Onnea Otto 70 vuotta

Henrik Otto Donner (s. 16. marraskuuta 1939 Tampere) on suomalainen musiikin sekatyöläinen. Hän on toiminut niin muusikkona, säveltäjänä, sovittajana kuin Teoston puheenjohtajanakin. Donner on ollut mukana tiiviisti suomalaisen rockin alkutaipaleella. Hän on säveltänyt 600 kappaletta.

Otto Henrikkiä juhlittiin tänään Tavastialla komeasti. Ohjelmassa kuultiin tusinan verran päivänsankarin säveltämiä biisejä. Valikoima oli pienimuotoinen läpileikkaus Donnerin uran varrelta. Tulkitsijoina oli Oton pitkäaikaisia muusikkoystäviä, kuten Maarit Hurmerinta, Pave Maijanen, Pepe Willberg, Jukka Orma ja Johanna Iivanainen.

Kappaleiden välissä muusikot onnittelivat ja pitivät lyhen puheen. Sankari herkistyi sanoista välillä niin paljon, että painoi päänsä alas ja pyyhki silmäkulmaa.

Tavastian sali täyttyi sukulaisista, ystävistä, kollegoista ja ihailijoista. Tunnelma oli lämmin. Kun illan päätteeksi synttärisankari nousi lavalle ja lauloi "Taantumuksen laulun", yleisö yltyi laulamaan ja taputtamaan mukana.

Vaikka Donner on tehnyt lukuisien muusikoiden kanssa hommia, Tavastialle oli vain harva päässyt mukaan. Mikä oli sinänsä sääli. No löytyi yleisöstä sentäs Dave Lindholm, M.A.Numminen, Pedro Hietanen ja Freeman. Mukava oli nähdä näitäkin heppuja! (En silti väitä, että olisin sen ikäpolven ihmisiä, että edes tunnistaisin pientäkään promillea wanhan polven muusikoista - saati uuden polvenkaan). Juice olisi varmaan ollut mukana ja Kirkakin, jolleivat laulaisi jo muissa kuoroissa. Mutta missä oli Mikko Alatalo, entäs Hector?

Kaikki talteen!

NYT! Suomen työttömyysaste käy pahimmillaan 13–14 prosentissa 2010 (10.12.2009)

Vippikierre uhkaa kaataa maailmatalouden (1.12.2009)


Pulavuosina (n. 1930 -50 luvulla) 7 % väestöstä oli työttömiä, sama kuin nyt. Valtionvarainministeri Katainen väläyttää, että työttömyysprosentti saattaa kehittyä ensi talveen 2010 jopa 14 prosenttiin.
Laman oireet tekevät suomalaisita säästäväisiä. Kun elintaso alenee, eletään säästöliekillä. Viime lamassa elintarvikkeita säännösteltiin ja ruoka laitettiin kortille.

KORTTIANNOS
Kevyen työntekijän annos käsitti:
2 dl maitoa päivässä,
150 g voita kuukaudessa,
433 g lihaa kuukaudessa,
750 g sokeria kuukaudessa,
1 g sakariinia kuukaudessa,
500g saippuaa vuodessa,
4 tupakkaa laatikkoa kuukaudessa,
kahvia ja korviketta ei lainkaan.

Aiheena lama on taas ajankohtanen. Kouluruoasta säästetään ja leikkauksia tapahtuu monella sektorilla. Monessa perheessä tuleva joulu on mörkö, joka joudutaan elämään velaksi.

Ystäväni työskentelee pikavippifirmassa. Hänellä on tuore, eturivin näkymä kansalaisten rahan tarpeeseen. Sesonki alkaa pian, kun jouluna kallis raha käy kaupaksi. Kun normaalisti pikavippejä ottavat eläkeläiset, joulun aikaan vippejä otetaan joka ikäluokasta.

Sääli on sairautta, toteaa ystäväni ja on mielestäni juuri oikeassa. Kun vuoden mittaan eletään säästäväisesti, kuten luovutaan turhista shoppailuista, kahviloiden espressoista ja baari-illoista, rahaa riittää taatusti velattomaan jouluun.

Maarit ja Sami Hurmerinta - Pyhän Laurin kirkko

Hyväntuuliset Hurmerinnat esiintyivät tänään Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla. Keskiaikaisen kivikirkon tunnelma oli intiimi. Siinä missä Maarit lauloi suoraan luihin ja ytimiin, Samin kitaran soinnut nostivat kuulijan sfääreihin. Jollei "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" vielä liikuttanut, viimeistään "Lainaa vain" kappaleen aikana moni pyyhki silmäkulmastaan kyyneleitä. 35 vuotta naimisissa ollut muusikkopariskunta on tehnyt yhdessä hienon uran. Keikoilla on joka kerta ilahduttavaa huomata heidän keskinäinen kunnioitus, arvostus ja rakkaus toisiaan kohtaan. Rakkaus onkin yksi keskeinen teema Hurmerintojen liikuttavissa sanoituksissa.

"Kaikki elämässä on lainaa vain"

"Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain"

Pehmeä mielenilmaisu

Neulegraffitin sanomaa voi vaan arvailla, mutta niitä on mukava bongailla pitkin kaupunkia ja ne piristävät ankeata kaupunkikuvaa.

Tämä vaaleansininen angorapötkylä koristi tänään Kulttuurikeskus Stoan ovea Itäkeskuksessa.

Eiköhän virkata maailma paremmaksi!!

Sikailua - Suomi jättää vanhukset rokottamatta

NYT! Rokottamaton iäkäs nainen kuoli sikainfluenssaan Satakunnassa

Sikainfuenssa on levinnyt epidemiaksi koko maahan. Sairastuneita on jo kymmeniätuhansia. Kuolemantapauksia on tällä hetkellä seitsemän. Rokostusjärjestelyistä on päätetty valtioneuvoksen asetuksella. Riskiryhmiin kuuluvat rokotettiin ensimmäiseksi, joihin terveet yli 64 -vuotiaat eivät kuulu.

Ystäväni vei 83- vuotiaan isänsä eilen Varsinais-Suomessa terveyskeskukseen saamaan rokotetta. Keuhkoahtaumatautikaan ei ollut riittävä peruste rokotteen saamiselle, joten heidät käännytettiin ovelta pois.

"Isä kiitti vaan nöyrästi terveydenhoitajaa ja oli pahoillaan, että ollaan viety hänen työaikaansa", sanoo ystäväni.

"17 -vuotiaana isä kyllä kelpasi sotaan, kun hänet määrättiin armeijaan. Kukaan ei silloin kysellyt, mihin riskiryhmään kuului. Vaikka riskit olivat kovat, isänmaan puolesta moni menetti henkensä".

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö. Hänen tulisi määrätä kaikki vanhukset rokotettavaksi. Nämä arvokkaat vanhukset, jotka ovat taistelleet meille henkensä kaupalla itsenäisyyden ja rakentaneet tämän maan. Sotaveteraanit ovat kunniakansalaisiamme.

Vanhusten arvostaminen tuntuu olevan valtakunnan tasolla vaikeaa. Vanhus on menoerä ja tuottamaton koneiston osa, jota ei edes evakoida uppoavasta laivasta. No, eipä kulu aikaakaan, kun hallitus vanhenee ja julkishallinnon virkaatekevät makoilee seniileinä vaipoissaan. Kukaan ei enää silloin kysele, "kuka vierelles jää".

Poikkeus vahvistaa tässäkin säännön, kun neljä espoolaista nuorta miestä perusti yrityksen, jonka kohderyhmänä on juuri vanhukset.

Vanhusten tarinoita kerätään nyt talteen. Uusi palvelu netissä on Epooq, joka on tarkoitettu elämänkokemusten taltioimiseen ja jakamiseen. Sivuilla pääsee muistelemaan, kertomaan elämäntarinaa ja jakamaan kokemuksiasi toisten käyttäjien kanssa.

Nettifoorumilla voi luvan kanssa muistella vanhoja, iloja ja suruja. Onneksi meillä Suomessa on osaavat ikäihmiset, jotka liikkuvat nettisaiteilla kuin kalat vedessä. Näillä sivustoilla kunnioitetaan hyvää vanhuutta, iän tuomaa kokemusta ja elämänviisautta. Menkää katsomaan!!

Roskis-seminaari 11.11.2009

Jos omalle tontille kakkaat,
ei tule luoksesi rakkaat.
Jos vieraalle tontille kakkaat,
heti saapuvat luoksesi rakkaat.
(Uppo-Nallen kootut runot/Elina Karjalainen)

Pohjois-Haagan Yhteiskoululla pidettiin tänään Roskis-seminaari. Seminaari koski 25 000 asukkaan kaupunginosaa, mutta paikalla oli vain kourallinen osallistujia. Kolmentoista hengen porukka taisi koostua suurelta osalta kokoomuslaisista, jotka olivat tilaisuuden järjestäneet (ja ehkä nostavat kassastaan kokouspalkkion.)

Haagan kokoomuksen puheenjohtaja Antti Lanamäki piti pienen alustuksen, mutta puhe jäi valitettavan lyhyeksi ja pintapuoliseksi. Hän puhui roskaamisesta lähinnä lenkkeilijän kokemuksella. Lanamäki totesi, että koirat ovat alueella lisääntyneet räjähdysmäisesti, mutta roskikset eivät. Mistä lisää roskiksia? Puheenjohtaja tosin osoittautui aktiiviseksi, kun mainitsi keränneensä iltalenkkinsä varrelta 53 koirankakkapussia.

Lanamäen lyhyt puhe paljasti, ettei seminaariin eteen oltu taustatyötä tehty, ja perustiedot olivat todella puutteelliset. Kuulija olisi halunnut saada faktaa: Mistä tässä on seminaarissa kyse ja kenelle se on tarkoitettu sekä onko mahdollisuus vaikuttaa?

Puistovastaava Pekka Engblom myöntää, ettei toimistohommistaan ehdi jalkautua kaduille ja puistoihin, joten hänellä ei ole omakohtaista kokemusta roskisten nykytilanteesta. Edelleen Engblom pahoitteli, että roskisasiat on hallinnoitu Hesassa sekavasti ja se vaihtelee kaupunkialueittain. Roskikset kuuluu suurelta osin joko kaupungille, liikuntavirastolle, kiinteistöille tai liikennelaitokselle. Heillä on myös vastuu tyhjentämisestä ja huollosta. Helsingissä on 500 kilometriä puistokäytävää ja esimerkiksi talvella auraamaton piennar voi hieman asettaa rajoituksia roskisten tyhjentämiseen.

Roskisasiat ovat rempallaan, se ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Koiranomistaja turhautuu roskiksien puuttuessa kantamaan kakkapussia useita kilometrejä takaisin kotiin. Jos sattuukin matkalla löytämään roskiksen, se on jo tupaten täynnä.

Todettiin, että valitus ja opetus ovat tänä päivänä utopiaa. Muutos lähtee korvien välistä. Yleinen siisteys ja viihtyvyys on kaikkien asia. Roskisten pitäisi olla houkuttelevia ja helppokäyttöisiä.

Syksyinen vinkki on lähteä taskulamppujen kanssa roskajahtiin. Jess!!