Ei enää ydinvoimaa!

Greenpeacen kaverit ripustelivat tänään valtavaa plakaattia postitalon päätyyn. Poliisi seurasi rauhanomaisia toimia silmä kovana.

Kannatan puhtaita energiamuotoja. Olen käyttänyt pienessä taloudessani tuulivoimaa jo yli kymmenen vuotta vuotta kannanottona. Suomessa asuvien ihmisten olisi pitänyt ehdottomasti saada kansanäänestyksellä päättää lisäydinreaktorien rakentamisesta. On huutava vääryys, että pieni porukka yksinoikeudella ratkaisee haavoittuvaan luontoomme, elinympäristöömme ja moneen sukupolveen ratkaisevasti vaikuttavista asioista. Ydinvoima on jäänne menneiltä ajoilta, ydinvoima on taantuma. Hei haloo!

Eilen eduskunnan ydinvoimakeskustelua seuraamalla tuntui, että kiinnostus koko asiaan oli vähäistä. Kestävä kehitys on suurelle osalle onttoa sanahelinää ja pakkopullaa. Ei niitä oikeasti kiinnosta! Keskustelu junnasi paikallaan, mittään uutta ja tuoretta näkökantaa asiaan ei kukaan osannut tuoda. Vaikutti vähän siltä, että päätös olisi jo etukäteen sorvattu.

Asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Valtion tulisi ohjata kansalaisiaan kestäviin elintapoihin omilla esimerkeillään ja tässä tapauksessa EI LISÄYDINVOIMAA päätöksellä. Yhteiskuntakaan ei pysty IKINÄ muuttumaan, jos päätösentekijät ovat vätyksiä.

Muussa tapauksessa kannatan Ranskan mallia. Presidentiltä, hallitukselta ja eduskunnalta edut pois. Mitä ihmettä me muutenkaan maksetaan tuollaiselle porukalle palkkaa. Työelämävalmennukseen opettelemaan työmoraalia ja nöyryyttä niitä kohtaan, keiden edustajia saavat olla.

Allekirjoita ydinvoiman vastainen äänestyssitoumus osoitteessa http://www.ydinvoima.fi/

Huomenna torstaina 1.7.2010 klo 8.30-11 vastustetaan ydinvoimaa eduskunnan äänestäessä ydinvoiman lisärakentamista eduskuntatalolla.

Seurasaaren kantis

Irja on monelle tuttu Seurasaaren Juhannusvalkeilta jo vuosien takaa. Vaikka ikää on 83 vuotta, hän palaa uskollisesti povaamaan ja juttelemaan ihmisille.

Herttaisista herttaisin Irja levittää iloa ympärilleen ja on oikea päivänsäde!

Juomatonta juhannusta!

Löysin sukuvalokuvien kätköistä tämän wanhan otoksen, eikä kukaan näytä tietävän sen alkuperää tai tunne kuvaan tallentunutta akkaa pulloineen.

Muutama knoppi arkipäiväistyneestä alkoholinkulutuksesta:

* Naisten juominen on nyt ajankohtainen huolenaihe, sillä "rouvien" ryyppääminen on kuusinkertaistunut 40 vuodessa.

*Suomalaiset juovat keskimäärin 10,2 litraa/asukas puhdasta alkoholia vuodessa.

Minulla lähtee nyt 10. juomaton juhannus käyntiin. Eikä tee edes tiukkaa :))

P.s. Jos tunnistat valokuvan naishenkilön, voit ottaa yhteyttä minuun yhteyttä sähköpostilla. Olisi todella mielenkiintoista tietää kuka poseeraa kuvassa.

Vampyyrivirkamiehet

KÖYHÄ (EU:n uudet 06/2010 kriteerit) = ei varaa autoon, puhelimeen, pesukoneeseen, viikon lomaan kodin ulkopuolella, säännölliseen liha- tai kala-ateriaan tai kodin lämmitykseen. Maksuhäiriöinen. Suuret velat voivat tehdä hyvätuloisestakin köyhän.

Kirjoitan blogiini harvoin negatiivisista asioista. Ehkä juuri siitäkin syystä, että mihin keskittyy, se alkaa kasvaa.

Seuraava aiheeni on köyhyys ja nälkä, jotka ovat nykyväkivallan muotoja. Tähän väkivaltaan osallistuvat välillisesti tai välittömästi virkamiehet, joidenkin toimintaa ohjaa pelko oman työpaikan puolesta tai vastaavasti he ovat sairastuneet ylivallankäyttöön. Köyhää voidaan kohdella miten halutaan.

Tietääkseni näihin virkamiehiin, jotka etenkin syrjivät köyhiä, kuuluvat useat julkishallinnon virkamiehet (terveysviranomaiset, veroviranomaiset, työvoimapoliittiset virkamiehet, kansanterveyslaitos, sosiaaliviranomaistet, ulosottomiehet jne).

Kuulen usein uskomattomia kertomuksia viranomaisten kohtelusta ja käytöksestä. Mitä köyhä voi tehdä puolustaakseen itseään "näkymättömältä" väkivaltalta, jonka uhriksi joutuu julkishallinnon viranhaltijoiden toimesta.

Köyhät kyykkyyn! Nälkä ja puuttuvat normaalin elämän perusedellytykset laittavat hiljaiseksi kenet tahansa. Jatkuva selviytyminen, itsensä puolustelu ja selvittely nakertaa. Virkamiesten perimmäinen tavoite tuntuu olevan persoonallisuuden nujertaminen. Silloin vahvinkin hiljenee.

NÄLKÄ JA KÖYHYYS ON ALENTAVA KIDUTUSMETODI, JOTA VIRKAMIEHET KÄYTTÄVÄT SAAMILLAAN VALTUUKSILLA.

Köyhän ja kurjimmankin tulisi muistaa, ettei asettuisi marttyyrin rooliin, sillä todellisessa elämässä siitä ei koidu kultaa, eikä kunniaa, vaan lisää masennusta ja epätoivoa. Köyhän ihmisarvo ei saa olla rahasta tai omaisuudesta kiinni!

Köyhän kuuluu olla hyväkäytöksinen, kiltti ja nöyrä. Köyhällä on aikaa odotella jonoissa ja mielistellä viranomaisia. Köyhän on pakko, koska hän pelkää.

Työttömälle köyhälle ei tarvitse maksaa palkkaa, ja hänellä teetetään työharjoittelun tai työelämävalmennus -nimikkeillä ilmaista työtä. Tästä "tarjotusta" kultaisesta kädenpuristuksesta ei saa kieltäytyä.

Oletteko ajatelleet sitä, että joku hyötyy aina toisen tekemästä ilmaistyöstä/vapaaehtoistyöstä.

Nälässä ja köyhyydessä pitäminen on ihmisoikeusloukkaus hyvinvointivaltiossa. Myöskin uhkailu, ellet tee sitä tai tätä, sinulta viedään perusturva, on yhtä tehokasta kuin kidutus.

Halventavaan ja huonoon kohteluun ei todellakaan tarvitse myöntyä tai alkaa kiltiksi. Miksi uhrata hyvää energiaa sellaisille virkamiehelle, jotka eivät kykene ottamaan sitä vastaan, eivätkä ymmärrä ihmisyydestä mitään.


Työpaikoilla on juuri samanlaisia ongelmia. Pomoilla on monen ihmisen elämänlangat käsissään, joita vetelevät fiilisten mukaisesti..


Että hyvää juhannusta vaan kaikille!

Naurulokki

Kuin vesi hanhen selästä

Oikeastaan elämä pitäisi elää vapaana kaikesta, antaa maallisten asioiden valua kuin vesi hanhen selästä. Mihinkään ei ole tulisi kiinnittyä, ei tilanteisiin, tapahtumiin tai ihmisiin. Sillä kaikki on ohikiitävää. Pakkomielteinen kiinnipitäminen ja jäpitys kertoo enemmän pelosta kuin vapaudesta. Rohkea uskaltautuu heittäytyä tuuleen! Rohkea uskaltautuu heittäytyä vaikka tuleen, sillä tietää, että totuus on ja pysyy. Se ei pala tulessakaan ja maailmankaikkeus kannattelee.

Kiinnittyminen estää elämän virtaa kulkemasta luonnollista reittiä, se rakentaa patoja ja ahtaumia. Moni takertuu täysin turhaan mielipahaan, joka voi johtua riidasta, väärällä jalalla noususta tai muusta mitättömästä/käsittämättömästä/keinotekoisesta asiasta tai väärinkäsityksestä. Aina kun takerrumme vihaan, uskomme että omat mielipiteet ovat tärkeämpiä kuin hyvä mieli. Hyvä mieli tulee kaikille kun lakkaat välittämästä ja annat periksi. Miksi puolustella omia näkemyksiä, koska se on täysin turhaa.

Elämä on sarja toisiaan seuraavia tapahtumia, ei sen kummempaa. Helpoiten se menee omalla painollaan. Huolehtia omista asioistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kiitos ja anteeksi -sanoilla pärjää pitkälle!

Elämässä on vain kaksi rakkauden muotoa, Kiitollisuus ja Anteeksianto.

Enkeleitä hiuksissani

Enkelit ovat kaupallisesti takuuvarma tuote. Vastoinkäymisten myötä ihmiset hakevat lohtua henkimaailman olennoista. Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli on luultavasti suomalaisille maalauksen kautta tutuin enkeli.

Lorna Byrnen kirjassa enkelit eivät ole nuutuneita, vaan tarmokkaita ja valmiita auttamaan. Enkeleitä on pilvin pimein työttömänä ja kun heitä pyytää apuun, he tulevat pyyteettömästi hätiin. Olipa kyse oikeiden valintojen tekemisestä tai päätöksen vaikeudesta, enkelit voi kutsua paikalle. "Niin pientä tai vähäpätöistä asiaa ei ole, ettei sen puolesta voisi pyytää enkeleitä avuksi".

Olen lukenut paljon rajatiedon kirjallisuutta, kuten myös elämänkertoja ja elämäntapaoppaita. Tämä kirja erityisesti kiinnosti, koska Hesan kirjastoissa jonotetaan tätä todella. Parisataa varausta kertoo omaa tarinaa. Vai kertooko?

Muistan edelleen hyvin, kun Frank McCourtin elämäntarina Seitsemännen portaan enkeli ilmestyi kymmenisen vuotta sitten. Se oli juttu, se oli tapaus, josta kakki puhuivat. Irlantilaisperheen karukkoinen ja kivinen arki kosketti kyynisintäkin lukijaa täällä peräpohjolassa asti. Eikä kirjassa ollut enkeleitä nimensä mukaisesti, silti köyhyydestä selvittiin voittajana.

Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani on myös, yllätys yllätys, tarina köyhyydestä, Irlannissa. Arki ei ole lähelläkään Mc Courtin vaikeusasteella, mutta naisen elämä sairaan miehen ja neljän lapsen kanssa on haastavaa. Ruoka loppuu kesken, ei ole rahaa vuokraan. Tilanne äityy niin pahaksi, että kihlasormuksetkin kanitetaan. Kerjätessään ihminen menettää viimeisetkin rippeet omanarvontunteesta, miettii Byrne vaikeata kohtaloaan. Mutta kaikissa olosuhteissa on toivoa. Itseasiassa me olemme kaikki enkeleitä, muistuttaa kirjailija.

Kirjan tummaan sävyyn tuovat valoa enkelit, joita Byrne on nähnyt pienestä asti. Enkelit kulkevat kirjan läpi toivoa tuovana nauhana. Jopa niin, että loppupäässä kirjaa alkaa toisto kyllästyttää. Mitään uutta tämä teos ei kerro. Ei elämästä, ei enkeleistä.

Ketkä näitä enkelikirjoja lukevat? Ihmiset ovat rajattoman lahjakkaita tulkitsemaan mitä tahansa havaintoja niin, että ne vahvistavat juuri niitä uskomuksia ja olettamuksia, joihin he ovat ennestään sitoutuneet, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman. Tästä päätellen voisi luulla, että enkelikirjoja lukevat sellaiset henkilöt, jotka ovat valmiiksi "enkelilatautuneita".

Yksinkertaisesti ei ole keinoa selvittää, onko enkeleitä olemassa. Objektiivista totuutta asiaan ei ole. Jos enkelit tai ajatus enkeleistä tuo ihmiselle lohtua, tuskin se on mikään ongelma, vaan päinvastoin.

Ihmismieli hakee kuumeisesti selitystä kaikille asioille joita ei pysty näkemään. Näin kävi minullekin, niin sanotusti vanhanaikaisesti, kirjaa lukiessa. Ehkä se johtuu siitä, etten ole koskaan nähnyt enkeleitä, vaikka olen kuinka tiiraillut. Lähipiirissänikään ei ole tiettävästi enkelkokemuksia, ainakaan niistä ei ole puhuttu.

Kirja on kiva ja viihdyttävä, ei niinkään kantaaottava tai osoittava. Lukeminen on yksi suurimmista iloistani, keskinkertainenkin menettelee. Silti tämän kirjan kohdalla tunsin tulleeni petetyksi. Odotukset olivat todella korkealla, jopa siihen asti, kun lukuja oli enää muutama jäljellä. Luin vimmatusti kirjaa viimeiseen sivuun saakka ja kirja loppui. Ei voi olla totta, tässäkö tämä oli, mikä tässä oli niin ihmeellistä? Mistä kaikki suitsutus?

"Sielu valitsee polkunsa jo kauan ennen kuin ihminen syntyy"

Zen ja puutarhan hoito

Puutarha on kymmenen senttiä pitkä, kahdeksan senttiä leveä ja aika hoitamaton. Vuosi sitten oli pakko saada ja tänään vasta avasin sen laatikosta. Miniatyyri zen -puutarhaa hoitamalla on tarkoitus tyhjentää mieli jokapäiväisestä kaaoksesta, saavuttaen suuremman rauhan ja harmonian.
Zen-meditaation sana on kuri. Ainoa ikkuna, josta voi nähdä omaan henkiseen puutarhaan on hiljentyminen ja mielen tyyneys. Tämän sunnuntain hyvään oloon kuuluu hiljaisuus, keskittyminen ja hetkessä olo. Se on tuttu ja turvallinen olotila. Koitan rauhoittaa päivän tai pari viikossa yksinoloon ja hiljentymiseen. Zen -puutarha voi olla hyvä apuväline keskittymisen harjoitteluun, täytyypä kokeilla.
Aikaa ei todellisuudessa ole, on vain tämä hetki, eikä sekään kaikille itsestäänselvyys. Elämää on vaikea kokonaisuudessaan käsittää ja merkityksiä, mutta mielen tyyneydessä voi kokea yhteyden maailmankaikkeuteen ja universaalin rakkauden. Vaatii kärsivällisyyttä oppia kärsivälliseksi.

Kirjastokoira

Vaatimaton

Jos et mitään ahnehdi,

olet tyytyväinen kaikkeen.

Jos aina tavoittelet lisää,

joudut jatkuvasti pettymään.

- Ryokan

Voimapaikka

Missään muualla Hesassa ei ole mitään rodopuiston kaltaista. Tuntuu kuin astuisi kadulta suoraan satumetsään, pääsee eroon kaupungista, aivan kuin astuisi rajan yli ihmemaahan.

Tähän aikaan vuodesta alppiruusupuisto on lempimaisemani ja lempituoksuni. Kuljeksin kiirehtimättä. Haluan imeä itseeni kaiken sen kauneuden, vehreyden, täydellisyyden. Mustarastas päivystää oksallaan ja viheltelee joutessaan nuotin vierestä. Mutta niin mielin kielin. Silläkin on hyvä olla!

"Olen noita"

Nykypäivän urbaani kaupunkinoita nauttii muinaisten Babylononian aikojen jälkeen näkemätöntä suosiota. Hän yritää parhaan kykynsä mukaan sopeutua yhteiskuntaan parantajan lahjoineen. Vaikka ei se aina ole ollut helppoa, myöntää Noita Ania, Anita Koivunen.

Myyttien noidat olivat pahantekijöitä, mutta Anita tekee parantamisen työtä ja uskoo rakkauden voimaan.

Noita ja ennustajaeukko työssään

IHANAT NAISET KUTSUMUKSESSA

Ammatinvalinta on tai voi olla elämän pituinen tie. Tässä artikkelissa parantajanaiset esittäytyvät tehtävässään, ja kertovat elämästään avoimesti.

Kun noidat ja povaajat ovat jalkautuneet kansan pariin, heidän palvelukset ovat kaikkien käytössä. Monelle rajatiede ja yliluonnolliset asiat ovat hauska harrastus,  mutta näillä naisilla kyse on maailmankatsomuksesta ja vakaumuksesta.

ANITA NOITA KERTOO:

Pienen pojan äiti

Kohta viisikymppinen Anita Koivunen on tiennyt aina olevansa parantaja. Hän on noita. Hänen normaalia arkea ovat rituaalit, seremoniat, noitasapatit, noitapiirit ja netin noitayhteisöt.

- Lakkasin vihdoin välittämästä mitä muut ajattelivat ja aloin toteuttaa oman sydämeni ääntä. Noitavihkimyksessä kysyttiin, tahdotko varmasti käyttää taitoa hyvään, Anita vannoi valan, tahdon. Valasta on aikaa nyt 25 vuotta.

Anitalla on takanaan vaiherikas elämä.

- Sairastuin yllättäen keuhkoveritulppaan. Sairaalassa ystäviä kävi rukoilemassa puolestani. Koin merkillisen ihmeparantumisen, vaikka ennusteet eivät olleet kovin valoisat.  Muitakin läheltä piti -tilanteita on ollut, mutta rukouksen avulla olen aina selviytynyt.

Kova elämä ei ole latistanut, päinvastoin vahvistanut halua lähteä parantajan tielle.  Myös monia ammatteja kokeilleena hän päätti kulkea omaa tietään.

- Koin olevani parannettu parantaja. Aloin opetella erilaisia parantamisen tekniikoita kuten, intialaista päähierontaa, reikiä, aromaterapiaa, shamanististia hoitoja, atlantislaista - ja äänihoitoa sekä erilaisia hengitystekniikoita.

Anita antaa hoitoja kotonaan Helsingissä. Yhdeksänvuotias poika kyselee äidiltään välillä, miksei tämä ole tavallisessa työssä.

- Onhan ammattini epätavallinen, mutta poika on tottunut siihen ja meille jää enemmän aikaa yhdessä. Korostan kotona myös henkisiä arvoja, joita koitan opettaa esimerkilläni pojalleni. Meillä on hyvät ja lämpimät välit poikani kanssa, jatkaa yksinhuoltajanoitaäiti.

Noita Anita kannustaa miettimään, mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt.  
Siitä alkaa voimaantuminen.

Noidat yli rajojen

Nyt noidat saavat vapaasti kaupata palveluksiaan, kun ennen heidät ymmärrettiin polttaa roviolla, lukee Skeptikko -lehden aforismipalstalla. Anitaa huvittaa tämä.

- Olen tottunut arvosteluun ja skeptisiin ihmisiin, jopa pelännyt vainoakin. Aikoinani seurasin läheltä uskovaisten toimintaa. Ahdistuin siitä miten kristityt kohtelevat toisiaan, jotkut heistä olivatkin energiavampyyreitä parhaimmillaan.

- En ole kirkkouskovainen, mutta uskon jumalaan ja jumalattareen. Noituudessa ei ole perinteistä hyvä-paha-asetelmaa, vaan puhutaan valkoisesta ja mustasta magiasta. Olen jatkuvasti jumalaisessa yhteydessä henkioppaideni välityksellä. Noitien konkreettinen rukous on rituaali, joka yhdistää ihmisen maahan, ilmaan, tuleen, veteen ja eetteriin. Olemme yhtä äitimaan kanssa.

- Rituaalin voima on erittäin tehokas. Kun lisäksi rukoukseen yhtyy noitia pitkin maailmaa samanaikaisesti, rakkaus ja maailmanrauha leviää kriisipesäkkeisiin tai erikseen valittuihin kohteisiin.

Vaikka noita vetää niin sanotusti ”noitia puoleensa”, nykynoidat viestivät ja pitävät yhteyttä yhä enemmän internetin välityksellä ”online”. Netin noitayhteisöjä on satoja, joista Anitakin kuuluu useisiin. Yhteinen missio on löytää oma noitaperhe ja verkostoitua sekä saada sitä kautta loitsuihin ja rakkauden energisointiin lisää tehoa.

- Noidat toimivat yli rajojen ja vaihtavat globaalisti kokemuksia ja tietoa. Lisäksi iso kansainvälinen tapahtuma Rainbow Gathering on tulossa Suomeen tänä kesänä, jota odotan innolla, hehkuttaa Anita. 

Anita rummuttaa ystävänsä kanssa Töölönlahden rannalla.

Vastaanotolla

Sairaudet, kuten syövät, kasvaimet ja taudit iskevät alituisessa stressitilassa kamppailevien kanssa. Hoitoon kannattaisi tulla jo ennakkoon, opastaa Anita.

- Melkein aina kun ihminen on sairas, joku on vienyt häneltä elinvoiman. Pystyn usein palauttamaan energian esimerkiksi rukouksella tai loitsulla.

Noituus tarjoaa lisäksi alkukantaista perinnetietoa, esimerkiksi kasviparannuksella parantamisesta, noita Anita muotoilee. Jokainen hoitokerta on kuitenkin erilainen. Kyseessä on henkilölle parhaiten soveltuvaa täsmähoitoa.

Esimerkiksi shamanistinen rummutusmatka on henkilökohtainen ja intiimi, jossa mennään voimaeläimen kanssa aivan trauman alkujuurille.

- Autan ihmiset kohtaamaan pelkonsa ja avaamaan tunnelukkojaan. Ensimmäinen ja merkittävin asia on nimetä taudin synty.

Anita, noitanimeltään Kaliakka on monipuolinen auttaja. Parantavista aspekteista huolimatta tarkoituksena ei ole paasata, vaan ottaa asiakas yksilönä omine tarpeineen.

Noita Anita on tuttu näky perjantaisin helsinkiläisessä tupakkakaupassa, jossa hän on päivystänyt muutamia kuukausia.

- Olen vihdoin päässyt ”kaapista ulos” ja jalkautunut kansan pariin. Tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä arjessa ja tapahtumissa. Tavallisin autettava voi olla kuka tahansa, ihan laidasta laitaan. Kun asiakas uskaltautuu tulemaan kerran, hän tulee toistekin.

-  Kerron usein autettavalle, että voimaantuminen alkaa pienistä asioista. Voidaan esimerkiksi istuttaa siemen sille asialle jota halutaan kasvattaa, neuvoo Anita.

Iloista ja hersyvää noita Anitaa on helppo lähestyä.
Noidan työssä kuuntelemisen taito ja myötätunto on tärkeintä.

Lepakot on noidan rekvisiittaa.

Keskikesän rituaali

Helsingin vanhassa julkisessa puistossa, Töölönlahden rannassa, kokoontui juhannusviikolla joukko ihmisiä keskikesän rituaaliin, jossa rummutettiin ja tanssittiin maailmanrauhan puolesta. Rannan akustiikka on hyvä. Mystinen rummutus houkutteli paikalle turisteja ja uteliaita. Taivas oli aluksi harmaa ja pilvinen, mutta ihan kuin soitannan tenhosta pilvet repesivät ja aurinko alkoi porottaa. Jos seremoniaa seurasi pidempään, saattoi ymmärtää sen merkityksen ja alkuvoimaisen lumovoiman. Anitan sanojen mukaan, ihmiset ovat rakennettuja palvelemaan toinen toisiaan ja jakamaan soittoa, laulua ja naurua. Ilo olikin käsin kosketeltavaa. Noita seisoi paljain jaloin vedessä ja rummutti. Maan voima tulee paljaiden jalkojen kautta, muistan noidan kerran aiemmin minulle kertoneen. Jatkan matkaani ja jätän soittajat sijoilleen. Noita Anitan rummutus kantautuu vielä pitkälle ja ehkä kuulemme vielä hänestä jatkossa.

Vanhusten virikeohjaajanakin toimineen noidan suurin unelma on vielä toteutumatta.

- Se olisi keidas keskellä kaupunkia, hoitopaikka, jonne kaikki olisivat tervetulleita ja kaikilla olisi varaa. Hoitolassa kaikki tarvitsevat saisivat apua vaihtoehtoisilla menetelmillä, kuten akupunktiolla, reikillä ja yrttilääkinnällä. Ruoaksi olisi tarjolla vahvistavia viherjuomia, villivihanneksia ja voimaruokaa, unelmoi tulevaisuudestaan noita Anita Koivunen.

ENNUSTAJA PIRJO KERTOO:

 

Ennustajan tehtävä keskittyy kommunikointiin, ajatusten selkeyttämiseen ja ohjaukseen.

Menetykset muuttivat elämän

Pirjo Juvonen (66) on ennustanut korteilla toistakymmentä vuotta. Tietoisuus ja sisäinen viisaus on kehittynyt kovien kokemusten myötä.
- Menetin paljon ihmisiä kymmenen vuoden sisällä. Nuorempi tytär menehtyi, lisäksi menetin rakkaan isäni. Myös mieheni kuoli yllättäen. Siinä vaiheessa tuntui, kuin olisin jäänyt tyhjän päälle.
- Yhdeksänkymmentäluvun alussa menin sitten ensimmäistä kertaa astrologille. Halusin saada selvyyttä epätietoisuuteen ja käsittämättömän voimattomaan tunteeseen. Astrologi sanoi, että minulla on senkaltaisia henkisiä taitoja, jotka tarvitsisi ottaa käyttöön.
Vaikka menetykset olivat olleet todella rankat, ne eivät kuitenkaan nujertaneet naista, vaan hän lähti rohkeasti kulkemaan omaa tietään.
- Osallistuin bioenergiahoitajakoulutukseen, ja se oli minulle tavallaan avain muihinkin henkisiin asioihin. Klik, siitä lähti kipinä! Seuraavaksi osallistuin tarotkurssille, jossa opin korttien alkeet ja sain eväät, miten lähteä liikkeelle.
- Myöhemmin kävin myös perus- ja yrttilääketieteen kurssin ja perustin oman hoitolan, jonka puolitoista vuotta myöhemmin lopetin, koska katsoin, että minua tarvitaan muualla.
Ylioppilasmerkonomi Pirjon omalaatuinen ammatinvalinta oli aluksi ympäristölle kova pala. Kun uraputkessa olevasta yksityisyrittäjästä tulikin toriennustaja, harppaus oli valtava.
- Toimiminen oman luonteen mukaan kutsumusammatissa aluksi pelotti läheisiä, joskin he ovat nyt asiasta yli päässeet, muistelee Pirjo.

Tulkitsijan työssä on tärkeää muistaa, miksi teen tätä ja kenelle, sanoo Pirjo Juvonen.

Työkaluna korttipakka

Viimeiset kymmenen vuotta Pirjo on kiertänyt korttipakan kanssa markkinoita ja tapahtumia, vaikkakin hänellä on myös kotivastaanotto Espoon Westendissä.
Jokaisella ennustajaeukon luokse menijällä on oma syynsä. Yhdellä on halu nähdä tulevaisuuteen,  toista kiehtoo yliluonnollinen, kolmatta uteliaisuus.
- On kolme asiaa, jotka nousee kysymyksenä ylitse muiden. Ihmiset ovat yleensä kiinnostuneet työasioista, rakkausasioita tai ongelmistaan.
Pirjon toreilla tekemä suppea pikatulkinta kestää kymmenisen minuuttia, laajemmassa tulkinnassa menee tunnin verran.
-  Yksi suurimmista syistä siihen, että ihminen kulkee torilla ohi, on pelko. ” En tule, kun pelkään”. Korostankin, että tulkinnan myötä heidän oma tietoisuutensa vahvistuu eli yhtä kuin oman itsensä ymmärtäminen. Työskentelen vaitiolovelvollisena ja asiakkaan asiat säilyvät minulla. Mitään pelättävää ei ole.
- Tulkitsen jokaisen kortin. Vaikka tarot-korteissa on pelottavan näköisiä kortteja, niiden merkitys on aivan muu. Esimerkiksi kuoleman kortti kertoo, että jotain vanhaa jää taakse, että uutta pääsee tilalle.
- Ammattiin antaa vahvuutta ja ymmärrystä, kun kortit alkavat puhua, ilman että tiedän ihmisestä mitään. On myös hetkiä, kun kortti ei kerro mitään, silloin sanon asiakkaalle rehellisesti ettei vastausta saada. Siinä vaiheessa en lähde sepittelemään, vastuu täytyy olla tulkitsijalla. Asiat pitää sanoa suoraan, muistuttaa Pirjo.

Ennustajaeukon tarvetavaroita.

Ennustaja elementissään torilla

Heinäkuun ensimmäisinä päivinä Järvenpäässä pidetään suurta Puistoblues-festivaalia. Kaupungin keskustan kävelykatu on muuttunut blueskaduksi ja se on avoin kaikelle kansalle. Torikauppiaat ovat pystyttäneet värikkäitä telttojaan ja kaukaa näkyy Pirjo Juvosen iloisen värinen pöytä varjoineen. Ennustajaeukko on sonnustautunut isoon punaiseen lierihattuun. Lierin alta paljastuu leveä hymy. Hyväntuulinen ennustajaeukko torikauppiaiden seassa kertoo avoimesta yhteiskunnasta, jossa jokaisella on mahdollisuus tulla esille kykyineen. Silloin ne ihmiset, jotka ovat aina halunneet ennustuksille, voivat vaan ”istua kyytiin” ja rentoutua. Pirjo hallitsee kortit, hän on tarotammattilainen.
Aurinkoisena päivänä ennustajaeukolle on tunkua jonoksi asti. Asiakkaita tulee läheltä ja kaukaa. Teija, 67, tulee toistamiseen. ”Pidän Pirjon tulkinnoista, kun hän sanoo asiat niin viisaasti, eikä pamauta suoraan. Kirjoitin viime kerralla tulkinnat päiväkirjaan ja ennustukset ovat toteutuneet, ja siksi tulen uudestaan.”
Ennustajaeukko Pirjo on silminnähden työssä, missä pääsee elementtiinsä ja tämän aistivat asiakkaatkin.
- Tulkitsijan työssä on tärkeää muistaa, miksi teen tätä ja kenelle. Pientä pilkettä saa olla silmäkulmassa ja huumoria, hehkuttaa Pirjo.

Henkisyys näkyy toreilla ja tapahtumissa kun noidat ja povaajat ovat jalkautuneet kansan pariin.

Rikastuttaa omaa elämää

Pirjo myöntää, että toisinaan asiakkaiden hankala tilanne käy vapaallakin mielessä.
 - Pyrin aina silti keskittymään positiivisiin asioihin, sillä en halua paneutua negatiivisiin asioihin tai ajatuksiin. Oikeastaan huonoja asioita ei ole olemassakaan, ettei niistä seuraisi jotain hyvää.
- Ajatuksen voima on maailmankaikkeuden suurin voima. Lähetänkin asiakkaille vaaleanpunaista universaalia valoa. Suurin kiitos mitä ammatissani saan on, kun tulkittavalle tulee johonkin kysymykseen korttien kautta ratkaisu ja hyvä mieli. Onnellisuus valtaa mieleni!
Henkinen työ vaatii yksityiselämässä vastapainoksi lepoa ja lomaa. Pirjon tärkein energianlähde ja latauspaikka on ympärivuotinen vapaa-ajan asunto Läyliäisissä, Keihäsjärven rannalla.
- Luonto, ystävien kanssa puhuminen ja lapsenlapset tuovat iloa ja rakkautta elämääni. Minulle tärkeitä ovat Ihmeiden oppikurssi, posliininmaalaus ja olen Herbalife- soluravinnon jälleenmyyjä.
Elämänmuutoksen myötä maailmasta on tullut rikkaampi ennustajalle, joka kokee tehtävänsä olla ihmisten parissa jakamassa tietoa ja vahvuutta korttien välityksellä. Tulevaisuudessa Pirjo haluaa elää torielämää ja olla tavallisen kansan keskuudessa. Se olisi suurin toiveeni, sanoo sydämellinen ennustajaeukko lopuksi.

Wiolet Helne