Osanottoni

Vuosi vaihtuu surullissa merkeissä. Sanat eivät riitä. Kuusi ihmistä sai tänään surmansa. Lämmin osanottoni kaikille läheisille ja työkavereille.

Elämä voi Suomessakin nähtävästi päättyä keneltä vaan ja koska vaan. Kylmäverisesti. Aseita on helposti saatavilla ja mustasukkaisuus syy tappaa. Tälläistako on monikulttuurisuus? Ja suomalaiset kyllä suvaitsevaisia joka lähtöön. Ehkä siihen asti, kun oma läheinen kuolee sivullisen ampumana intohimorikoksen seurauksena.

Onko suomalaismies sitten vähemmän mustasukkainen, väkivaltainen tai ampumaton kuin Kosovon albaani? Suomessa nimittäin kuolee vuosittain kymmeniä naisia perheväkivallan seurauksena, eli miehensä pahonpitelyyn.

Vuoden ilahduttavin esine

Rakkaimman esineen nimeäminen on hankalaa, mutta minulle tämä sympaattinen lompakko on ollut kuluneen vuoden ilahduttavin tavara. Ehdottomasti.

Ostin pussukan kesän alussa Lahden Vesijärven satamapuodista. Kun pussukka tuli taloon, kaikki vanhat lompakot menettivät loisteensa ja lähtivät kiertoon.

Punainen pussi huomataan ja herättää kassoilla hämmennystä sekä iloa. Pussi hörähtää kaiken maailman brändeille ja merkeille. Se irvaa avoimesti Guess ja LV-kansaa. Wannabe -ihmiselle pussukka on ehdottomasti punainen vaate, koska pussin viesti on "tavallaan" suora.

Pussukka ei nöyristele rahalle eikä sen ylivallalle. Tämän punaisen pussin omistajan elämässä on ovat arvot muualla kuin rahassa ja shoppailuissa. Värinä punainen on ärhäkkä, energinen, seksikäs ja lämmin. Punainen nostaa verenpainetta, niin kuin tämä pussukkakin, päästyään oikeiden ihmisten silmiin.

Kirkkovenepussukka sokeeraa ja se laittaa miettimään. Miksi tuolla on tuommoinen, mitä se haluaa kertoa, mitä aatetta se edustaa?

Pussi on Marianne Valolan tekemä. Se on Naisten päivä mallistoa, joka kohtelee rumaa kauniina ja rakentaa ihanan ja positiivisen ilmapiirin sen ympärille. http://www.mariannevalola.com/

Viattomien lasten päivä

Tämä talo kätkee sisälleen epätoivoa, surua ja murhetta. Joulu ei ole tänäkään vuonna näyttäytyt kaikille yhtä kauniina ja viattomana, piparintuoksuisena ja lämpöisenä.

Turvakodeissa on vilkasta pyhien jälkeen.

"Turvakoti on tarkoitettu lähisuhteessaan väkivaltaa kohdanneille lyhytaikaiseksi turvapaikaksi silloin kun kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia on mahdotonta tai suorastaan vaarallista."

Steniuksenkatu 20 päivystää 24 tuntia vuorokaudessa.

Joulu herättää monella tunteita pintaan. Suurin osa perheväkivallasta tapahtuu kodin sisällä. Naiset ja lapset ovat tavallisesti perheväkivallan uhreja. Lasten kimppuun käy nykyisin yhä helpommin myös äidit, joten miestenkään yhteydenotot turvakotiin eivät ole enää luultavasti harvinaisia.

Toimeentulo-ongelmien sanotaan lisäävän väkivaltaa, vaikka pahoinpitelyitä tapahtuu keskiluokkaisissakin perheissäkin. Salailu lisää syrjäytymistä eikä auta ketään. Anteeksipyynnöt ovat sanahelinää, kun teot uusivat. Väkivalta ei yleensä parane itsestään tai edes ajan kanssa.

Yksikin isku on liikaa. Väkivaltaista käytöstä ei saa hyväksyä missään muodossa eikä tilanteessa. Uhrin pitää hakea apua poliisilta ja turvakodista!

Jokaisella ihmisellä on oikeus väkivallattomaan elämään, kotona ja työpaikalla!

Helsingissä kirjattiin jouluna yli 620 poliisitehtävää

ILO KAUKANA Surulliset raketit

Ilotulitemyynti alkoi tänään. Suomalaisten arvioidaan ostetavan tänäkin vuonna raketteja noin kymmenellä miljoonalla eurolla. Juhlatunnelmaa ja elämyksiä vuoden vaihtumiseen maksimoidaan taivaalle räjäytetyillä pommeilla.

Ilotulitituksia katsellessa ei voi välttyä ajatukselta, mitä tämä hetken kauneus maksaa ja kuka siinä on lopullisena maksumiehenä. Muutamat silmävauriot on pieni hinta rakettien todellisesta loppulaskusta.

Tiesittekö, että suurin osa ilotulitusvalmisteista tulee Kiinasta. Kiinalaiset, lähinnä nuoret ja lapset, työskentelevät hengenvaarallisissa olosuhteissa, jotta eurooppalaiset saavat nauttia uudenvuoden ilotulituksista.

Suomen Luonto valitsi ilotulitteen Vuoden 2009 turhakkeeksi. Olen asiasta enemmän kuin samaa mieltä.

Ehdotan, että Suomestä tehtäisiin kestävän kehityksen mallimaa ilotulitteiden suhteen ja ilotulitteet palautettaisiin suosiolla historiaan. Mitä isot edellä, niin pienet perässä: Kaupungin - ja kunnanjohtajat tekisivät päätöksen tulitteiden jättämisestä pois uuden vuoden juhlistaan. Ilotulitevapaa kunta palkittaisiin näyttävästi.

Köyhien ja kodittomien perinteinen joulujuhla

Köyhien joulujuhla keräsi tänään Helsingissä Töölön kisahalliin sankoin joukoin juhlijoita. Tapahtuman järjestäjä Heikki Hursti oli silmin nähden iloinen saadessaan paikalle valtiovallan edustajia aina presidentti Tarja Halosta myöten.

Osallistuin Kisiksen joulujuhlaan nyt ensi kertaa. Meillä talkoolaisilla voileipien teko alkoi jo aamukahdeksalta. Kun ovet yleisölle avattiin kahdeltatoista, pöydät notkuivat jo herkkuja ja joululaulut kaikuivat kuorossa. Heikki Hursti kätteli kaikki juhlijat.

Kokemus oli miellyttävä. Tapahtuma oli hyvin organisoitu ja kaikki pelasi. Juhlijat olivat hyvätuulisia ja joulumieli tarttuvaa. Kiitoksia!

Hyvää Joulua!

Helsingin Rautatieasemalle on tuotu jouluseimi, jonka hahmot on tehty sanomalehdestä. Seimen vieressä on teksti: "Etukäteen luulee, että tarvitaan paljon. Jälkikäteen ymmärtää, miten vähän riittää".

Tällä samalla sanomalla haluan toivottaa kaikille Hyvää Joulua!

Helsingin jouluseimet

Sorsat

Puu

Vanhoista traditioista luovuttava - Sivistynyt ei osta joulunakaan

Ostamattomuus on todella helppoa, kun siihen tottuu.

Tavarat jäävät suosiolla hyllyyn.

Ympäristöystävällisyyden ykkössääntö on ostaa vähemmän. Jouluna pitäisi olla enemmän aikaa ja vähemmän roinaa. Oikeasti, eikö me olla jo opittu. Maailma hukkuu roskaan ja kaikkeen turhakkeeseen. Ruokaturhakkeita unohtamatta.

Maailmassa on kolme miljardia köyhää. Köyhyys ei postu ostamalla lampaita kehitysmaihin. Köyhyydessä ei ole kyse vain rahan, tavaran ja palveluiden puutteesta, vaan ennen muuta turvattomuudesta, ulkopuolisuudesta ja oman äänen puuttumisesta. Näitä eivät parhaimmatkaan hyväntekeväisyyslahjat takaa.
Eettisyys ja ekologisuus on vain nykyajan taikasanoja, jotta porukalta saadaan kerättyä lisää rahaa. Mainosmiehet ovat läksynsä lukeneet.

Ongelmien ratkaisemiseksi voi muuttaa vain itseään ja kulutustaan. Tämän hintana on luovuttava vanhoista traditioista, kuten lahjojen ostamisista ja sadasta sortista jouluruokaa pöytään.

Tavaran ostaminen, kuten väitetään, ei vähennä lamaa vaan nopeuttaa ilmastonmuutosta ja rikastuttaa halpatuotantoalueiden riistopomoja. Näissä yrityksissä työläisten henki ei ole minkään arvoinen ja ihmisoikeudet ovat olemattomat. "Hikitehtaissa" tuotetaan ja tuotetaan, piittaamatta ympäristö - tai päästöasioista.

Ekoluksusta on olla ostamatta mitään. Ihmisen ja ympäristön hinnalla.

Ciabattaa tontuille

Vieläkö joku epäilee sitä, ettei leipä puussa kasva. Hakasuontien varrella oli tänään todistettavasti leipä puussa. Ohikulkijoita puhututti, oliko särvin tuotu linnuille vai tontuille.

Ilmaista piparia!

Pari päivää sitten useat sadat osoittivat mieltä kirjastojen lakkauttamista vastaan Helsingin keskustassa.

Samaan aikaan Helsingin siirtolavoilta löytyy valtavat määrät hylättyjä kirjoja, ehkä kuolinpesän tai muuton yhteydessä roskikseen heitettyjä opuksia.

Eikö näitä kirjoja ja kaikkea muutakin käyttötavaraa voisi viedä kierrätyspisteisiin, josta niitä saisi kuka tahansa ilmaiseksi mukaansa. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus toimittaa vanhoja kirjoja kierrätyskirjahyllyihin, joista voi hakea kirjan ilmaiseksi. Kampin linja-autoasemalla oleva kierrätyshylly ainakin toimii mainiosti ja ihmiset osaavat sitä käyttää.

Kuvan kirjat (Durant; Kreikan kulttuuri 1951, Oma Maa -tietokirja Suomen kodeille 1907 ja Äitini Marie Curie1946) löytyivät tänään lähelläni olevalta roskalavalta. Kirjoja oli varmasti toistasataa; kotimaisia sekä ruotsin -ja englanninkielisiä kaunokirjallisia teoksia ja tietokirjoja. Toivon, että joku uskaltautuu hakemaan omansa, sillä on tosi sääli jättää hyviä kirjoja sään armoille pilaantumaan.

Osoitan mieltä, kun kirjat ja lukijat eivät kohtaa. Osoitan mieltä, kun porukka ei osaa vieläkään kierrättää. Jos ei itse osaa tai viitsi, voi ottaa avuksi esim. http://dyykkarit.fi/

Helsingin Elokolon Ystävät perustettu

Perustimme tänään Helsingin Elokolossa uuden kannatus - ja tukiyhdistyksen "Hgin Elokolon Ystävät", jonka päätarkoituksena on vapaaehtoinen ystävätoiminta. Kokoonnumme aluksi pari kertaa kuukaudessa ja ideoimme erilaisia toimintatapoja, jolla voimme kehittää Elokolon toimintaa entisestään.

Elokolon Ystävät haastavat kaikki halukkaat mukaan ystävätoimintaan. Haaste on tarkoitettu lähimmäisistään ja ympäristöstään välittäville, joille raha ei ole itseisarvo.

Ystävyys on pieniä tekoja. Perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voi saada aikaan ihmeitä.

Ryhmän kannatussivut löytyvät myös Facebookista:
Helsingin Elokolon ystävät

Paraskeva Mikitina LARIN PARASKE (27.12.1833- 3.1.1904) In Memoriam

Runonlaulajan kivi

oooooooooooooooooooooo

Artosta minäkin
runoni riipustan,
kainuulaisesta
soittajasta
metsälinnan liepehiltä.

oooooooooooooSoittajasta pitkätukasta
sadunkertojasta,
runonlaulajasta,
loitsunluojasta kivellä.
Kanteleena kitara,
kannikaana kuutamoa.
ooooooooooooo

Itkuvirret nauretahan,
manaukset majoille
tuonelan virran.

oooooooooooooElon hirret taivahassa
tervataan,
erämaassa kirjolintua
riiuulle ootetaan.
ooooooooooooo

Ykskaks,
tuona tovena,
tuolla harmajalla kivellä,
alkoi runonlaulajan
riekunta ja lystinpito,
villikäs soidinmeno.

ooooooooooooo

Tuon soiton kuulemahan,
tuli etelästä eksynyt neito:
Mystisestä loitsijasta
äityikin kiihkeä kosija.

ooooooooooooo

Varvulla vapisevalla
teki laulaja loitsun lempeän,
vaihtoi sielujen paikkaa.
Säikeet sulhasen riimeille,
neitosen kiitos kivelle.

ooooooooooooo

Riimitelty Kajaanin Artosta kesällä 2004

Mystinen vuori

Japanilaisten pyhä tulivuori Fuji kohoaa mystisenä 3776 metriin. Monelle japanilaiselle pyhiinvaeltajalle huipun saavuttaminen on elämän tärkein päämäärä.


Iltasanomat julkaisi tänään kuvani Fujilta Lukijan matkakuva-palstalla.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Osallistuin tänään kahteen Itsenäisyyspäivän juhlaan. Ensiksi kävin Heikki Hurstin Köyhien Linnanjuhlissa Hakaniemen torilla, sieltä menin monikulttuuriseen juhlaan kulttuurikeskus Caisaan.

Itsenäisyyden merkitys kasvaa iän ja iän tuoman kokemuksen mukana. Suomalaisuus on minulle yhteisö, elämäntapa, kulttuuri, velvollisuus, oikeus, kohtuus ja rakkaus. Suomalaisuus pitäisi olla myös menneisyyden ohella tulevaisuus.

Haluan pysyä suomalaisena, enkä halua muuttua monikulttuuriseksi. Mikä se semmoinen maa on?

Itsenäisyyspäivää vastaanotettiin Hakaniemen torilla
http://asunnottomienyo.fi/2009/joulukuunkuudes.html

Hiljaisuuden opissa Valamossa

Kirjoitin Valamosta ja hiljentymisestä artikkelin uuteen Minä Olen -lehteen 06/2009.

Nora Marttilan kilvoittelu naisena munkkiluostarissa on erikoista Suomenkin oloissa. Miksi ja miten Nora meni Valamoon, mikä on tämän naisen tarina..

Vapaaehtoistoiminnan messut 1.12.2009