Missään muualla Hesassa ei ole mitään rodopuiston kaltaista. Tuntuu kuin astuisi kadulta suoraan satumetsään, pääsee eroon kaupungista, aivan kuin astuisi rajan yli ihmemaahan.
Tähän aikaan vuodesta alppiruusupuisto on lempimaisemani ja lempituoksuni. Kuljeksin kiirehtimättä. Haluan imeä itseeni kaiken sen kauneuden, vehreyden, täydellisyyden. Mustarastas päivystää oksallaan ja viheltelee joutessaan nuotin vierestä. Mutta niin mielin kielin. Silläkin on hyvä olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti