maanantai 25. lokakuuta 2010

"Aamulla soitan puuroa"

Teri Kovacs on opettanut maahanmuuttajanaisia kohta vuoden
MoniNaisten talolla Helsingin Sörnäisissä.

Onko suomen kieli tärkeä Suomessa? Maahanmuuttajien kielikoulutusta pidetään merkittävänä avaimena sopeutuessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Jollei osaa kommunikoida, syrjäytymisen kierre voi alkaa helpommin. Kielitaito on myös erittäin tarpeellinen edellytys arjessa selvitymiseen ja työllistymiseen.

Poreilevaa iloa ja naurua luokassa

Maanantaiaamuna suomen kielen opetuksen on määrä alkaa yhdeksältä, kuten kaikkina muinakin arkipäivinä. Rutiinit eivät ole selvästikään afrikkalaisten juttu. Luokassa törmää heti aluksi kuuluisaan käsitteeseen "african time", kun somalinaisia tiputtelee paikalle tuon tuosta, vain harva ajallaan. Myönteistä on, ettei asiaan kiinnitetä sen enempää huomiota, tärkeää on, että saapuu edes paikalle.
Halimo, Sahro, Guo, Foosiyan, Soido ja Malyan sekä monet muut maahanmuuttajanaiset opiskelevat suomea intensiivikurssilla. Naiset ovat kotoisin pääosin Somaliasta, mutta paikalla on naisia myös muualta mustasta afrikasta, kuten Kongosta, Etiopiasta ja Nigeriasta. Muutama kiinalainen on paikalla, sekä euroopan vahvistukset Saksasta ja Ranskasta. Naisia on yhteensä 21.
Helppoja eivät ole suomen sanat. Lisäksi kun niistä opetaan jokainen aikamuoto. Naiset eivät silti ole asiasta moksiskaan. Huumori kukkii ja opittuja sanoja lentelee ilmoille. Näitä naisihmisiä ei voi ainakaan syyttää ennakkoluuloisuudesta tai ujoudesta. Tunnelma on vapautunut ja leppoisa.
Naisista äänekkäin, ja eniten suomea puhuva "väkäleuka" viisastelee vähän väliä kielitaidollaan. Syödä verbiä harjoitellessa on mukava kertoa, että automaatti söi kaksi kertaa hänen pankkikorttinsa. Ja verbi "olla ajoissa" ei voi olla niin, koska auto on ajossa. Keittäminen sotkettiin soittamiseen ja laittaminen keittämiseen, vai miten se meni.



Kirjoitustaitokin hieman hakusessa

Jokaisen opetuspäivän alussa opiskelijoiden tulee laittaa nimi, osoite, puhelinnumero ja allekirjoitus osallistujaluetteloon, joka kiertää luokassa täytettävänä. Helpommin sanottu kuin tehty. Nimittäin vain aniharva osaa täyttää kaavakkeen oikein. Nimen kohdalle on laitettu osoitetietoja, maan kohdalla omituisia numerovänkyröitä ja allekirjoitus puuttuu useimmilta.
Vaikka naiset ovat monen ikäisiä, ulkopuolisen on helppo havaita, että kirjoitustaito on todella haasteeellista. Vanhempi muori kopio nimeään pienestä pahvipalasta, nuorempi tyttö kääntelee osanottolomaketta kädessään, eikä oikein osaa päättää, miten päin kaavaketta kuuluisi täyttää.
Vieraaseen yhteiskuntaan integroituminen ei ole selvästikään mutkatonta. On monia asioita, mitä näiden naisten tulisi oppia, ollakseen täysimääräisiä kansalaisia verrattuna kantaväestöön.
Vaatimukset ovat kovat, lisäksi kun naiset ovat nuoresta iästään huolimatta jo ehkä useiden lapsien äitejä. Turvapaikan hakijoilla saattaa olla menneisyydessään erittäin traumaattisia kokemuksia sodasta, kidutuksista ja muista kauheuksista.
Kulttuurien erilaisuus on suorastaan hämmästyttävää, eikä sitä pysty ihan loppuun asti tietämättömyyttään miettimään. Ajattelen, että ymmärrystä ei voi olla koskaan liikaa. Kirjoitus- ja lukutaito ei ole tänä päivänä itsestäänselvyys. Ehkä se olisi hyvä muistaa maahanmuuttajia kohdatessa. Syyt ovat seuraksia jostakin.

Hitaasti, mutta varmasti

Suomen tunnilla keskittyminen alkaa selvästi parin tunnin päästä herpaantua. Vaikuttaa siltä, että ulkomaalaiset naiset paljastavat persoonansa huomattavasti helpommin mitä suomalaiset. Ainakin äänekkäämmin. Kun on nälkä, se voidaan sanoa ääneen, eikä siinä pitäisikään olla mitään ihmeellistä.
Täällä on paljon liikaa kirjoittamista ja oppimista, sanoo afgaaninainen ja pyytää opettajaa hidastamaan tahtia. Teri Kovacs pitää opiskelijan toivomuksesta tauon, ties monennenko. Hänen lempeä ote opettamiseen on silminpistävä. Kun meno muuttuu jossakin vaiheessa äänekkääksi pölinäksi, opettaja seisoo luokan edessä hiljaa ja katselee naisia niin pitkään, että luokka hiljenee ja opetus saa taas jatkua.


"Avarassa oppimisympäristössä oppilaat löytävät helpommin omat kykynsä."


Seuraan tuntia luokan takaosasta. Monenlaisia mietteitä käy mielessä tuon aamupäivän aikana. On hienoa, että näinkin moni nainen on tullut paikalle oppiakseen suomea. He saattavat olla perheidensä tai klaaniensa "moderneja" naisia, koska tietojeni mukaan iso osa islaminuskoisista naisista ei juurikaan poistu kodin ulkopuolelle.
Päivän päätteeksi naiset saavat opettajalta merkinnän osallistumisestaan opiskelukortteihinsa. Sen perusteella heille korvataan osallistumisesta koituvat matkakulut. Opetus on maksutonta ja avointa kaikille maahanmuuttajanaisille. Suomen kielen opetuksen voi aloittaa koska vain ja opiskella sen ajan, kun omaan elämäntilanteeseen sopii.

Lisätietoja suomen kielen kursseista löytyy Monika-Naiset Liitto tai AFAES

Ei kommentteja: