Kansa juhli villisti kaduilla, musiikki soi. Kaikki kynnelle kykenevät tanssivat ja lauloivat. Aivan kuin olisi viikonloppu, mutta nythän on ihan normi tiistai, muistan ajatelleeni. On syyskuun yhdeksäs päivä, vuonna 2001, Tunisiassa.
Ihmiset olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa ja kokoontuneet Soussen kadun varsille. Aluksi luulin, että maa olisi voittanut jalkapallon. Siinä vaiheessa ei tullut mieleenkään, että kyse on jostain ihan muusta, vähiten terroristi-iskuista Yhdysvalloissa.
Sain nopean puhelun Suomesta, jossa omainen kertoi, että jotain kamalaa on tapahtunut New Yorkissa, vielä ei tiedetä mitä. Tuhansia on kuitenkin kuollut.
Seuraavana päivänä oli kotiinlähtö. Eivätkä lentokentällä tunisialaiset todellakaan häpeilleet näyttää halveksuntaansa meitä "vääräuskoisia" kohtaan. Turvatarkastuksessa miehet laitettiin kulkemaan eri riviin naisten kanssa. Jokaisen rintaliivit tutkittiin sillä perusteella, ettei koneeseen vietäisi teräaseita, muistan matkanjohtajan tulkanneen.
En unohda koskaan sitä näkyä, missä naiset odottivat tarkastusta paidat ylhäällä, tullimiesten kohtelua ja siitä seurannutta tunnetta. Ei oltu minkään arvoisia, kun lentokenttäviranomaiset tekivät pilaa meistä. Lisäksi meitä turisteja hermostutti ja pelotti epätietoisuus, kun emme oikein tienneet mistä oli kysymys ja mitä tämä kaikki tarkoitti.
Vasta aivan viime vuosina olen ajattellut asiaa uudestaan, jopa käynyt Tunisiassa uudemman kerran. En enää kanna kaunaa, olen antanut anteeksi. Uskonasiat tuntuvat olevan joissain kulttuureissa niin äidinmaidossa ja veressa, ettei mikään mene niiden ohi. Tämä pitää vaan hyväksyä, koska muuttaakaan niitä ei voi. Mitäs tungen itseni joka paikkaan, maassa maan tavalla.
Jälkeenpäin olen kuullut WTC:n terroristi-iskusta monia versioita ja näen mielessäni taas ja taas rakennuksien sortuvan, pölypilvien leviämisen, liekkimeren ja sokissa olevat ihmiset. Nyt ajattelen asiaa toisin ja pystyn kyseenalaistamaan valtakäsityksen iskun tekijöistä. Uskon vahvasti siihen, että iskujen takana olikin Yhdysvaltojen oma hallinto ja tiedustelupalvelu eikä muslimikapinalliset.
Tunisiaan voisin lähteä kolmannenkin kerran. Sitä odotellessa, juhlin tänään Kiinalaisen Ystävyysseuran kanssa Uudenkuun juhlaa ja katson tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti