeat panokset, korulauseet ja uhkarohkeus on pelin henki - joko kaikki tai ei mitään."

Lohikäärmepurkki on kirppislöytö. Löydöksi sen tekee pohjassa oleva tarralappu, jossa lukee "Äänislinnasta 1942". Purkissa on ollut kiinalaista irtoteetä "Kwong Sang Tea co, Hong Kong". Karjalan tsaikkaa suoraan Kiinasta.

Jos jollakulla on tietoa, miten kiinalaista teetä on päätynyt Äänislinnaan, olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan. Tai jos jollekin tämä purkki on tuttu, kaikki tieto otetaan kiitollisena vastaan.

Lohikäärmeen vuosi on värikkäin kaikista. Vaatteet, tekstiilit, sisustus - kaikissa on lupa käyttää värejä. Avataan aistit väreille, ilolle, elämälle..

Hyvää alkavaa Lohikäärmettä!!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Kirjakoukussa

Olen ollut koko elämäni kirjakoukussa. Lähinnä tositapahtumiin perustuvat romaanit ovat puhutelleet lähiaikoina, mutta muitakin on mennyt siinä sivussa. Viime vuoden lopulla luin ainakin Damon Calgut:Vieraassa huoneessa, Rosa Liksom: Hytti nro 6, Yasmina Khadra: Osattomien olympos, Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame -kertomuksia keittiöstä, Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus, Chris Cleave: Little Been tarina, Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta, Jari Tervo: Layla, Flora Nwapa: Efuru, Henning Mankell: Likainen Enkeli ja nyt viimeisenä Elina Tiilikka: Punainen mekko.

Elina Tiilikka: Punainen mekko (Gummerus 2010)

Punainen mekko jäi mieleen. Romaanin läpi kulkee prostituutioteema, kuinka päähenkilö joutuu myymään itseään saadakseen laskut maksetuksi. Tarina perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin suomalaisessa kaupungissa.

Kirjailija vapautuu aiheesta täysin ja kertoo avoimesti likaisetkit yksityiskohdat. Toisinaan lukijasta tuntuu tukalalta, aivan kuin olisi hypännyt tytön alushousuihin. Syyllisyys ja häpeä kulkevat mukana.

Suomessa puhutaan siitä, kuinka ihminen toteuttaa itseään työnsä kautta. Työttömäksi jäätyään ihmisen elintila kapenee ja itsensä toteuttamisen keinot jäävät todella vähäisiksi. Niukka elämä latistaa entisestään, mitä tahansa paskaduunia ei oteta vastaan ja ymmärrän hyvin kirjailijan motiivit.

Itsemääräämisoikeuteen liittyy raha. Jos elät pienen perusturvan varassa, hyvän elämän rahoittaminen harrastuksineen on miltei mahdotonta. Pelkkä ruoka ei riitä. Kirjan päähenkilö ratkaisi ongelman, yritti sinnitellä päätöksen takana ja perustella itselleen. Mutta vaikka hän miten yritti "uutta ammattiaan" itselle selitellä, silti hän tajuaa, että valittu tie ei olekaan helppo. Likaista ja saastaista; miesten hajut ja kosketukset eivät lähde iholta, vaikka mitä tekisi.

Vankilasta ei tullut vapautta, vaan juuri päinvastoin. Prostituutio on oravanpyörä, josta on vaikea irtautua. Kirjassa kuvataan eristäytyneisyyttä, kun nuori nainen jää yksin seinien sisään. Salaisuus alkaa olemaan niin suuri, että kaikki sosiaaliset suhteet jäävät.

Elämä on täynnä valintoja. Kirjan päähenkilö vakuuttaa monessa kohtaan tehneensä oman ratkaisun. Kuitenkin jään miettimään asiaa. Olisko ollut muita vaihtoehtoja, mikä on ihmisen todellinen valinnanvapaus. Kirja on kipeä muistutus siitä, mihin hyvinvointiyhteiskunnan epätoivoisimmat voivat ajautua.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Ihmisenä olemisen konkurssi- Kolme viikkoa lepositeissä

Psykiatrisen sairaalan elämästä puuttuu ihmisrakkaus, kunnioitus ja lämpö. Hoitomuodot ovat pahimmillaan karmivia. Puhutaan nyt nykypäivän terveydenhuollosta. Potilaita hoidetaan, miten hoidetaan..

