Lähipäivien uutiset Pakistanista ovat järkyttäneet ja mietittyttäneet päivä päivältä, eivät ole jättäneet rauhaan. Samaan aikaan kuin meillä puhutaan uutena, että internet olisi ihmisoikeus, samaan aikaan olen miettinyt, että eikö auttaminenkin ole tietynlainen ihmisoikeus tai ihmisen oikeus auttaa, jos toinen ihminen joutuu hädänalaiseksi. Oikeus, lähes velvollisuus.
Pakistanin tulvien uskotaan olevan yksi lähihistorian suurimmista katastrofeista. Tulvien uhreina on miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä, kotinsa ja kaikkensa menettäneinä. Tässä kohtaa on hyvä unohtaa hetkeksi itsensä ja tarpeensa, jos vain jotakin pystyy tekemään.
Tuumasta toimeen. Aamulla painelin Punaisen Ristin toimistolle ja hain keräyslippaan. Sain ystävänkin houkuteltua mukaan. Kuljimme lippainemme pitkin Helsingin keskustaa ja vastaanotto oli todella positiivista. Olin ajatellut etukäteen hieman skeptisesti, että mitenköhän tähän keräykseen suhtaudutaan, kun keräyksiä on ollut tuon tuosta. Sulassa sovussa mahduimme kuitenkin niin Greenpeacen, Pelastakaa Lapset kuin WWF:n feissareiden joukkoon.
Lippaiden kanssa ei tarvitse mennä "keräämään", vaan ihmiset tunnistavat kaukaa punaisen liivin ja tulevat omatoimisesti tuomaan rahaa. Yllättävää oli, että moni lahjoitti iso summia, kuten kaksi - tai viisikymppisiä. Nopeastihan ne lippaat täyttyvätkin. Pienikin apu oli auttajalle iloinen asia ja kaikki apu on tarpeen.
Huomenna lähden samoihin puuhiin. Myös minulle tuli hyvä mieli, vaikka ymmärrän, miten pienellä panoksella olen mukana auttamassa. Myös Pakistanin tragediaa tulee väkisinkin miettineeksi ja maapallon haavoittuneisuutta. Yhteisvastuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti