Ihmisenä oleminen on vaikeata. Joskus tuntuu, että rakkaus olisi lähes ainoa itsenäisen henkisen elämän oire. Onneksi rakkautta ei ole vielä (toistaiseksi) luokiteltu sairaudeksi.
Ruumis sisälmyksineen ja sitä peittävä iho on täynnä lisäaineita, vaarallisia bakteerikasvustoja, energiatukoksia, jumeja, loisia, kuonaa, rasvaa ja kaikkea mahdollista mömmöä. Karvat, syylät, luomet, rypyt, suonikohjut, selluliitti. Yäk!
Eikä siinä vielä kaikki. Mieli on myös täynnä mustaa töhnää, kuten patoutumia, ahdistuksia, pelkotiloja, pakkomielteitä ja tunnelukkoja.
Lika vaanii meitä kaikkialla, onnettomuutta uhkaavana, kuin ukkospilvi.
Eläköön huuto ja kättentaputukset turhuuden kauppiaille! Mikään laki ei suojele ihmistä markkinavoimien manipuloinnilta ja pelottelulta.
Tulkoon valkeus. Mutta valkeus ei tullutkaan, vaikka tässä ollaan puunattu ja lääkitty jo vuosikaudet.
Nim. Kilokyllikki pilvettömän taivaan alla, rakastunut - elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti