Reklamaation paikka?

Tällaisia puunkappaleita löytyi peruunasalaatista, jota otin lautaselle vain pari lusikkaa pinnalta. Kiilat olivat majoneesissa, joten niitä oli silmin vaikea erottaa, vasta suussa ne herättivät epäilyksen. Kysymys kuuluu, kuinkakohan paljon puutikkuja tässä kilon pakkauksessa mahtaa olla lisää?

Joulu olisi saanut surullisen lopun, ja jäänyt ehkä viimeiseksi, jos puunkappale olisi juuttunut kurkkuun. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun olen ostanut epäkuranttia ruokatarviketta kaupasta.

Hurstit joulutti taas köyhät, kiitos!!

Hurstien sisarusparvi lauloi.

Juhlan isäntä Heikki Hursti kätteli kaikki joulujuhliin tulijat.

Raimo on joulujuhlan vakituinen vieras vuosien takaa.

Heikki Hursti lyötiin ritariksi Maailman lasten Säätiön toimesta.

Vapaaehtoistyö Kisahallissa on kivaa ja hyväntuulista. Talkoolaisia saapui paikalle pitkin Suomea.

Kisahallin pöydät täyttyivät nopeasti. Ruokaa kehuttiin ja tunnelma oli jouluisen leppoisa.

Luostariglögiä ja munkkia

Vuoden pimeimpänä päivänä saa Valamon glögiä ja munkeroa, onpas elämä ihanaa ja valoisaa!!

Oi kuusipuu

Etelä-Haagan sivukirjaston joulukuusi on stadin paras ja ilahduttaa lukutoukkia. Aikamoista insinöörityötä ja ajattelua kartionmuotoiseen kuusen rakentamiseen on tarvittu, ja minulta ei homma onnistuisi, mutta onneksi kuusi on tuotu nähtäville kaikkien ihailtavaksi. Kotonakin tällainen palvelisi ympäri vuoden. Kirjathat ovat ladottu hienosti päällekäin, ilman liimaa tai muita aineita. Eikä karise neulaset..

Low fatin hautajaiset

Miksi kukaan söisikään muovia tai steariinia..meneehän siinä suonet tukkoon ja muuta mukavaa..

Joulupadoista ja vähän Pelastusarmejastakin..

Ihmisillä riittää myötätuntoa ja auttamishalua joulun alla. Pelastusarmeijan padalle Myyrmäessä oli eilen tuotu kymmeniä pusseja vaatetavaraa.

Minun myötätunto on vapaaehtoisissa, jotka ovat vuodesta vuoteen keräämässä pakkasessa vähäosaisille paketteja ja lahjoituksia. Ehkä vähän lämmittää myös ajatus, että nämä pussukat löytävät luultavasti oikeisiin kohteisiin.

Silti en voi lakata ihmettelemästä Pelastusarmeijan toimintaa asuntojen osalta. Miksi Uudenmaankatu 40 sijaitseva Pelastusarmeijan omistama kerrostalo seisoo lähes tyhjillään? Asunnottomia ja muita akuutisti asuntoa tarvitsevia riittäisi pilvin pimein. Muutama ystäväni on kysellyt asuntoja, jotka osoittautuivat huippukalliiksi. Yli tonnin vuokralla ei normityössäkäyvä pysty kämppää vuokraamaan.. Kenelle lie tarkoitettu, parempi seistä tyhjillään..

..Mutta Pelastusarmeijan Joulupadat ovat kadulla 23. joulukuuta saakka.

Tämä kännykällä ottamani kuva ei ole erikoinen, mutta se julkaistiin tänään Metro-lehdessä ja voitin sillä itselleni leffaliput. Kiva kiva!!

Kyyttölettuja syntyy tässä

Kyytön, Suomen alkuperäiskarjan lehmän, raakamaidon maidosta tehdyt letut olivat maultaan vertaansa vailla. Itse maitokin on täyteläisen hyvää, ja eri makuista kuin kaupan pastoroitu kaupan. Kyytön maidon rasvat on kohdillaan 5,5%.

Maitoa saa ostaa Maatilatorilta Eat&Joysta Lasipalatsista. Kaskikansa lehmänmaidon tuottaa Saloniemen Juustola

Chiballoillaan!

Tässä on uusin urheiluvälineeni chiball eli aromapallo. Vihreä pallo tuoksuu kurjenpolvelta, sen sanotaan poistavan ärtymystä ja rakentavan harmoniaa. Miten tähän päädyttiin?

Olen perusliikkuvaa tyyppiä. Koskaan en ole sen enempää miettinyt liikunnan määrää, mennyt vähän fiilisten mukaan. Nykyisin on epäilemättä tietokone tai telkkari kiehtonut enemmän kuin lenkille lähtö. Nyt on tullut kuitenkin aika, ettei pelkkä jooga kerta pari viikossa riitä.

Osallistuin Pajulahden urheiluopistossa Mieli ja Keho -kuntoremonttiin. Lihaskunto- ja liikkuvuustestien, sekä pyörä - ja kävelytestien tulokset yllättivät. Liikkuminen on oikeasti elintärkeä asia ihmiselle. Jollet ole kunnossa, elimistö ja lihakset alkavat rappeutua. Eikä niinkään hitaasti, vaan jo puolen vuoden liikkumattomuuden jälkeen voi alkaa olla jo pahoja ongelmia. Oma kuntoni ei ollut hyvä eikä huono, sijoitun keskimääräiseksi. Parannettavaa siis on!

Sen tietää jokainen, kuinka vaikea on ottaa uutta tietoa vastaan. Varsinkin, jos tieto on sen mukaista, että se koskee omaa elämää ja valintoja. Lääkärin luennolla näytettiin rasvasta tukkeutuneita verisuonia, kerrottiin sydämen toiminnasta, verenpaineesta, hapenkulutuksesta ja niin edelleen. Vaikka olen normaalipainoinen, eikä painonpudotukseen ole tarvetta, on myös tärkeää miettiä millaista "bensaa laittaa tankkiin". Eihän kaikesta hyvästä ole luovuttava, mutta ainakin hieman vähennettävä.

Pelkkä henkisyys ei siis riitä, vaan oma keho on temppeli, jota tulee kohtuullisesti rasittaa ja hoitaa. Satunnainen liikunta ja passiivisuus eivät pidä terveyttä yllä. Lisäksi kunto ei parane viikossa eikä kahdessa, vaan vaatii useiden viikkojen säännöllistä harjoittelua.
Elämäntapamuutoksella saakin parhaita tuloksia aikaan.

Joulun pyhät on hyvää aikaa tehdä tavoitteita liikkumiseen. Mikä laji olisi mielekäs, miten pysyä tavoitteissa jne. Sykemittarin osto olisi edessä. Mittari auttaa kuntoilemaan oikealla sykealueella. Lihaskuntoa ja liikkuvuutta voi kotonakin jumpata. Jos vaan tulee tehtyä. Itselläni on jonkun verran lihas- ja hartiajumeja, joihin voisi löytyä parannusta oikeista voimisteluyliikkeistä /venytyksistä.

Etsin alkuvuodesta chiball-ryhmän. Luulen, että laji sopii minulle, joka en ole suorittaja - tai kilpailijatyyppinen.


Chiball parantaa voimaa, tasapainoa, liikkuvuutta ja keskikehon hallintaa, virittää kehon energia ratoja, lisää kehon tuntemusta sekä rentouttaa.
CHIBALL METODI

Lumenluonti on myös hyvää arkiliikuntaa. Hesan alueella lumihommia nyt ainakin riittää, ja jokainen kynnelle kykenevä saa varmasti kolan tai lapion kanssa hien pintaan.

Joulun hottislahja - Bamburätti

Bamburätti on superekologinen tuote, joka kudotaan bambulangasta. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii..Rätti pestään koneessa kerran viikossa. Kuitu on antibakteerista ja sopii allergiselle. Rätti säilyy raikkaana, eikä siihen tule ikävää rätin hajua.

Vielä kerkeää laittaa rättitehtaan pystyyn. Rätin kutoo ja paketoi muutamassa tunnissa. Lankojen hinta 20 cm x 20 cm -kokoiselle rätille on n. 3 euroa.

Cantores Minores lauloi joulumieltä

Cantores Minoreksessa laulaa iso joukko 8-25 vuotiaita poikia. Parvella lauloivat seniorikuorolaiset eli "kivettömät rusinat".
Helsingin Tuomiokirkossa oli tänään ikiaikaista tunnelmaa, kun poikakuoron adventtikonsertti heläytti jälleen joululaulut eloon. Etenkin vanhat latinankieliset joululaulut ja sävelmät olivat mieltä kohottavia. Uudemmat klassikot, kuten Maa on niin kaunis ja Enkeli taivaan liikuttivat tunteita ja nostivat kyyneleitä silmäkulmiin. Pikkupojat lauloivat antaumuksella, ilolla ja taidolla -suoraan sydämeen.
Laulujen välissä rukoiltiin ja kuultiin joulun sanomaa. Vaikka jouluevankeliumi on todella tuttu, sen ikäänkuin kuulee aina "eri korvin". Elävinä piirtyi nyt eteeni seimi, vauva ja iso tähti taivaalla. Kun ei ollut tilaa majatalossa. Niinpä, tarina on edelleen ajankohtainen.

Oh my god, Papa!

(Kiertävä)FACEBOOK-STATUS: Huomenna vietetäänkin sitten pikkuisten ja sievien pillujen päivää. Jos pidät tussuasi kauniina ja viehättävänä, niin lisää tämä statukseesi. Jos römpsäsi on aivan mahdoton sekametelisoppa, niin lisää tämä silti päivitykseesi.


Papa, tuo hirveä painajaisten peto, jokaisen naisen kauhistus! Kun tuon sihisevän pedon hetki lähestyy tarvitaan yli-inhimillisiä voimainponnistuksia ja sitkeyttä. Tässä ei kenenkään muiden kokemuksista ei ole apua, sillä jokaisen on siitä selvittävä omin voimin. Papakoe!!

Sukupolvienkaan saatoissa tämä testi ei ole muuttunut inhimillisemmäksi, vaan jokaisen naisen on käytävä papassa tasaisin välein. Papakokeesta ei ole naisilla tapana jutella keskenään, samaan tapaan kuin esimerkiksi hammaslääkäripelosta. Vaikka kyllä pitäisi!

Irtosolunäytteellä eli PAPA-kokeella tutkitaan kohdunkaulan limakalvoja. Suomessa useimmat kunnat kutsuvat 35 vuotta täyttäneet naiset viiden vuoden välein PAPA-kokeisiin. Solumuutosten varhainen toteaminen vähentää kuolleisuutta kohdunkaulan syöpään. Näyte otetaan kolmesta kohdasta: emättimestä, kohdunsuulta ja kohdunkaulakanavasta.

Papa-koe (engl. Pap smear, Papanikolaou test) on saanut nimensä kreikkalaisen lääkärin Georgios Papanikolaoun (1883–1962) mukaan, joka todisti ensimmäisenä, että kohdunkaulan syöpä voidaan diagnosoida emättimen kautta otettavalla irtosolunäytteellä (Wikipedia).



Pelon takia hoito voi jäädä kesken

Tein papakokeesta muutamia kyselyjä tuttavapiirissäni. Viidestä naisesta vain yksi sanoi papakokeen olevan läpihuutojuttu. Eniten koe herätti häpeän tunteita. Se, että mennään hoitopöydälle alapää paljaana ja paljastetaan intiimit alueet vieraalle, koetaan todella noloksi. Todellisuudessa lääkärit ja hoitajat ovat nähneet kaiken kokoisia ja näköisiä, ja sitä ei tarvitse hävetä. Näytteenotto on ammattilaisille päivittäistä rutiinia. Papakokeen otto ei varsinaisesti satu, mutta sitä pidetään erittäin kiusallisena.
Papakokeen tuloksissa menee nelisen viikoa. Jos vastauksissa havaitaan solumuutoksia, potilaaseen otetaan yhteyttä ja pyydetään lisätutkimuksiin
Noin viisikymppinen ystävättäreni jätti hoidon kesken, koska ei uskalla enää mennä jatkotutkimuksiin. Papa, jossa muutos havaittiin, tehtiin jo puolitoista vuotta sitten.
Varasin itselleni aikaa papaan. Kysyin hoitajalta, miten kokeeseen tulisi valmistautua, jos on hieman pelokas. Sairaanhoitaja neuvoi ottamaan etukäteen vahvaa buranaa, joka rentouttaa lihaksia.


Rohkeasti siis pedon kimppuun naiset! Papan otto kestää muutamia minuutteja ja OHI ON! Tämän kokeen takia ei kannata menettää yöuniaan ja pelätä kohdunkaulan syöpää. Mitä aiemmin mahdollisia solumuutoksia havaitaan, sitä nopeammin hoito voidaan aloittaa.

Kuka rakastaa iloista antajaa?

Nyt kuuluu shopata vain reilua kauppaa, luomupuuvillaa, käydä kirppareilla..Kun se nyt sattuu olemaan -"se mun juttu" ja saa samalla auttaa, eikä ympäristö tuhoudu. Niih!

Vaikka tiedetään, että AINA joku vetää välistä.
Suuri osa on kuullut UFF:in pyramidihuijauksesta, mikä on edelleenkin voimissaan. Viimeksi uutisoitiin Reilun kaupan kahvista, josta eniten tienasi vähittäiskauppa tai kauppias. Sama koskee luultavasti muitakin reilun kaupan tuotteita, eettisiä tuotteita ja lahjoja. Vain mitätön prosentti menee oikeisiin kohteisiin. Vaikka tiedämme tämän, käytöksemme ei muutu.

..JA SILTI!!Ihmiset ostavat hulluna. Ja tuntevat olevansa hyviä lähimmäisiä, kun rahojen sanotaan osaksi menevän hyväntekeväisyyteen. Kauppojen tuotot käytetään mukamas kehitysmaihin. Jotta köyhät saavat ruokaa, vettä ja vaatteita. Plaaaah!

Kansa raahaa kassikaupalla vaatteitaan täysin ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti keräyslaatikoihin, jotka joku vapaaehtoinen=palkaton/alipalkattu tyhjentää, säilöö ja lajittelee myyntiin. Sen jälkeen ne myydään UUDESTAAN!

..JA SILTI!!Mikä meitä vaivaa? Annamme pienistämme keräyksiin, joista emme tiedä hevonkukkua. Mihin menivät edes edelliset rahat, sitä edelliset, sitäkin edelliset..Tietääkö joku, käsi pystyyn.

..JA SILTI!!
Kansainvälisillä luonnonilmiöillä, katastrofeilla, onnettomuuksilla, kolmannella sektorilla, sairailla, lapsilla ja ilmastomuutoksen uhalla tahkotaan globaalisti miljardeja ja taas miljardeja euroja. Ja me maksamme hymyssä suin. Suostumme lypsylehmiksi.

Aids-juoksut, elämälapselle-konsertit, roosanauhat ja veteraanipinssit..Kun kampanja saadaan markkinoitua oikealla kohderyhmälle, tulos on taatusti näyttävä.

USKOO, KEN TAHTOO...

p.s. En e n ä ä ota lipasta käteeni ja värjöttele kadulla, vaikka Pakistan uppoaisi. Koska en e n ä ä usko, että kerätyt rahat päätyvät kohteeseen. Suomen Punainen Risti on myös lähiaikoina osoittanut miten rahansa käyttää..
p.s.s. Harkitsen hyvin tarkoin, jos/mikäli joskus vielä teen vapaaehtoistyötä. "Sydämellään" tekemisen ehdottaminen nostaa erinäisiä ajatuksia minussa välittömästi.. Auttaminen on tietysti eri asia.

Suosittelen tässä yhteydessä tutustumaan Nuri Kino & Jenny Nordberg: Hyväntekijät (Gummerus 2009). Kirja perustuu tositapahtumiin. Toimittajakirjailija Nuri Kino paljasti mm. UFF:in laajamittaiset kavallukset..

Kaupunkielämän parhautta - Meditaatiota kirjastossa

Tähän aikaan syksyä pimeyteen alkaa tottua. Jaksamisessa keskeisintä on valon löytyminen. Se voi löytyä yllättävästäkin paikasta. Tänään se löytyi - kirjastosta.
Voitteko kuvitella, meidän pikkuruisessa sivukirjastossa alkoi tänään Sahaja Yogan meditaatioryhmä, joka kokoontuu aluksi kolme kertaa. Mielettömän hienoa! Ilon ja elinvoiman sanoma leviää ruohonjuuritasolta.

Tätä tilaisuutta en kerta kaikkiaan voinut jättää väliin. Menin määräaikana paikalle. Läsnä lisäkseni oli kansaivälinen porukka. Mietiskelykaverini olivat syntyisin Chilestä ja Venäjältä. Opettaja oli suomalainen Janne, joka kertoi meille aluksi meditaatiotekniikoista. Pysähtyminen tähän hetkeen vieraiden ihmisten kanssa ja yhdessä harjoittelu oli todella mukavaa ja rentoa.

Ajatus itsensä tutkimisesta ja ihanteellisen tasapainotilan saavuttamisesta on kiehtova. Lisäksi minulle on tärkeää, ettei ole guruja. Jokainen ihminen on itsensä paras opettaja.

Saimme kotiläksyn, joka on kuulema tehokas pikarentouttaja. Esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa voidaan tehdä jalkakylpy kylmään veteen (vatiin vettä ja hyppysellinen merisuolaa). Jos käyt kuumana/olet yliaktiivinen kylmä jalkakylpy auttaa viilentämään ja rauhoittumaan.
Kuumaa jalkakylpyvettä voit käyttää silloin kun tarvitset virkistystä. Jalat pidetään vedessä vartin verran ja mietiskellään silmät auki. Täytyypä testata..

www.jooga.org

Voita ei mikään voita!

Aito perinteinen kirnuvoi 500g

Tällaista herkkua löytyi ihastuttavasta luomu/maatilakaupasta Malmin asemalta.

Voi, miten maukasta!!

"Ilmajoen osuusmeijerin perinteinen kirnuvoi kirnutaan homogenoimattomasta kermasta perinteitä vaalien. Näin menetellen säilytetään voin raikas maku ja kauniin keltainen väri. Ehkä tässä on syy siihen, että leipurit ja ammattikokit vannovat aidon kirnuvoin nimeen."

Ilmajoen Osuusmeijeri

Antti Heikkilä on kieltämättä tuonut iloa elämääni. Nykyisin nautin estoitta aitoa voita, kermaa, täysrasvaista jogurttia (10%), kananmunia, jne. Elämä on huomattavasti maukkaampaa ja laadukkaampaa!

Antti Heikkilän blogi

Joulun Puuhamaa -tapahtuma Kanneltalossa LA 27.11. klo 10-14

Tule hakemaan Joulutunnelmaa Kanneltalosta! Osallistu työpajoihin materiaalimaksuilla tai osta sievää joulupaketteihin.
Työpajat: korttipaja, helmitähti, tonttu, pieni lasienkeli, marsipaanihyviä. Materiaalit pajoihin hankitaan Suomenkielisen työväenopiston toimesta ja niistä peritään maksu käytön mukaan.

Myynnissä on myös Äiti Teresa-ryhmän kudonnaisia, joiden tuotto käytetään uusien lankojen hankkimiseen.

Lämpimästi tervetuloa!!

Kirjamessuilla

Tuskin maltan päästä lukemaan näitä odotettuja uutuuskirjoja. Lukemisiin!!

AITOA RUOKAA

ESKO VALTAOJA

Varjomessuilla

Musiikki vanhin voitehista

Taivaalliset soinnut

Sokea kiinalainen katusoittaja

Musiikkia on käytetty terapeuttisesti Egyptissä jo 4500 vuotta sitten. Myös raamatussa kerrotaan, miten David paransi Saulin kanteleen sävelillä (1. Sam. 16:23). Alkuperäiskansojen tiedetään käyttäneen musiikkia parantamiseen. Musiikilla lisätään nykypäivänäkin todistetusti hyvinvointia ja harmoniaa.

Resonoi ominaistaajuuteen
Olin lokakuun alussa Äitimaa Messuilla Tampereella kuuntelemassa virolaisen kirjailija ja elokuvaohjaaja Jüri Linan luentoa aiheesta "Mielen magiaa arkielämässämme - veteen vaikuttaminen värähtelyiden ja musiikin avulla". Lina kertoi hämmästyttäviä asioita musiikin parantavista vaikutuksista ja hyvinvointia lisäävistä tekijöistä.
Lina muistelee neuvostomiehityksen aikaan, kun virolaisilta kiellettiin klassinen musiikki ja kaunokirjallisuus. Löydetyt levyt ja kirjat takavarikoitiin ja poltettiin.
Musiikin parantava voima löytyy sen harmoniasta, kiteytti Lina.
- Ei ole samantekevää mitä musiikkia kuuntelemme. Musiikin värähtely harmonisoi ja resonoi kehossa kudokselle ominaiseen värähtelytaajuuteen palauttaen sen normaaliksi ja poistaen siten vaivan. Nykyajan viihdemusiikki ei useinkaan täytä vaatimuksia, siksi on oleellista, että musiikki on luonnonsävelasteikon mukaista, ei tasatahtista, niin kuin se nykyisin enimmäkseen on.
- Nykymusiikkia ja radion tarjontaa pitäisi välttää, koska se aiheuttaa epäharmoniaa ja siitä tulee vain paha olo, varoitteli Lina.

Kuulostele mitä rytmiä milloinkin tarvitset

Musiikkia voi suoraan kokeilla omiin tarpeisiin tai vaivoihin. Kehon jokaisella kudoksella ja elimellä on oma ominaisuustaajuutensa, johon musiikki resonoi, näin sen vaivat ulottuvat lihas- ja muihin kudoksiin, adrenaliinin ja muiden hormonien tuotantoon.
Itselleni on muodostunut erittäin rakkaaksi Vivaldin Neljää vuodenaikaa. 1700 -luvun musiikki on yli kymmenen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti rentouttanut, liikuttanut ja nostanut mieltäni. (Taiteella on samanlaisia vaikutuksia. Myös väreillä ja muodoilla on erilaisia parantavia ominaisuuksia.)
Ihmisellä on erilaisia "rytmikausia", jolloin elimistö kyllä kertoo millaista musiikkia tarvitsee. Joskus jotkut äänet ärsyttävät, toisinaan tarvitsee juuri niitä sointuja.
Musiikkia on parasta kuunnella levossa ja silmät suljettuina. Kuulokkeilla kuunneltuna musiikki menee paremmin perille. Toisin sanoen vasempaan korvaan menevät sinne tarkoitetut taajuudet ja oikeaan vain ne, jotka on sinne tarkoitettu. Näin vaikutuksen sanotaan olevan tehokkainta.

Lääkettä moniin vaivoihin

Musiikin systemaattisella eli "lääkkeenomaisella" kuuntelulla voidaan saada suorastaan ihmeitä aikaan. Kokemuksia on muun muassa kipujen ja päänsäryn laantumisessa, verenpaineen laskussa, hormonitoiminnan tasapainoittumisessa, elämänhalun palautumisessa ja monenlaisten psyykkisesti rasittavien asioiden yli pääsemissä.
Kun musiikkia kuunnellaan keskittyneessä lepotilassa, sen arvioidaan vaikuttavan suoraan biologisiin rytmeihin. Se voi myös vaikuttaa mielen ja esteeettisen tajun kautta, mutta suora fysiologinen vaikutus on olennaisin. Värähtely kulkeutuu elimistön eritasoisiin toimintoihin ja vaikuttaa niihin.
Mielenrauhaa ja hyvää fiilistä saa kuulokkeilla kotikonstein. Hiljentyminen on tärkeätä, vaikka se tehtäisiinkin musiikin kanssa. Musiikki voi olla klassista, luonnon ääniä, veden solinaa, mitä tahansa omaa lenpimusiikkia. Stressitaso laskee välittömästi ja harmonia levittyy kroppaan ja sieluun. Musiikkia voi kuunnella terapeuttisessa mielessä hyvinkin pari kertaa päivässä.
Musiikki sopii myös eläimille, joille se on yhtä rentouttavaa ja parantavaa. Erityisesti huilumusiikin sanotaan soveltuvan lemmikeille. Miksei myös huonekasvitkin pidä kauniista rytmeistä, ainakin omani..


NYT! Suomessa uraauurtava väitös
Musiikkiterapautti Sami Alanne teki vastikään väitöskirjan (27.10.2010 Music Psychotherapy with Refugee Survivors of Torture), jonka mukaan musiikki voi auttaa erityisen julmaa kidutusta, kuten valeteloituksia ja pahoinpitelyjä kokeneita potilaita.
- Musiikki voi pehmeästi puhutella erilaisia kokemuksia ja avata vaikeita muistoja. Musiikki ja ääniaallot, vaikuttaa aivoihin ja elimistöön fyysisesti. Psyykkisesti musiikki voi peilata tunteita ja kokemuksia. Terapiamuodolla on Yhdysvalloissa jo pitkään autettu sekä toisen maailmansodan että Vietnamin veteraaneja, sanoo Alanne YLE Uutiset haastattelussa.
Lisätietoja:
Jyväskylän Yliopisto - Musiikin laitos
Harmoninen laulu
Musiikkiterapiapalvelut

"Aamulla soitan puuroa"

Teri Kovacs on opettanut maahanmuuttajanaisia kohta vuoden

MoniNaisten talolla Helsingin Sörnäisissä.

Onko suomen kieli tärkeä Suomessa? Maahanmuuttajien kielikoulutusta pidetään merkittävänä avaimena sopeutuessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Jollei osaa kommunikoida, syrjäytymisen kierre voi alkaa helpommin. Kielitaito on myös erittäin tarpeellinen edellytys arjessa selvitymiseen ja työllistymiseen.

Poreilevaa iloa ja naurua luokassa

Maanantaiaamuna suomen kielen opetuksen on määrä alkaa yhdeksältä, kuten kaikkina muinakin arkipäivinä. Rutiinit eivät ole selvästikään afrikkalaisten juttu. Luokassa törmää heti aluksi kuuluisaan käsitteeseen "african time", kun somalinaisia tiputtelee paikalle tuon tuosta, vain harva ajallaan. Myönteistä on, ettei asiaan kiinnitetä sen enempää huomiota, tärkeää on, että saapuu edes paikalle.

Halimo, Sahro, Guo, Foosiyan, Soido ja Malyan sekä monet muut maahanmuuttajanaiset opiskelevat suomea intensiivikurssilla. Naiset ovat kotoisin pääosin Somaliasta, mutta paikalla on naisia myös muualta mustasta afrikasta, kuten Kongosta, Etiopiasta ja Nigeriasta. Muutama kiinalainen on paikalla, sekä euroopan vahvistukset Saksasta ja Ranskasta. Naisia on yhteensä 21.

Helppoja eivät ole suomen sanat. Lisäksi kun niistä opetaan jokainen aikamuoto. Naiset eivät silti ole asiasta moksiskaan. Huumori kukkii ja opittuja sanoja lentelee ilmoille. Näitä naisihmisiä ei voi ainakaan syyttää ennakkoluuloisuudesta tai ujoudesta. Tunnelma on vapautunut ja leppoisa.

Naisista äänekkäin, ja eniten suomea puhuva "väkäleuka" viisastelee vähän väliä kielitaidollaan. Syödä verbiä harjoitellessa on mukava kertoa, että automaatti söi kaksi kertaa hänen pankkikorttinsa. Ja verbi "olla ajoissa" ei voi olla niin, koska auto on ajossa. Keittäminen sotkettiin soittamiseen ja laittaminen keittämiseen, vai miten se meni.

Kirjoitustaitokin hieman hakusessa

Jokaisen opetuspäivän alussa opiskelijoiden tulee laittaa nimi, osoite, puhelinnumero ja allekirjoitus osallistujaluetteloon, joka kiertää luokassa täytettävänä. Helpommin sanottu kuin tehty. Nimittäin vain aniharva osaa täyttää kaavakkeen oikein. Nimen kohdalle on laitettu osoitetietoja, maan kohdalla omituisia numerovänkyröitä ja allekirjoitus puuttuu useimmilta.

Vaikka naiset ovat monen ikäisiä, ulkopuolisen on helppo havaita, että kirjoitustaito on todella haasteeellista. Vanhempi muori kopio nimeään pienestä pahvipalasta, nuorempi tyttö kääntelee osanottolomaketta kädessään, eikä oikein osaa päättää, miten päin kaavaketta kuuluisi täyttää.

Vieraaseen yhteiskuntaan integroituminen ei ole selvästikään mutkatonta. On monia asioita, mitä näiden naisten tulisi oppia, ollakseen täysimääräisiä kansalaisia verrattuna kantaväestöön.

Vaatimukset ovat kovat, lisäksi kun naiset ovat nuoresta iästään huolimatta jo ehkä useiden lapsien äitejä. Turvapaikan hakijoilla saattaa olla menneisyydessään erittäin traumaattisia kokemuksia sodasta, kidutuksista ja muista kauheuksista.

Kulttuurien erilaisuus on suorastaan hämmästyttävää, eikä sitä pysty ihan loppuun asti tietämättömyyttään miettimään. Ajattelen, että ymmärrystä ei voi olla koskaan liikaa. Kirjoitus- ja lukutaito ei ole tänä päivänä itsestäänselvyys. Ehkä se olisi hyvä muistaa maahanmuuttajia kohdatessa. Syyt ovat seuraksia jostakin.

Hitaasti, mutta varmasti

Suomen tunnilla keskittyminen alkaa selvästi parin tunnin päästä herpaantua. Vaikuttaa siltä, että ulkomaalaiset naiset paljastavat persoonansa huomattavasti helpommin mitä suomalaiset. Ainakin äänekkäämmin. Kun on nälkä, se voidaan sanoa ääneen, eikä siinä pitäisikään olla mitään ihmeellistä.

Täällä on paljon liikaa kirjoittamista ja oppimista, sanoo afgaaninainen ja pyytää opettajaa hidastamaan tahtia. Teri Kovacs pitää opiskelijan toivomuksesta tauon, ties monennenko. Hänen lempeä ote opettamiseen on silminpistävä. Kun meno muuttuu jossakin vaiheessa äänekkääksi pölinäksi, opettaja seisoo luokan edessä hiljaa ja katselee naisia niin pitkään, että luokka hiljenee ja opetus saa taas jatkua.

"Avarassa oppimisympäristössä oppilaat löytävät helpommin omat kykynsä."

Seuraan tuntia luokan takaosasta. Monenlaisia mietteitä käy mielessä tuon aamupäivän aikana. On hienoa, että näinkin moni nainen on tullut paikalle oppiakseen suomea. He saattavat olla perheidensä tai klaaniensa "moderneja" naisia, koska tietojeni mukaan iso osa islaminuskoisista naisista ei juurikaan poistu kodin ulkopuolelle.

Päivän päätteeksi naiset saavat opettajalta merkinnän osallistumisestaan opiskelukortteihinsa. Sen perusteella heille korvataan osallistumisesta koituvat matkakulut. Opetus on maksutonta ja avointa kaikille maahanmuuttajanaisille. Suomen kielen opetuksen voi aloittaa koska vain ja opiskella sen ajan, kun omaan elämäntilanteeseen sopii.

Lisätietoja suomen kielen kursseista löytyy Monika-Naiset Liitto tai AFAES

Routaiset lehtiruodit

Huovuttamassa

Kaikkea pitää kokeilla. Saas nähdä mikä on lopputulos, tuleeko hartiahuivi vai pöytäliina, ehkä seinäryijy? Yritys on ainakin kova..

Kiinni jäit!

Ihminen on ihmiselle....Narsisti. Kuinka moni kuolee saappaat jalassa työnsä ääreen? Narsistisen pomon takia ei kannata kaivaa ennenaikaista kuoppaa. Kuuntele tunnusmerkit ja vetäydy hyvissä ajoin..

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F04402_3

Äänessä psykologi Tony Dunderfelt ja psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.


Aiheesta lisää tuoreita juttuja:

Kiusaamiseen työpaikalla on puututtava heti (20.9.2010 IL)

NYT!! Jarmo Korhonen avautuu joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksi 03.11.2010 21:11 (IL)
Työpaikka tai koulu: Kiusattu vaihtaa paikkaa useammin kuin kiusaaja 26.10.2010 18:08 (Aamulehti)
Kuulustelukollegio ja karkotuksia - näin pahaksi voi kiusaaminen työpaikalla mennä 20.10.2010 12:05 (Aamulehti)
Ministeriö valittaa hoviin työpaikkakiusaamista koskevassa jutussa 16.10.2010 17:30 (Aamulehti)
Ministeriö tuomittiin korvauksiin työpaikkakiusaamisesta 16.10.2010 14:19 (Aamulehti)

Hyi, sinä likainen ihminen!

Ihmisenä oleminen on vaikeata. Joskus tuntuu, että rakkaus olisi lähes ainoa itsenäisen henkisen elämän oire. Onneksi rakkautta ei ole vielä (toistaiseksi) luokiteltu sairaudeksi.

Ruumis sisälmyksineen ja sitä peittävä iho on täynnä lisäaineita, vaarallisia bakteerikasvustoja, energiatukoksia, jumeja, loisia, kuonaa, rasvaa ja kaikkea mahdollista mömmöä. Karvat, syylät, luomet, rypyt, suonikohjut, selluliitti. Yäk!

Eikä siinä vielä kaikki. Mieli on myös täynnä mustaa töhnää, kuten patoutumia, ahdistuksia, pelkotiloja, pakkomielteitä ja tunnelukkoja.

Lika vaanii meitä kaikkialla, onnettomuutta uhkaavana, kuin ukkospilvi.

Eläköön huuto ja kättentaputukset turhuuden kauppiaille! Mikään laki ei suojele ihmistä markkinavoimien manipuloinnilta ja pelottelulta.

Tulkoon valkeus. Mutta valkeus ei tullutkaan, vaikka tässä ollaan puunattu ja lääkitty jo vuosikaudet.

Nim. Kilokyllikki pilvettömän taivaan alla, rakastunut - elämään.

D-vitamiini voimanlähteenä

Tri Tolosen D-Vitamiini 50 µg

Ihmisellä on hyvä ja mukava olla silloin, kun hän saa tarvitsemansa vitamiinit - ja hivenaineet. Ihmisen perusluonne ei ole masentunut, apaattinen ja iloton, vaan utelias, vitaalinen ja tyytyväinen. Tasapainoiseen, terveeseen ja hyvään elämään voi itsekin hivenen vaikuttaa.

Ruokavalio ja liikunta eivät enää riitä. Pimeä tulee ja D-vitamiinin tarve kasvaa. Tietysti oma riittävä D-vitamiinin saanti olisi hyvä varmistaa ympäri vuoden.

Uudet tutkimukset ovat osoittaneet D-vitamiinin suojaavan monilta taudeilta sekä ennaltaehkäisevän muun muassa syöviltä, osteoporoosilta jne. Jostain tutkimuksesta myös luin, että jollakulla olisi psoriasis parantunut D-vitamiinin ansiosta.

D-vitamiinin turvallisen päiväannoksen yläraja jatkuvassa käytössä on

aikuisille 250 mikrogrammaa ja lapsilla 25 mikrogrammaa.

(Viranomaissuositus aikuisille on vain 7,5 mikrogrammaa päivässä.)

"D-vitamiinin puutoksesta lähentelee tällä hetkellä epidemiaa väestötasolla. Eräässä suomalaistutkimuksessa testattiin varusmiesten D-vitamiinitasoja jossa todettiin että 80 % prosenttia kärisi puutoksesta ja osa tästä merkittävästä puutoksesta."

D-VITAMIINI TAULUKKO kertoo, kuinka paljon suomalaiset tarvitsevat päivittäin D-vitamiinia saadakseen S-D-25:n nousemaan tavoitetasoon

Laitan tähän muutamia linkkejä, joita löytyy enemmän netistä hakusanalla d-vitamiini

D-vitamiini (Wikipedia)

D-vitamiini ehkäisee virusinfektioita

D-vitamiini - Paras flunssarokotus

D-vitamiinin puutos on suuri terveysriski

D-vitamiini lisää terveitä vuosia

Kanada nosti D-vitamiinin saantisuositusta

D-vitamiini - vuosisadan kovin terveyteen vaikuttava tekijä

Lihavilla vakava D-vitamiinin puute

Ramadan päättyi

Muslimien paastokuukausi ramadan päättyi eilen islamin suurimpaan juhlaan Eid-Ul-Fitr -juhlaan. Sudanilaisystävättäreni koristeli hennalla kätensä ja jalkansa juhlaa varten.

Ramadanin aikana muslimit eivät syö tai juo päiväsaikaan. Tänä vuonna ramadan oli erikoisen rankka, koska se osittain sijoittui kuumaan elokuuhun. Ensimmäisen kerran syötiin ennen auringonnousua aamulla puoli neljä, ja seuraavaksi illalla puoli yhdeksän.

Ramadanin aikana myös tupakointi ja seksuaalinen kanssakäyminen on kiellettyä valoisaan aikaan.

Syksy saapuu

9 vuotta sitten

Kansa juhli villisti kaduilla, musiikki soi. Kaikki kynnelle kykenevät tanssivat ja lauloivat. Aivan kuin olisi viikonloppu, mutta nythän on ihan normi tiistai, muistan ajatelleeni. On syyskuun yhdeksäs päivä, vuonna 2001, Tunisiassa.

Ihmiset olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa ja kokoontuneet Soussen kadun varsille. Aluksi luulin, että maa olisi voittanut jalkapallon. Siinä vaiheessa ei tullut mieleenkään, että kyse on jostain ihan muusta, vähiten terroristi-iskuista Yhdysvalloissa.

Sain nopean puhelun Suomesta, jossa omainen kertoi, että jotain kamalaa on tapahtunut New Yorkissa, vielä ei tiedetä mitä. Tuhansia on kuitenkin kuollut.

Seuraavana päivänä oli kotiinlähtö. Eivätkä lentokentällä tunisialaiset todellakaan häpeilleet näyttää halveksuntaansa meitä "vääräuskoisia" kohtaan. Turvatarkastuksessa miehet laitettiin kulkemaan eri riviin naisten kanssa. Jokaisen rintaliivit tutkittiin sillä perusteella, ettei koneeseen vietäisi teräaseita, muistan matkanjohtajan tulkanneen.

En unohda koskaan sitä näkyä, missä naiset odottivat tarkastusta paidat ylhäällä, tullimiesten kohtelua ja siitä seurannutta tunnetta. Ei oltu minkään arvoisia, kun lentokenttäviranomaiset tekivät pilaa meistä. Lisäksi meitä turisteja hermostutti ja pelotti epätietoisuus, kun emme oikein tienneet mistä oli kysymys ja mitä tämä kaikki tarkoitti.

Vasta aivan viime vuosina olen ajattellut asiaa uudestaan, jopa käynyt Tunisiassa uudemman kerran. En enää kanna kaunaa, olen antanut anteeksi. Uskonasiat tuntuvat olevan joissain kulttuureissa niin äidinmaidossa ja veressa, ettei mikään mene niiden ohi. Tämä pitää vaan hyväksyä, koska muuttaakaan niitä ei voi. Mitäs tungen itseni joka paikkaan, maassa maan tavalla.

Jälkeenpäin olen kuullut WTC:n terroristi-iskusta monia versioita ja näen mielessäni taas ja taas rakennuksien sortuvan, pölypilvien leviämisen, liekkimeren ja sokissa olevat ihmiset. Nyt ajattelen asiaa toisin ja pystyn kyseenalaistamaan valtakäsityksen iskun tekijöistä. Uskon vahvasti siihen, että iskujen takana olikin Yhdysvaltojen oma hallinto ja tiedustelupalvelu eikä muslimikapinalliset.

Tunisiaan voisin lähteä kolmannenkin kerran. Sitä odotellessa, juhlin tänään Kiinalaisen Ystävyysseuran kanssa Uudenkuun juhlaa ja katson tulevaisuuteen.

Selviytymissetti syksyyn

Näillä pärjää pitkään: Villasukat, vihreätä teetä, sarvikuono, vihanneksia, hedelmiä ja hieman lisävitamiinia purkista. Kirja puuttuu kuvasta.

Onnellisemmat

"Tavallisessa elämässä epäitsekkäät ihmiset ovat onnellisimpia - ne, jotka työskentelevät tehdäkseen muut onnellisiksi ja jotka unohtavat itsensä.

Tyytymättömät ihmiset ovat niitä, jotka etsivät aina onnea itselleen."

- Annie Besant 1979

Maan vai taivahan laps?

Zombiet ja karannut teräsmies

Pelkkä elokuva ja tositeeveet eivät enää elätä suomalaisten tirkistelynhalua. Esimerkiksi bussin ikkunasta voi luottavaisin mielin seurata kadun meininkiä. Huumoria voi repiä vaikka mistä. Eniten hauskuutta näyttää tuottavan sairaat ihmiset, jotka ehkä ovat jättäneet pillerit syömättä tai enemmän ottaneet, allensa tehneet, yksinpuhujat, pakkoliikkeiset ja muut syrjäytyneet.

Istuskelin tänään neljän ruuhkabussissa. Bussi pysähtyi liikennevaloihin Topeliuksenkadulla, Naistenklinikan kohdalla. Suojatiellä valoissa seisoi keksi-ikäinen pitkähkö mies. Nopeasti vilkaistuna miehessä ei ollut muuta epätavallista kun vaatteet. Päällään hänellä oli nimittäin pelkkä sairaalapyjama ja sukat, sinisen pussilakanan hän oli nostanut peitoksi olkapäilleen. Vakavailmeinen mies odotti valojen vaihtumista kuin kuka tahansa. Oletettavasti hän oli lähtenyt kävelemään sairaalasta. Hyksiin on matkaa puolisen kilometriä. Valkoiset sukat olivat mustuneet matkalla.

Bussissa seurasin tarkoituksella ihmisten reagtioita. Matkustajat olivat huomanneet miehen, jota he silmäilivät selvästi huvittuneena. Ehkäpä ottivat vielä rennomman asennon tuoleillaan ja odottivat seuraavaa kohtausta. Koitin vaivihkaa kysyä lähimpänä istuvilta matkustajilta, että pitäisikö miehestä ilmoittaa johonkin. Vastaukseksi minua katsottiin kuin tyhjin silmin kuin idiooottia, eikä kukaan sanonut mitään. Ajattelin mielessäni, puhuuko täällä bussissa kukaan suomea, onko kaikki mykkiä, vai näenkö minä harhoja, sillä kukaan ei reagoi mitenkään. Teki mieli huutaa suoraa huutoa, herätkää!!!!

Valot vaihtuivat ja mies ylitti kadun määrätietoisesti. Bussi jatkoi hetimiten matkaa, ja näin enää horisontiin katoavan liehuvan sinisen lakanan, kuin teräsmiehen viitan.

Olen jotenkin naiivina kuvitellut, että ihmiset välittäisivät toisistaan. Häpesin tänään niin kotipaikkakuntani ihmisiä, hesalaisia. He ovat juuri sellaisia kun niiden väitetään olevankin. Ihmisläheisyydestä tai välittämisestä ei täällä ole tietoakaan.

Jäin bussista pois. Sisälläni kiehui. Soitin Hyksin vaihteeseen ja kerroin tapahtuneesta. Jos kaipailevat karannutta potilasta, nähty on. Mekaanisen kuuloinen keskusneiti kiitteli tiedoista ja lupasi välittää asiaa eteenpäin. Joopa joo, näinköhän. Toivoin mielessäni, että joku muukin olisi kiinnittänyt huomioita miehen vaatetukseen ja mies on saatu turvaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olen huomannut kanssaihmisissä välinpitämättömyyttä ja hälläväliä-asennetta. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että tulisimme vähän älykkäimmiksi = myötätuntoisimmiksi eli empaattisimmiksi toisiamme kohtaan. Ei hyvältä näytä! Mikä meitä vaivaa?

Mietin vielä illallakin tapahtunutta ja miehen tarinaa. Miksi hän käveli tiellä sairaalavaatteet päällä, oliko hän muistamaton, miksi oli lähtenyt sairaalasta, mikä oli tämän teräsmiehen diagnoosi?

Karannut teräsmies on jonkun poika ja ehkäpä isä, setä tai sukulainen, ja jollekin rakas. Ei mitenkään yhdentekevä!

Kalevalakehto-installaatio

Seurasaareen on rakennettu mietiskelyyn tarkoitettu arkkitehtooninen installaatio. Amerikkalais-suomalainen arkkitehtiopiskelijaryhmä suunnitteli Kalevalan inspiroimana rakennuksen, joka nousi Seurasaaren eteläkärkeen 26.8.2010.

Kalevalakehdon teemat ovat napattu Kalevalasta, kuten maailman synty, sampo ja Väinämöinen.

http://www.spiritofplace-design.com/

Travis Price on toteuttanut vastaavanlaisia rakennushankkeita eri puolilla maailmaa (Yhdysvallat, Kanada, Italia, Nepal, Peru, Irlanti). Seurasaaren rakennelman omistaa Helsingin kaupunki ja se saanut väliaikaisen sijoitusluvan 31.12.2010 asti.

Kurkistus

Tule hyvä kakku!

Taiteiden yönä leivottiin Helsingin kaupungintalolla kakkua. Taiteen voi ottaa myös makeasti, muistuttavat performanssitaiteilija-kakuntekijät.

Yin, flow, detox vai mikä....huoh..

Aina välillä otan itseäni niskasta kiinni ja lähden kokeilemaan uusia juttuja, huomatakseni vain, että vanhassakaan ei ollut mitään vikaa. Niin se menee elämässä usein, että lähdemme niin sanotusti merta edemmäs kalaan. Hyvät jutut ovatkin ihan silmien edessä, mutta likinäkö vaivaa.

Kesän ajan olen kokeillut erilaisia joogamuotoja ja pilatesta ja syvävenytystä. Olen ollut erilaisilla mutkilla ja kiemuroilla, venynyt äärimmilleen vertikaalisesti ja horisontaalisesti, hymissyt kummallisia mantroja..ouuummm. En osaa sanoa, onko yhteys omaan kehoon lähentynyt vai loitontunut. Välillä (lue=usein) tuntuu turhautuneelta, kun ei vaan kertakaikkiaan pysty tai taivu. Katselen hieman katkerana viereisten mattojen elastisia vartaloita, mutta minkäs teet, olen pökkelö, mikä pökkelö. Harjoittelun puutetta ja laiskuutta, sanoisin.

Palaan kiltisti takaisin hathaan, jonka uskon olevan paras rytmiltään ja vaikutuksiltaan juuri minulle soveltuva. Hitauden opettelu ei ole pahasta ja pysähtyminen. Asanoiden tuttuus on turvallista ja jäänyt kehomuistiin. Taas kerran, oma kroppa on paras opettaja. Hyvä se on silti käydä laajentamassa reviiriä, sillä eihän sitä koskaan tiedä..

Egon tuolla puolen

Kaikki halukkaat voivat osallistua Pakistan-keräykseen, joko lipaskerääjänä tai rahalahjalla.

Lähipäivien uutiset Pakistanista ovat järkyttäneet ja mietittyttäneet päivä päivältä, eivät ole jättäneet rauhaan. Samaan aikaan kuin meillä puhutaan uutena, että internet olisi ihmisoikeus, samaan aikaan olen miettinyt, että eikö auttaminenkin ole tietynlainen ihmisoikeus tai ihmisen oikeus auttaa, jos toinen ihminen joutuu hädänalaiseksi. Oikeus, lähes velvollisuus.

Pakistanin tulvien uskotaan olevan yksi lähihistorian suurimmista katastrofeista. Tulvien uhreina on miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä, kotinsa ja kaikkensa menettäneinä. Tässä kohtaa on hyvä unohtaa hetkeksi itsensä ja tarpeensa, jos vain jotakin pystyy tekemään.

Tuumasta toimeen. Aamulla painelin Punaisen Ristin toimistolle ja hain keräyslippaan. Sain ystävänkin houkuteltua mukaan. Kuljimme lippainemme pitkin Helsingin keskustaa ja vastaanotto oli todella positiivista. Olin ajatellut etukäteen hieman skeptisesti, että mitenköhän tähän keräykseen suhtaudutaan, kun keräyksiä on ollut tuon tuosta. Sulassa sovussa mahduimme kuitenkin niin Greenpeacen, Pelastakaa Lapset kuin WWF:n feissareiden joukkoon.

Lippaiden kanssa ei tarvitse mennä "keräämään", vaan ihmiset tunnistavat kaukaa punaisen liivin ja tulevat omatoimisesti tuomaan rahaa. Yllättävää oli, että moni lahjoitti iso summia, kuten kaksi - tai viisikymppisiä. Nopeastihan ne lippaat täyttyvätkin. Pienikin apu oli auttajalle iloinen asia ja kaikki apu on tarpeen.

Huomenna lähden samoihin puuhiin. Myös minulle tuli hyvä mieli, vaikka ymmärrän, miten pienellä panoksella olen mukana auttamassa. Myös Pakistanin tragediaa tulee väkisinkin miettineeksi ja maapallon haavoittuneisuutta. Yhteisvastuuta.

SUOMEN PUNAINEN RISTI

Kati Sinenmaa telkussa

Ajattelija Kati Sinenmaa ja presidentti Tarja Halonen Asunnottomien yönä 17.10.2006 Elokolossa (kuva: Stella Helne)

Suuresti ihailemani Kati Sinenmaa on tänään vieraana Karpon parhaat -ohjelmassa MTV3 klo 19.30

KATI SINENMAAN BLOGI

Karpon parhaat - Kotini on linnani

Sukellus Suomi-kuvaan valokuvauskilpailun 3.sija

21-vuotias kenialaispoika sai keväällä työtä raksalta, vain verokortti puuttui.

Tämä valokuvani sijoittui kolmanneksi Kirkkopalvelut ry ja Kulttuurikeskus Caisan järjestämässä valokuvauskilpailussa, jossa kriteerit olivat:

Mitä on suomalaisuus ennen ja tänään?
Mistä koostuu suomalainen identiteetti? Astu perisuomalaisiin saappaisiin - äläkä unohda kameraa. Sukella suomalaisuutta määrittäviin kuviin ja uudelleenkuvaa niitä mallinasi etnisen vähemmistön edustaja.

Kilpailukuvat ovat esillä Kulttuurikeskus Caisan galleriassa 5.8.-2.9.2010.

Statusstressi

Kun itseään arvioi liiaksi työpaikan, omaisuuden, asuinpaikan ja tuotemerkkien perusteella saattaa tulla stressi.
Erityisesti nykyaikana minua häiritsee se, miten statusta käytetään analysoimaan ihmistä ja kuinka paljon status määrittelee minuutta. Brändeillä haetaan arvostusta ja rakkautta. On suorastaan elintärkeää näyttää muille tuotemerkein, millaista elämäntapaa edustetaan.

Status ja arvot ovat muuttumassa. Laman olosuhteet kasvattavat pakostikin ihmistä. Raha ei enää aineellisena pääomana määritelekään ihmistä. Hyvä olo tulee luovuudesta ja siitä kuinka voitamme haasteet. Hyvä olo tulee lopulta pienistä arjen asioista.

Jokainen ihminen on monella tavalla lahjakas ja luovuuden käyttö pitäisi olla meille luontaista ja vaistonvaraistakin. Tietoisuus omista kyvyistä poistaa statuksesta johtuvaa "sterssioireyhtymää". Oman ainutlaatuisuuden tajuaminen ja tiedostaminen nauraa materiaaliselle maailmalle ja kaikelle hömpälle, mitä markkinamiehet myyvät. Ne menettävät merkityksen, niillä ei ole enää voimaa.

Tarvitsemme asioita ja hyödykkeitä huomattavasti vähemmän kun luulemme. Samoin on ravinnon kanssa: Kaksi lämmintä ateriaa päivässä on liioittelua. Kun elämän yksinkertaistaa, taakkakin kevenee.

Saat rikkaimman elämän ikinä, kun et kiinny mihinkään egon turhakkeisiin. Omistaminen on keinotekoista, koska mitään ei oikeastikaan voi omistaa. Ihmisarvokin mitataan ihan muilla mittareilla.

"Ihminen metsästää omaisuutta, rahaa, menestystä, valtaa, tunnustusta tai sitä oikeaa ihmissuhdetta voidakseen tuntea itsensä paremmaksi, täydellisemmäksi. Mutta vaikka kaikki olisi saavutettu, he huomaavat, että aukko on yhä jäljellä ja että se on pohjaton. Silloin he ovat todella vaikeuksissa, koska he eivät voi enää pettää itseään" (Echart Tolle: Läsnäolon voima)

Taidelaitos Haihatus - UPEA 11. kesänäyttely

Yksi näkemisen arvoinen kohde on Taidelaitos Haihatus Joutsassa. Kesänäyttelyyn on koottu 27:n taiteilijan töitä. Miljöö on suorastaan mahtava ja talo mitä sopivin taidetarkoitukseen. Entinen parantolarakennus on värikäs ja kesän näyttely erinomaisesti koottu. Tämän jälkeen ei tee mieli steriileihin näyttelytiloihin, ihan kivoihin salonkeihin..

Haihatuksen isäntä ja taiteilija Raimo Auvinen

Reilu meininki. "Kun kirjoitat nimesi pääsylipun taakse, saat siihen leiman ja voit tulla samalla lipulla niin monta kertaa tänä kesänä kuin haluat".

Jarmo Yläsen kärrytaidetta

Johannes Heinosen kantaaottavaa taidetta

Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Ukot orrella

Unohdettu lounas

HAIHATUS

Kun Suomi putos puusta

Ismo Alangon biisit tarjoavat edelleen ajankohtaisia totuuksia ja oivalluksia elämästä, ihmisluonteesta ja yhteiskunnasta. Ismo Alanko & Teho-osasto heittivät eilen keikan täydelle salille. Alanko on tuttu artisti Tavastialla jo kolmenkymmenen vuoden ajalta. Karisma on omituinen juttu, koska se kestää ajan ja lisääntyy vaan, ainakin Alangon kohdalla. Hyväntuulinen ja hieno keikka!

Sateenkaarikansa marssi - Helsinki Pride 2010