Paraskeva Mikitina LARIN PARASKE (27.12.1833- 3.1.1904) In Memoriam

Runonlaulajan kivi

oooooooooooooooooooooo

Artosta minäkin
runoni riipustan,
kainuulaisesta
soittajasta
metsälinnan liepehiltä.

oooooooooooooSoittajasta pitkätukasta
sadunkertojasta,
runonlaulajasta,
loitsunluojasta kivellä.
Kanteleena kitara,
kannikaana kuutamoa.
ooooooooooooo

Itkuvirret nauretahan,
manaukset majoille
tuonelan virran.

oooooooooooooElon hirret taivahassa
tervataan,
erämaassa kirjolintua
riiuulle ootetaan.
ooooooooooooo

Ykskaks,
tuona tovena,
tuolla harmajalla kivellä,
alkoi runonlaulajan
riekunta ja lystinpito,
villikäs soidinmeno.

ooooooooooooo

Tuon soiton kuulemahan,
tuli etelästä eksynyt neito:
Mystisestä loitsijasta
äityikin kiihkeä kosija.

ooooooooooooo

Varvulla vapisevalla
teki laulaja loitsun lempeän,
vaihtoi sielujen paikkaa.
Säikeet sulhasen riimeille,
neitosen kiitos kivelle.

ooooooooooooo

Riimitelty Kajaanin Artosta kesällä 2004