Sain osallistua kokoukseen, jossa käsiteltiin psykiatrian hoitomuotoja pääkaupunkiseudulla. Uusia ideoita ja parannuskeinoja haettiin muun muassa Auroran sairaalan johdolle esitettäväksi.

Yleisiä hoitomuotoja ovat vieläkin lepositeet, eritys, sähkösokit...

Miltäköhän tuntuisi maata lepositeissä kolme viikkoa putkeen. Vuorokauden ympäri vieressä istuu hoitaja, joka vapauttaa käsisiteet syömiseen, juomiseen, lääkkeen ottamiseeen. Vessaan pääsee; siksi aikaa tulee toinenkin hoitaja paikalle. 41-vuotias nainen muistelee "se taisi olla viitisen vuotta sitten, kun mut laitettiin lepositeisiin, etten purisi itseäni. Olin tuohon aikaan itsetuhoinen. Ihan hyvä juttu nuo lepositeet, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että olikohan hoito sittenkin liian pitkä." Kolme viikkoa sidottuna kattoon tuijottamisen myönteiset vaikutukset mieleen tuntuvat tässä kohtaa utopialta.

"Pakkoliikunta on vieläkin arkipäivää. Laittavat osastolta kolme kertaa päivässä ulos. Siitä saa pisteitä. Hoitajat antavat kaapin avaimen ja siinä puetaan ja lähetään väkisin ulos. Ei ole vaihtoehtoa. Ei potilaalla ole mitään oikeuksia hoitajien ylivaltaan." Potilaille suositellaan ikiaikaisin tavoin liikuntaa, vaikka kunto olisi mikä. Ei mikään ihme, jos Auroran edustalla hoipertelee tokkuraisia ihmisiä; Siellähän ne "hullut ulkoilee".

Vapaudenriisto. Murheellista on kuulla naisesta, jota hoidettiin eristyshuoneessa lähes 3 kuukautta. Koko tuona aikana naisen ei annettu nähdä ketään, ei lukea, ei annettu mitään virikkeitä. Ainoa valopilkku oli huoneessa oleva ikkuna. Sälekaihtimien läpi kajasti elämä.

Sairaalan käytävällä hoidetaan henkilökohtaiset hoitajan keskustelut kanssa, koska osastoilla ei ole terapiahuoneita. Käytävällä myös usea potilas viettää klo 10-12 välisen ajan, koska tuona aikana potilailta on oman huoneen käyttö kielletty. Huoneessa pidetään keskimäärin kolmea potilasta samanaikaisesti. Intiimiteettisuoja on olematon. Potilaiden asiat tiedetään huoneessa.

Vankila, rangaistuslaitos tai kasarmi, jossa potilaiden kunnioitus puuttuu täysin, kuvailivat potilaat sairaalaa. Lääkitystä kokeillaan ja välillä laitetaan kotiin. Monesti lääkitys osoittautuu vääräksi. Siinä vaiheessa kun pakkoliikkeet ravisuttavat kroppaa, uusi lääkitys otetaan kiitolllisena kokeiluun. "Lääketehtaiden koekaniineitahan me ollaan."

Sähkösokkihoitoa annataan nykyisin siististi nukutuksessa, ja vaikutukseltaan se auttaa vaihtelevasti. Tämä kyseenalainen hoitomuoto herättää potilaissa monenlaisia tuntoja.

Miten meidän käy, kun ihmisiä kohdellaan miten sattuu. Pahoinvointi lisääntyy, mielenterveysongelmat lisääntyy. Melankolia ja synkkyys ovat tunteita, jotka liittyvät tiiviisti potilaisten mietteisiin nykyisistä psykiatrian sairaaloista ja hoitopaikoista. Ulkopuolisena kuulostaa helposti siltä, ettei tässä työssä olla paljoa edistytty, esimerkiksi sitten Seilin. Sairaalaan tullessa potilas joutuu luopumaan kaikesta henkilökohtaisesta, myös yhteydet ulkomaailmaan kielletään useasti. Mistään ulkoisesta et voi päätellä ajan kulua, eihän sairaalassa pääse edes internetiin. Omaisten ja ystävien tapaamiset ovat tuikiharvinaisia. "Kanttiiniin pääsee, kun on ansainnut tarpeeksi pisteitä hoitohenkilökunnalta ja jos sattuu olemaan rahaa. Rahaa ei voi nostaa mistään, eikä muitakaan raha-asioita hoitaa. Kaikki jää hoitamatta kun joutuu sairaalaan."

Kuka ajaa mielenterveyspotilaan puolia sairaalassa, pitääkö nämä "hoitokeinot" sallia? Millaisia tarinoita syntyy meidän sukupolvemme psykiatrian kehityksen suunnasta? Lääkäreiden tai hoitajien ammattitaitoa ei juuri kukaan potilas uskalla, rangaistuksen pelossa, kyseenalaistaa. "Jouduin väärän lääkityksen takia Auroraan jouluna. Sain todella ala-arvoista kohtelua. Lähtiessäni pois en viitsinyt kirjoittaa palautetta, etteivät seuraavalla kerralla kostaisi sitä mulle", kertoo vanhempi nainen.

Potilas on asiakas, jonka toiveet ovat varsin vaatimattomia ja täysin toteutettavissa: Hieman kunnioitusta, hellyyttä, hymyä....OIKEUTTA!

Diagnoosi ei saisi olla ikuinen "se on kuin elinkautinen tuomio, josta ei pääse koskaan ja jättää leiman. Skitsofreenikko on aina skitsofreenikko". Vaikka todellisuudessa skritsofreniastakin voi parantua.

Ihmisenä oleminen on täynnä riskejä. Normaali ja terve ihminenkin voi yllättää ja sairastua. Niinhän on käynyt monelle - suurin osa sairastuneista on ollut alkujaan tavallinen ihminen.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Pimeillä poluilla

Seurasaaren mystiikkaa

Pieni ihme sekin, että tänä iltana sain kiertää koko saaren ihan yksinäni, ilman ainoatakaan vastaantulijaa.

torstai 5. tammikuuta 2012

Valta vaihtuu

(Kuva: Kansallismuseo, Stella Helne)

"Elämässä ei tarvita muuta kuin vakaumus, että kauppa käy meillä paremmin kuin naapurilla."

Ketä et ainakaan äänestäisi?

Ennakkoäänestys 11.-17.1.2012
1. Vaalipäivä on sunnuntai 22.1.2012 klo 9.00-20.00
2. Vaalipäivä on sunnuntaina 5.2.2012 klo 9.00-20.00

Aapelinpäivänä tuli talvi 2.1.2012


Kuvat: Helsinki, Etelä-Haaga 2.1.2012 klo 22, Stella Helne


Uusi vuosi 2012 - Leipää vai sisältöä? Keinot ja korvikkeet käyttöön

Vuoden kuva 2011 - Tunnelissa


Kuva: Helsingin rautatieasema, kesä 2011, Stella Helne

Kisahallin joulu 24.12.2011





Runonlaulaja Arhippa Perttunen 9.12.2011


Kuva: Stella Helne

Airamyrsky 4.12.2011

Surullinen näky sunnuntaiaamulta. Myrsky oli katkonut puita, lyhtypylväs oli taittunut kuin korsi. Lintulaudasta roikkui vaan katto oksalla. Tiellä makasi auton alle jäänyt pupu, jota harakka söi hyvällä ruokahalulla.

Miss Kawitan mietteitä



"Mietin aika paljon asioita; Antaa mennä niin kuin menee, olen aika onnellinen. Koska maailmasta puuttuu rakkaus ja ihmisillä on paha olla, ihmiskunnasta tulee entistä sotaisampi. Minä nautin vapaudesta, elämästä, Ville-kissasta, sulkapallosta. Kunnioitan kansainvälisiä ihmisoikeuksia, enkä syrji ketään."

Buena Vista Social Club 2.12.2011