Yrjö Kallisen valaistuminen - esitys oli ensi-illlassa viime perjantaina 28.11.2015 Turun Ylioppilasteatterissa. Kävin katsomassa järjestyksessään toisen näytöksen eilen illalla. Odotukset olivat korkealla. Jo nimi oli lupaus, mutta toisin kävi.
Kallisen tärkein kysymys lienee ollut, elämmekö unessa. Ettei ihmisen pitäisi kulkea kuin unissaan, vaan havahtua katsomaan, mitä ympärillä tapahtuu. Henkinen kasvu ja yksilötasolla tapahtuva muutos, joka vaikuttaisi lopulta koko yhteiskuntaan. Kallisella oli paljon sanottavaa. Hänen karisma kantaa näihin päiviin. Esityksestä ei voi sanoa samaa.
Väliaikaan asti odotin innolla, josko tulisi edes pilkahdus Kallisen henkeä. Hahmon syventymiseen oli keskitytty hartaudella. Tässä tapauksessa henkilöhistorian läpikäymiseen poliittisine taustoineen, Suomen historian kulkuun ja muuhun ei niin oleelliseen. Lyhyempi esittely olisi riittänyt ja siitä asiaan, mutta toisin kävi, toistamisen.
Meinasin lähteä jo väliajalla pois. Maltoin kuitenkin mieleni ja palasin penkille. Mutta toisessakaan näytöksessä ei tapahtunut kliimaksia, ei mitään, joka olisi herättänyt mielenkiinnon. Jälkikäteenkään en ymmärrä, missä kohtaa huippukohta mukamas oli. Mietin myös kuumeisesti esityksen ajan, miksei ohjaaja ollut rajannut aihetta. Koko rakenne, fokuksesta puhumattakaan, oli todella hajallaan. On kunnianhimoista ja suorastaan uhkarohkeata on ottaa koko kakku pienen siivun sijaan. Esitys ei lunastanut lupaustaan. Ohjaaja, sen paremmin kuin näyttelijätkään, eivät onnistuneet saamaan Yrjö Kallisen ideaa läpi, ei persoonaa, ei mitään..Minua on petetty!
Yrjö Kallinen (15.6.1886- 1.1.1976)
Kallisen tärkein kysymys lienee ollut, elämmekö unessa. Ettei ihmisen pitäisi kulkea kuin unissaan, vaan havahtua katsomaan, mitä ympärillä tapahtuu. Henkinen kasvu ja yksilötasolla tapahtuva muutos, joka vaikuttaisi lopulta koko yhteiskuntaan. Kallisella oli paljon sanottavaa. Hänen karisma kantaa näihin päiviin. Esityksestä ei voi sanoa samaa.
Väliaikaan asti odotin innolla, josko tulisi edes pilkahdus Kallisen henkeä. Hahmon syventymiseen oli keskitytty hartaudella. Tässä tapauksessa henkilöhistorian läpikäymiseen poliittisine taustoineen, Suomen historian kulkuun ja muuhun ei niin oleelliseen. Lyhyempi esittely olisi riittänyt ja siitä asiaan, mutta toisin kävi, toistamisen.
Meinasin lähteä jo väliajalla pois. Maltoin kuitenkin mieleni ja palasin penkille. Mutta toisessakaan näytöksessä ei tapahtunut kliimaksia, ei mitään, joka olisi herättänyt mielenkiinnon. Jälkikäteenkään en ymmärrä, missä kohtaa huippukohta mukamas oli. Mietin myös kuumeisesti esityksen ajan, miksei ohjaaja ollut rajannut aihetta. Koko rakenne, fokuksesta puhumattakaan, oli todella hajallaan. On kunnianhimoista ja suorastaan uhkarohkeata on ottaa koko kakku pienen siivun sijaan. Esitys ei lunastanut lupaustaan. Ohjaaja, sen paremmin kuin näyttelijätkään, eivät onnistuneet saamaan Yrjö Kallisen ideaa läpi, ei persoonaa, ei mitään..Minua on petetty!
Yrjö Kallinen (15.6.1886- 1.1.1976)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti