Ruumiin palvominen on mennyt äärimmilleen. Puunaus, koristelu, hoidot, dieetit, hemmottelu ja monet muut ilmiöt ovat markkinavoimien aiheuttamaa arvoköyhyyttä. Luullaan, että onni syntyy näistä ulkoisista asioita.
Nopea tilannearvio omaan elämään voi paljastaa karmiviakin totuuksia: Ihmisellä on koko ajan tietynlainen ”mättö päällä”. Kun on joka päivä joulu, arkea ei enää tunneta. Vaikka saatavilla onkin mitä erilaisempia näennäisesti hyvään oloon liittyviä asioita, tyhjyys kasvaa ja onni kaikkoaa. Ihminen menee väkisinkin epätasapainoon näiden ulkoisen ärsykkeiden paljoudesta ja mittavasta tarjonnasta, tai siitä, että niitä ei osata käyttää kohtuudella.
Elokuvaohjaaja Dome Karukoski teki kokeilun uutuuselokuvaa ”Kielletty hedelmä” kuvattaessa kieltäessään näyttelijöiltä musiikin kuuntelun, elokuvat, makeiset ja alkoholin käytön. Haastattelussa nuoret näyttelijät pitivät Karukoskea ekaksi outona, mutta kuvausten edetessä he alkoivat ymmärtää kieltäymisen ideaa.
Kun houkutusten määrällä ei ole enää mittaa, mikään ei tunnu miltään. Vaatteita ja asusteita kertyy kamalat kasat, kylppäri on pullollaan erilaisia nuoruutta lupaavia purnukoita ja tuubeja, jääkaappi täyttyy trendikkäistä herkuista, kotiteatterista löytyy leffoja ja musiikkia enemmän kuin omaksi tarpeeksi, joka puolella on turhaa tavaraa ja paljon.
Onni voisi löytyä kohtuullisuudesta, yksinkertaisesta arjesta, jossa voisi välillä herkutella, joskus ostaa uuden vaatteen. Ihmisen kehittyminen ihmisenä vaatii kieltäytymistä. Ei kaikkeen mukaan tohinalla, vaan malttia ja hiljentymistä. Todelliset onnenhetket eivät tule ulkoapäin.
