perjantai 28. marraskuuta 2008

No Shop Day

Jos onni on ostamisen sivutuote, kuten mainoksessa luvataan, ostamista ei kannata lopettaa. Osta kaikkea mitä mielesi tekee -teema kantaa joka päivä. Jos ostaminen tekee onnelliseksi, onko se huonompi vaihtoehto kuin joku muu tekeminen. Jokainen ihminen tavoittelee hyvää oloa, turvallisuutta ja onnea. Mikäli yltäkylläinen elämä pystytään saavuttamaan materialla, antaa mennä. Elämä on liian lyhyt turhaan murehtimiseen. Mitä ympäristökuormitukseen tulee, on paljon ostohaluttomia ja -voimattomia ihmisiä, jotka osaltaan tasapainoittavat tästä ostohysteriasta aiheutuvaa painetta.
Köyhä punnitsee väkisinkin kulutustarpeitaan, ja on näin ollen luultavasti ekologisempi kuin himoshoppaaja, joka ostaa kaiken ja enemmänkin. Mitä sitä turhaan kukkaronnyörejä kiristelemään tai pennejä venyttämään, raha liikkeelle vaan. Niin kauan kuin sitä on. Elämä antaa meidän tehdä niinkuin itse tahdomme.
Shoppaus on terapeuttista, jossa ostaja tekee matkan itseensä. Ennemmin tai myöhemmin himoshoppaaja joutuu kohtaamaan itsensä ja tavarapaljous voi koitua taakaksi. Vanha sanonta on edelleenkin pätevä: onni ei tule etsien, vaan eläen.
Onni on jo meissä, eikä sitä voi saada ostamalla. Tärkeämpää on antaa kuin saada.
Uskokoon ken tehtoo, mutta lopulta ihminen on vapaaehtoisesti köyhä. Tästä esimerkkinä suurimmat tunnetut sankarit, kuten Buddha, Jeesus tai Äiti Teresa.
Älä osta mitään -päivää on vietetty 15 vuotta.

torstai 20. marraskuuta 2008

Isosiskon velvollisuudessa

Moni lapsi lopettaa leikkimisen liian varhain. Lapsuuden aika on lyhyt. Satumetsä vaihtuukin liian pian byrokratiaviidakoon. Täysi-ikäisenä nuorella täytyy olla jo kaikki valmiudet hoitaa asiansa julkishallinnon viidakossa, jossa avuttomat jää helposti jalkoihin. Tukea ja opastusta on vaikea saada. Ainakaan sosiaalityöntekijät eivät helpota osaltaan tätä painetta.



Jouduin tänään, lasten oikeuksien päivänä, erikoisen tilanteen eteen hoitaessani pikkuveljeni asioita, jonka haluan tuoda tässä julki. Ihmisten ei tarvitse suvaita mitä tahansa kohtelua julkishallinnon osalta.

Sosiaalivirastoon/läntiseen keskukseen lähti minulta tänään seuraavanlaista palautetta:

Hei!

Varasin tänään teiltä puhelimitse toimeentulotukiaikaa 20 -vuotiaalle pikkuveljelleni sosiaaliohjaaja xxxxx xxxxxxxxxx:lta. Yritän tukea veljeäni oman ajan puitteissa, koska poika on vielä nuori ja tuen tarve on selvä. Hän on asunut omillaan jo toista vuotta ja asioiden hoitaminen on vierasta. Veli jäi työttömäksi syyskuun lopulla, jonka yhteydessä selvisi, että liiton jäsenmaksuja ei ollutkaan koskaan veloitettu ja hän putoaisi päivärahoille. Onni onnettomuudessa, hän saikin jatkaa kesken jäänyttä koulua Keskuspuiston ammattiopistossa pintakäsittelylinjalla. Lokakuussa kävimme yhdessä hakemassa opistotukea/asumislisää Kelasta, josta neuvottiin hakemaan toimeentulotukea, mikäli päätös ei ole valmistunut jolukuuhun mennessä. Näin tein tänään, että saataisiin vuokra ainakin maksuun joulukuulta.

Esitin asiat juuri näin, edellä mainitulla tavalla virkailijallenne xxxxx xxxxxxxxx:lle. Virkailija alkuun kysyi, saako laittaa puhelimeen mikrofonit, että puhelu kuuluu myös sosionomiopiskelijalle. Vastasin myöntävästi. Virkailijan asenne minua kohtaan paljastui hyvin epäystävälliseksi. Hän kyseli moneen otteeseen miksi minä hoidan täysi-ikäisen veljen asioita. Koitin parhaani mukaan selvittää, että veljelläni on kielellisiä vaikeuksia selvitää omaa tilannettaan, lisäksi kun ei ole hoitanut mitään tälläisia asioita koskaan, ollaan uusien tilanteiden edessä, mukaan lukien siis liitto, työvoimatoimisto, kela ja muut byrokratian koukerot ja kaavakkeiden täyttö. Lisäksi veljelläni on lukihäiriö, joka hankaloittaa juuri ennestäänkin monimutkaisten asiakirjojen ymmärrystä ja täyttöä.

Olen ymmärtänyt, että sosiaalitoimi olisi tukeva ja kannustava ja ymmärtävä laitos. Sosiaaliohjaaja xxxxx xxxxxxxxxx oli kaikkea muuta. Kyseinen henkilö ei ensinnäkään antanut minulle tarpeeksi informaatiota puhelimitse. Esimerkiksi kun kysyin aikaa veljelleni, hän tokaisi, että hän laittaa kirjeen postiin, jossa asia selviää. Edelleen kysyessäni, mitä liitteitä/asiakirjoja tarvitaan mukaan, virkailija totesi tylysti, että "kun sinä hoidat veljesi asioita, kyläilet varmaan myös veljesi luona, niin näet mitä postia luukusta kolahtaa". Tämä on minusta erittäin epäasiallista asiakaspalvelua. Virkailija ei osaa vuorovaikutusta, vaan sosionomiopiskelijan aikaan yritti selkeästi tärkeillä. Lisäksi hän useaan kertaan painotti, että jos minä hoidan veljeni asioita, tarvitaan valtakirja. Senkin ymmärrän täysin, mutta tämähän nyt on ihan väliaikainen ratkaisu, että saataisiin ne joulukuun asiat veljeni osalta kuntoon.

Tiedoitusvälineissä ja muualla on painotettu yhteisöllisyydestä ja välittämisen kulttuurista: Voisin ajatella, että sosiaalinen ala olisi edelläkävijä ja suunnannäyttäjä, joka todella huolehtisi ja välittäisi. Yritin sanoa virkailijalle, että nämä nuoret on ihan oman onnensa nojassa, että he eivät tiedä omia etujaan, he eivät osaa.

Puhelun perusteella sosiaaliohjaajan epäystävällinen/asiaton käytös ja asenne ei sovi asiakaspalveluun eikä sen koomin sosiaaliselle alalle. Jos tämä edellämainittu malli lähtee eteenpäin opiskelijoiden kautta, olen todella pahoillani, enkä lainkaan ihmettele, miksi yhteiskunta menee siihen suuntaan kuin menee. Julkishallinnon palveluihin pitäisi kuulua vähintäänkin hyvät tavat, ihmisläheisyys ja palvelualttius.

Ystävällisin terveisin,
Stella Helne
sisar

Jalat ristissä

Pihapiirin arka vieras.


sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Kodittomat

Vuoden jokaisena päivä Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa on keskimäärin sata koditonta eläintä.