lauantai 20. helmikuuta 2016

Vapaaehtoistoiminnalla ei pyöritetä hyvinvointiyhteiskuntaa

On hienoa, että vapaaehtoistoiminta leviää voimakkaasti monille sektoreille. Tavalliset ihmiset saavat osallistumisen kokemuksia ja tuntevat tekevänsä hyvää.

Suomessa toimiikin tuhansia ja taas tuhansia vapaaehtoistyöntekijöitä. Määrä kasvaa. Jopa työttömät velvoitetaan minimikorvausta vastaan kuukausiksi erilaisiin tukitöihin.

Vapaaehtoisista on luotu markkina. Palkattomaan työhön rekrytoidaan aivan kuten palkkatyöläisiä. Laatuvaatimukset alkaa jo hipoa sitä luokkaa, että tehtäviin tarvitaan ammattiosaamista tai edellytetään tietyn alan koulutusta. Taitavimmista ja koulutetuimmista käydään kovaa kilpailua.

Euromääräisen hyödyn laskeminen ei vaadi suurtakaan matikkapäätä. Joku voittaa puhdasta rahaa - ja rutkasti. Jos organisaatiossa toimii kymmeniä peräti satojakin ammattitaitoisia vapaaehtoisia tai "tukityöhön velvoitettuja", kuukausisäästöt on huomattavia, vuositasolla puhumattakaan.

Mitkä ovat todelliset kustannukset, jos tulevaisuudessa matalapalkka-aloilta häviää työpaikat ilmaistyöntekijöiden tieltä? Kun palkkoja ei makseta, ei siitä synny luonnollisesti verojakaan. Kuntatalous tarvitsee toimiakseen verotuloja, joita se edelleen käyttää julkispalveluiden tuottamiseen ja rahoittamiseen. Kun rahaa ei tule, ilmaiseksi teetetty työ nakertaa kaikkien hyvinvointia. Sahataan omaa oksaa.

Jos hyvinvointiyhteiskunta halutaan säilyttää, verorahaa tarvitaan. Suomea ei nosteta lamasta vapaaehtoistoiminnalla. Kaikesta työstä ja osaamisesta pitää maksaa työehtosopimuksen mukainen palkka, jotta raha saadaan reilusti kiertoon.

Tämä kirjoitus julkaistiin Turun Sanomissa 25.2.2016

Ei kommentteja: