No Shop Day

Jos onni on ostamisen sivutuote, kuten mainoksessa luvataan, ostamista ei kannata lopettaa. Osta kaikkea mitä mielesi tekee -teema kantaa joka päivä. Jos ostaminen tekee onnelliseksi, onko se huonompi vaihtoehto kuin joku muu tekeminen. Jokainen ihminen tavoittelee hyvää oloa, turvallisuutta ja onnea. Mikäli yltäkylläinen elämä pystytään saavuttamaan materialla, antaa mennä. Elämä on liian lyhyt turhaan murehtimiseen. Mitä ympäristökuormitukseen tulee, on paljon ostohaluttomia ja -voimattomia ihmisiä, jotka osaltaan tasapainoittavat tästä ostohysteriasta aiheutuvaa painetta.

Köyhä punnitsee väkisinkin kulutustarpeitaan, ja on näin ollen luultavasti ekologisempi kuin himoshoppaaja, joka ostaa kaiken ja enemmänkin. Mitä sitä turhaan kukkaronnyörejä kiristelemään tai pennejä venyttämään, raha liikkeelle vaan. Niin kauan kuin sitä on. Elämä antaa meidän tehdä niinkuin itse tahdomme.

Shoppaus on terapeuttista, jossa ostaja tekee matkan itseensä. Ennemmin tai myöhemmin himoshoppaaja joutuu kohtaamaan itsensä ja tavarapaljous voi koitua taakaksi. Vanha sanonta on edelleenkin pätevä: onni ei tule etsien, vaan eläen.

Onni on jo meissä, eikä sitä voi saada ostamalla. Tärkeämpää on antaa kuin saada.

Uskokoon ken tehtoo, mutta lopulta ihminen on vapaaehtoisesti köyhä. Tästä esimerkkinä suurimmat tunnetut sankarit, kuten Buddha, Jeesus tai Äiti Teresa.

Älä osta mitään -päivää on vietetty 15 vuotta.

Isosiskon velvollisuudessa

Moni lapsi lopettaa leikkimisen liian varhain. Lapsuuden aika on lyhyt. Satumetsä vaihtuukin liian pian byrokratiaviidakoon. Täysi-ikäisenä nuorella täytyy olla jo kaikki valmiudet hoitaa asiansa julkishallinnon viidakossa, jossa avuttomat jää helposti jalkoihin. Tukea ja opastusta on vaikea saada. Ainakaan sosiaalityöntekijät eivät helpota osaltaan tätä painetta.



Jouduin tänään, lasten oikeuksien päivänä, erikoisen tilanteen eteen hoitaessani pikkuveljeni asioita, jonka haluan tuoda tässä julki. Ihmisten ei tarvitse suvaita mitä tahansa kohtelua julkishallinnon osalta.

Sosiaalivirastoon/läntiseen keskukseen lähti minulta tänään seuraavanlaista palautetta:

Hei!

Varasin tänään teiltä puhelimitse toimeentulotukiaikaa 20 -vuotiaalle pikkuveljelleni sosiaaliohjaaja xxxxx xxxxxxxxxx:lta. Yritän tukea veljeäni oman ajan puitteissa, koska poika on vielä nuori ja tuen tarve on selvä. Hän on asunut omillaan jo toista vuotta ja asioiden hoitaminen on vierasta. Veli jäi työttömäksi syyskuun lopulla, jonka yhteydessä selvisi, että liiton jäsenmaksuja ei ollutkaan koskaan veloitettu ja hän putoaisi päivärahoille. Onni onnettomuudessa, hän saikin jatkaa kesken jäänyttä koulua Keskuspuiston ammattiopistossa pintakäsittelylinjalla. Lokakuussa kävimme yhdessä hakemassa opistotukea/asumislisää Kelasta, josta neuvottiin hakemaan toimeentulotukea, mikäli päätös ei ole valmistunut jolukuuhun mennessä. Näin tein tänään, että saataisiin vuokra ainakin maksuun joulukuulta.

Esitin asiat juuri näin, edellä mainitulla tavalla virkailijallenne xxxxx xxxxxxxxx:lle. Virkailija alkuun kysyi, saako laittaa puhelimeen mikrofonit, että puhelu kuuluu myös sosionomiopiskelijalle. Vastasin myöntävästi. Virkailijan asenne minua kohtaan paljastui hyvin epäystävälliseksi. Hän kyseli moneen otteeseen miksi minä hoidan täysi-ikäisen veljen asioita. Koitin parhaani mukaan selvittää, että veljelläni on kielellisiä vaikeuksia selvitää omaa tilannettaan, lisäksi kun ei ole hoitanut mitään tälläisia asioita koskaan, ollaan uusien tilanteiden edessä, mukaan lukien siis liitto, työvoimatoimisto, kela ja muut byrokratian koukerot ja kaavakkeiden täyttö. Lisäksi veljelläni on lukihäiriö, joka hankaloittaa juuri ennestäänkin monimutkaisten asiakirjojen ymmärrystä ja täyttöä.

Olen ymmärtänyt, että sosiaalitoimi olisi tukeva ja kannustava ja ymmärtävä laitos. Sosiaaliohjaaja xxxxx xxxxxxxxxx oli kaikkea muuta. Kyseinen henkilö ei ensinnäkään antanut minulle tarpeeksi informaatiota puhelimitse. Esimerkiksi kun kysyin aikaa veljelleni, hän tokaisi, että hän laittaa kirjeen postiin, jossa asia selviää. Edelleen kysyessäni, mitä liitteitä/asiakirjoja tarvitaan mukaan, virkailija totesi tylysti, että "kun sinä hoidat veljesi asioita, kyläilet varmaan myös veljesi luona, niin näet mitä postia luukusta kolahtaa". Tämä on minusta erittäin epäasiallista asiakaspalvelua. Virkailija ei osaa vuorovaikutusta, vaan sosionomiopiskelijan aikaan yritti selkeästi tärkeillä. Lisäksi hän useaan kertaan painotti, että jos minä hoidan veljeni asioita, tarvitaan valtakirja. Senkin ymmärrän täysin, mutta tämähän nyt on ihan väliaikainen ratkaisu, että saataisiin ne joulukuun asiat veljeni osalta kuntoon.

Tiedoitusvälineissä ja muualla on painotettu yhteisöllisyydestä ja välittämisen kulttuurista: Voisin ajatella, että sosiaalinen ala olisi edelläkävijä ja suunnannäyttäjä, joka todella huolehtisi ja välittäisi. Yritin sanoa virkailijalle, että nämä nuoret on ihan oman onnensa nojassa, että he eivät tiedä omia etujaan, he eivät osaa.

Puhelun perusteella sosiaaliohjaajan epäystävällinen/asiaton käytös ja asenne ei sovi asiakaspalveluun eikä sen koomin sosiaaliselle alalle. Jos tämä edellämainittu malli lähtee eteenpäin opiskelijoiden kautta, olen todella pahoillani, enkä lainkaan ihmettele, miksi yhteiskunta menee siihen suuntaan kuin menee. Julkishallinnon palveluihin pitäisi kuulua vähintäänkin hyvät tavat, ihmisläheisyys ja palvelualttius.

Ystävällisin terveisin,
Stella Helne
sisar

Jalat ristissä

Pihapiirin arka vieras.

Kodittomat

Vuoden jokaisena päivä Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa on keskimäärin sata koditonta eläintä.

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys

Kulissinrakentajat

Vaalien alla gallupit kertoivat äänestäjien pitävän ulkonäköä merkittävänä kriteerinä ehdokasta valittaessa: Ulkonäöllä on vahva yhteys vaaleissa ja muuallakin menestymiseen.

Ulkonäköpaineet alkavat jo lapsena. Paineet tulevat ensisijaisesti kavereilta, ehkä perheen sisältäkin, televisiosta ja lehdistä. Media huolehtii osaltaan pintakasvatuksesta: vain nämä ja nämä kriteerit täyttävä on riittävän arvokas. Lapsi kasvaa helposti kieroon, pitäessään pintaa ainoana totuutena. Aikusena tie on auki, kun suurin osa arvokkaasta kapasiteetista käytetään kulissin rakentamiseen: koulutus, ura, puoliso, koti ja harrastukset valitaan liiankin usein keinotekoisten arvojen perusteella.

Kulissinrakennus on raskas lisätyö arjessa. Siihen nähden kuinka paljon pinnan fiksaus vie aikaa, rahaa ja vaivaa, mitään todellista elämän sisältöä se ei tuo. Ihmiset käyttävät yhä suuremman osan ajastaan tarpeettomien tuotteiden hankintaan saadakseen tarvittavaa varallisuutta. Kortit vinkuu ja kulutusluotot kasvaa. Kunhan julkisivu kiiltää, muulla ei ole väliä.

Kulissinrakentajat elävät samassa joukkopsykoosissa. Pinnan palvominen liikuttelee valtavia ihmismassoja kulutustottumuksista toiseen. Ihmiset kuvittelevat olevan individualisteja ja persoonallisia valitessaan juuri tämän tuotteen uutuuskatalogista. Persoonallisuuteen vetoamalla myydään enemmän ja enemmän tuotteita. Pinta-ajattelu tunkeutuu valitettavasti kuitenkin joka paikkaan enimmäkseen median välityksellä. Suurin osa medianedustajista myös laulaa sen lauluja, kenen leipää syö.

Maailmanlaajuinen lama kolkuttelee ovella. Talouslama ja työttömyys puhuttaa Suomessakin: ”Nyt joka kymmenes yritys on lomauttanut tai irtisanoo. Asunnon ja auton hankkiminen vaikeutuu. Kunnissa varaudutaan leikkauksiin”(HS30.10.2008).

Taantuma on merkki muutoksen välttämättömyydestä. Jos ennusteet toteutuvat, ihmisten elämä tulee väistämättä muuttumaan. Ehkä tässä lamassa on myös mahdollisuus. Jos rahat loppuu, ei välttämättä olekaan paha asia, vaan tuo uudenlaista luovuutta arkipäivästä selviytymiseen. Ehkä se kasvattaa myös yhteisöllisyyttä, toisista välittämistä ja rakkautta.

Tulevaisuudessa kulissinrakentajat joutuvat uudenlaisen haasteen eteen, rakkauden haasteen ja jakamisen. Tämä haaste on pyyteetön. Saat olla oikeasti se mikä olet. Itsesi kohtaaminen on suurin teko minkä voit elämässäsi toteuttaa, ja vasta sitten voit kohdata oikeasti toisen. Eikö kuulostakin ihanalta?

Helsinkiläiset pikkukaverit

Sieninäyttely

Suomen Sieniseura järjesti vuotuisen sieninäyttelyn ja sienineuvonnan Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneilla 24.-25.8.2008.

Maestro Mauri Korhonen

Huomauttelusta ja sen tarpeettomuudesta

Ihmiset rakastavat huomautella toisiaan. Asiasta kuin asiasta saadaan huomauttelun aihe. Etkö sinä todella huomaa, oletko niin tyhmä. Huomauttelu on aina itsensä ylentämistä ja huomauttelukohteen alentamista. Julkihuomauttelu on myös erittäin loukkaava huomauttelun muoto. Yleensäkin puuttuminen toisen asioihin ja toimintatapoihin on sangen ajattelematonta. Ikävää, mutta huomautteluun törmää niin koti- kuin työympäristössäkin. Aina joku on huomauttelemassa tai neuvomassa jotakin. Aivan turhaan!

Huomauttelu on toisen aliarvoimista. Kukaan ihminen ei opi toisten huomauttelusta, vaikka huomauttelija perustelee huomautteluaan sillä, että ainakin ensi kerralla osaa. Ihmiset toimivat yleensä velvollisuudentuntonsa ohjaamina. Ulkopuolinen huomauttelu saa ihmisen automaattisesti puolustuskannalle, ja toivottu lopputulos kärsii eikä ainakaan huomauttelusta parane.

Kukaan ihminen ei pidä huomauttelusta. Jokaisella on aivot ajattelemista ja kyseenalaistamista varten. Ihminen oppii vain ja ainoastaan oman kokemuksen kautta. Kypsyminen ja kehittyminen tapahtuu myös omaan tahtiin.

Vaikka yritän olla huomauttelematta ihmisille, syyllistyin äskettäin samaan syntiin. Soitin erään lehden toimistussihteerille, ja hän sai aika ryöpyn niskaansa. Kuinka minusta on laitettu lehteen niin kamalat valokuvat, ja kuka on vastuussa lehden sisällöstä. Olin niin loukattu, että katsoin olevani oikeutettu purkamaan tunteeni henkilölle, joka oli valinnut kyseiset valokuvat lehteen. Luultavasti hänkin teki vain työtään, sen enempää syventymättä kuviini. Kuva muiden kuvien joukossa. Näin. Mutta kuitenkin, olin niin loukattu, nolattu ja nöyryytetty. Ah, tunteet, ne tunteet. Järkeähän tässä ei hitustakaan, älyllistä ajatusta, mitä niin usein peräänkuulutan. Vaikka kuvat oli kyllä kamalia.

Huomauttelu on tunteellista ja turhaa. Tässäkin tapauksessa. Kaikissa tapauksissa.

Huomauttelemattomuus ei ole välinpitämättömyyttä, vaan arvostusta ja luottamusta toiseen ja hänen kykyihinsä ratkaista asioita.

Vasikan juoma

Kauhistuttava uutinen kantautui suomalaisten maidon suurkuluttajien korviin: Maidon hinta kaksinkertaisuu kesän loputtua. Apua, mikä nyt eteen.

Aikuisten maidon juominen on aina ihmetyttänyt minua. Maitohan on imeväisten ravintoa. Aikuinen ihminen ei kasvaakseen tai kehittyäkseen tarvitse lehmän tai muidenkaan rintarauhasten tuottamaa nestettä. Maito jano- ja ruokajuomana on mielestäni omituinen tapa. Maidon juomisen pitäisi loppua ihmisellä, kuten muillakin nisäkkäillä, rintaruokinnan lakattua eli viimeistään noin vuoden ikäisenä. Monelle tämä imeväisikä on jäänyt ikään kuin päälle. Sen sijaan, että maitoa imettäisiin suoraan tissistä, sama tavara nautitaan lasista. Sivistynyttä.

Jostain syystä pohjoismaissa maitotuotteiden käyttö on yleisintä maailmassa. Jos maito olisi meille elintärkeää, kysymys kuuluu, kuinka suurin osa maapallon väestöstä on vielä elossa. Sama koskee kaikkia ruokaan liittyviä uskomuksia, tyyliin aikuinen tarvitsee kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja muuta mielikuvituksellista.

Mutta kalaa kannattaa syödä! Kala on terveellistä. Kun söisimme enemmän kotimaista kalaa, ruokavaliomme muuttuisi oitis oikeasti terveellisemmäksi. Kalaa syödessä elimistö saa välttämättömiä ja käsittelemättömiä rasvahappoja viimeisilleen lämpökäsitellyn ja luonnottoman maidon sijaan.

Kalaa riittää järvissä, ja järviähän meillä piisaa. Mato-ongintaan ei kalastuksenvalvojakaan puutu.

Seurasaaren lintulapsia

Ämmät suolle ja kompostiin!

Ruoka ja ravinto puhuttaa. Riisin hinta nousi maailmalla uuteen ennätykseen. Suomessakin peruselintarvikkeet, kuten maito, leipä ja liha alkavat olla huippuhinnoissaan. Perustellaan korotuspaineilla. Energia ja työvoimakustannukset ovat tänä päivänä niin korkeita, että ruoan hintaa voidaan nostaa samanaikaisesti jopa kahdellakymmenellä prosentilla.

Miljardi ihmistä elää maailmassa köyhyysrajalla. Köyhyys on suhteellinen käsite. Suomessa köyhyysraja on n. 1300 kuukaudessa. Köyhyysraja tarkoittaa kansalaisen tulotasoa, jonka alapuolella ihmisen katsotaan oleva köyhä. Tälläisella henkilöllä ei ole varaa hankkia välttämättömiä hyödykkeitä siedettävän elintason ylläpitämiseksi.

Riittääkö kaikille suomalaisille sapuskaa? Syödäänkö meillä velaksi, enemmän kuin tienataan? Markettien hyllyt notkuvat mitä erikoisimpia etelän ja idän eineitä. Etiketit on tavalliselle ihmiselle hepreaa, vain hinta kertoo, että tässä on varmaan kyse jostain ”fiininmästä”. Koriin vaan. Ruoalla on kiva brassailla viikonlopun jälkeen, mitä spessua tuli syötyä, juomathan on jo jokainen kuullut.

Turhaa kitinää ruoasta, sillä tosiasiassa monella on varaa ostaa ruokaa, jopa poisheitettäväksi asti. Suomalaisille kaatopaikoille kipataan vuosittain tonneittain syöntikelpoista ruokaa. Kun britit heittävät kolmanneksen kaikesta ostamastaan ruuasta suoraan roskiin, suomalaisten lukuja voi vaan varovasti arvailla.

Entä mitä tapahtuu kauppojen ylijäämäruoille ja eineksille? Kun parasta ennen päivämäärä ylittyy, laki kieltää myynnin. Suurtalouskeittiöiden ja laitoksien ruoat eivät ole enää pitkiin aikoihin päätyneet sikaloihin, kiitos direktiivien. Ruoka matkaa siis kaatopaikalle!

Ruoka, joka päätyy lautaselta tai jääkaapista jäteastiaan, on luonnonvarojen ja rahan tuhlausta.

Jokaiselta suomalaiselta kertyy vuosittain 350 kg jätettä, josta noin kolmannes on eloperäistä jätettä. Biojätettä ovat juuri ruoantähteet, perunoiden ja hedelmien kuoret ja suodatinpussit. Oikein kompostoituna ruoantähteistä saadaan hyvää multaa, tai uusimpana bioetanolia! Tulevaisuudessa monet autot kulkevat uusiutuvilla energialla.

Jätehuolto ja kompostointi on ilmaista. Kerrostaloissa taloyhtiöt huolehtivat yleensä jätemaksuista, joka sisältyy yhtiövastikkeeseen tai vuokraan (n. 30 euroa vuodessa).

Suomessa kompostoidaan nykyisin kotitalouksista kerättyä biojätettä suurissa kompostointilaitoksissa. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniasten biojätteet päätyvät Ämmässuon kaatopaikalle. Kompostointilaitoksen kapasiteetti on 49 000 tonnia biojätettä vuodessa, josta syntyy valmista kompostimultaa 30 000 kuutiota. Biojätteen matka takaisin luontoon on monimutkainen, mutta kannattava prosessi. Sekajätteeseen päätyvät muoviin pakatut ruantähteet ja ruoat mätänevät ja tuottavat runsaasti kasvihuonepäästöjä.

Maailman ruokakriisi ei vielä kosketa suomalaisia. Ruokaa on ja paljon. Paljon, paljon yli nälän ja tarjonnan. Kysymys kuulukin, että kenellä?

Lakan poiminta alkaa pian

Helluntaiheilalle

Sano sano todella

rakastatko minua

Sulavalla palavalla sydämellä

rakastan minä sinua

(Tuntematon)


Kevät on kasvun aikaa

Ensimmäisen asteen yhteys

Vielä nykyäänkin tutkijat pitävät kaupunkiluontoa ihmisten pilaamana ja siksi huonompana kuin oikeata maaseutuluontoa tai erämääluontoa. Kaupunkiekologinen tutkimus on maassamme vähäistä ja lapsen kengissä, kun vaan muutamat ekologit ovat löytäneet kaupungin. Miten yhteys ekologiseen ympäristöön säilyy kivikortteleissa?

Viheralueiden arvo kasvaa mitä vähemmän niitä on. Voimakas kaupungistuminen ja väestön kasvu huventavat metsän määrää kaupungeissa. Kaupunkiluonto on ainutlaatuinen elinympäristö sopeutuville lajeille. Opportunistiset lajit dominoivat kaupungeissa. Kaupunkiluonto kärsii virkistyspaineita. Tallaaminen, maastopyörät ja erilaiset urbaanit aktiiviteetit aiheuttavat kulumista.

Pienillä teoilla pystytään rikastamaan kaupunkiluontoa: Älä tallaa, älä roskaa. Tallaaminen köyhdyttää merkittävästi lajistoa. Suhtaudu lähiluontoosi kunnoituksella ja vaali lähiluontoasi! Suomessa on yli miljoona omakotitaloa, joiden pihojen pinta-alasta muodostuu merkittävä alue. Steriili nurmikko voi olla luonnon ja eliöstön kannalta huonompi vaihtoehto kuin luonnontilaisena kasvava pihapiiri.

Suomen kaupungeissa on vielä melko runsaasti viheralueita eli luontoa on jäljellä. Luonto on muuttanut ihmisen kanssa kaupunkiin. Alkujaan metsäisiä lajeja, kuten huuhkajaa ja sepelkyyhkyä näkyy nyt yhä useammin kaupunkialueilla. Leuto talvi edesauttaa tuloskaslajien sopeutumista, uusimpana tulokkaana on villikanit. Canadanhanhi on sopeutunut ja tulokaskasveista lupiini on tuttu laji. Mitä suurempi metsälaikku, sen enemmän lajeja. Kaupunkiin sopeutuneet eliöt ja eläimet ovat todellisia selviytyjiä. Joutomaat ovat monimuotoisia ja rikkaita luonnonkeitaita.

Olen aina yrittänyt tutustua lähiympäristööni parhaani mukaan. Äskettäin katseeni vangitsi tienlaidalla oleva violetti muodostelma. Tarkempaa tuttavuutta tehdessäni huomasin kyseessä olevan ruttojuuri. Ruttojuuri kukkii näin varhaisella keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kauniit viininpunaiset mykerökukat tuovat viestiä menneestä ajasta. 1600 -luvulla munkit kuljettivat ruttojuurta rohdoksi tänne pohjolaan. Ruttojuuri oli tehokas lääke muun muassa paiseruttoon ja vatsavaivoihin.

Lähiluonnon vuoden kiertoa on kiva tarkkailla kerrostaloalueella. Koko ajan tapahtuu. Keväällä näkee päivittäin siivekkäitä muuttajia. Jotkut linnuista jää, toiset jatkavat matkaa. Leskenlehdet puskevat roudasta esiin ja ensimmäinen nokkosperhonen lepattelee holtittomasti puolelta toiselle. Kuin tyhjästä leppäkerttu ilmestyy parvekkeelle. Pihapiirissä riittää vilskettä. Talon rusakkopariskunta vetelee krookukset parempiin suihinsa, oravat jahtaavat toisiaan. Onpas tässä lähellä nähty tallustelevan hirvenkin keskuspuistoon päin. Junaradan alle syntyi varhaiset pulun poikaset, jotka haukka kävi nappaamassa. Asfaltilla oli jäänteitä jäljellä. Kaupunkiluonnossa pätevät samat lainalaisuudet kuin maaseutuluonnossakin. Eloonjäämiskamppailu ja oman lajin jatkuvuuden turvaaminen on ensisijaista.

Ihmisyhteisö luo oman luontonsa, ja tämä prosessi luo ihmisluonnon. Elämme ekososiaalisessa symbioosissa luonnon kanssa. Yhteys omaan ekologiseen luontoon säilyy luontoidylliä vaalimalla. On tärkeätä miettiä kysymyksiä kuten, mitä voin tehdä yksin luonnon eteen, mitä voimme tehdä yhdessä? Kaupungissa elävän kotiympäristö on usein betonilähiö. Lähiöluonnon hoito vaatii jokaiselta kollektiivista viitseliäisyyttä, koska näitä tärkeitä kaupunkiluontokohteita ei voida hoitaa, eikä kuulu hoitaa julkisella vallalla tai hallinnolla. Asukkaat ovat tärkeä osa omaa lähiluontoaan. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon esimerkiksi pihatalkoisiin osallistumalla. Muutama kerta vuodessa multaa sormissa tekee hyvää paatuneimmallekin stadilaiselle. Säilytä yhteys luontoon!!

Läski lämmittää

Kesänkorvalla alkaa monella tiukka dieetti. Laihduttaja täyttää kalenterinsa kaikella painonhallintaan ja -alentamiseen liittyvällä. Painonpudottajat ovat laittaneet selkänsä seinää vasten: Nyt bikinikuntoon hinnalla millä hyvänsä.
Laihdutuspäätös on erittäin tuottoisa bisnes. Asiakkaista ei taatusti ole pulaa. Kerran kuntosalikortin hankkinut sitoutuu vuodeksi kerrallaan, laihdutusryhmissä käydään useita kuukausia, tiettyjä ravintolisiä ja laihdutusvalmisteita nautitaan vuosia ja niin edelleen. Laihdutuksen ympärille luodaan jatkuvasti lisää ja lisää turhakkeita. Mikä on laihuuden lopullinen hinta? Läski nimittäin lämmittää liikaakin palloa, jolla me kaikki elämme. Ilmastonmuutos lienee tutumpi termi.

Onko kukaan miettinyt kuinka paljon energiaa kuluu turhien hyödykkeiden ja laihdutustekniikoiden kehittämiseen? Maailmanlaajuisesti laihduttaminen kuormittaa valtavasti ympäristöä ja jättää ammottavan biologisen jalanjäljen. Jätettä syntyy ja kasvihuonekaasut lisääntyy. Puhun tässä tietysti laihduttamisesta, jossa käytetään muitakin tuotteita kuin peruselintarvikkeita sekä laitteita, jotka edistavät painonhallintaa. Laihdutusbisnes on luonut pitkälti kevyttrendit, kuten light-tuotteet, rasvattomat ja sokerittomat vaihtoehdot sekä valtavan määrän muita keinotekoisesti tuotettuja elintarvikkeita. Paljonko näiden elintarvikkeiden tuotanto kuluttaa palloa, entäpä muiden laihdutusvalmisteiden - ja tarvikkeiden valmistus?

Vielä muutama vuosi sitten harva tiesi otsonikerroksen ohenemisesta ja sen vaikutuksista elolliseen luontoon. Nyt ilmastonmuutos on päivän sana. Joka puolella hoetaan lämpenemisestä, sanoisin että vähän holtittomastikin. Samaan aikaan kun ollaan huolestuneita ilmastonmuutoksesta huhkitaan kuntosaleilla, lennetään lomamatkoille, kulutetaan roimasti yli varojen. Luonnon varojen.

Individualismia ihannoiva maailma alkaa tulla tiensä päähän. ”Elämäntapa joka nyt on vallalla, on käännettävä toiseen suuntaan. Ihmisoikeudet ja yksilönvapaus täytyy heittää romukoppaan ja ottaa tilalle pakko, kielto, säännöstely, kuri ja järjestys”, sanoi taannoin ympäristöfilosofi Pentti Linkola. Hän lisää, että on vastenmielistä ja kauheaa katsella nykymenoa. Elämän jatkuminen on tärkeä arvo, ei yksistään ihmiskunnan näkökulmasta, vaan maapallon miljoonien ja taas miljoonien lajien kannalta, jotka ovat syyttömiä tähän kiihtyvään tuhoon.

Linkolan mukaan kierrätys ja pienet ekoteot voivat hidastaa ilmastonmuutosta muutamalla sekunnilla tai nanosekunneilla. Kokonaisratkaisu on kuitenkin kiinni ihmisten kulutustottumuksista. Nyt on aika luopua kaikesta turhasta. Istua kotona kädet ristissä, naurahtaa seitsemänkymmentäviisivuotias (7.12.32) aktivisti Pentti Linkola.

Jos ei huvita istua kotona kädet ristissä, läskit saa kyytiä tehokkaasti esimerkiksi noukkimalla roskia. Keväisin roskia tuntuu olevan joka paikassa. Yksikin kerätty roska rohkaisee muitakin siisteyteen.

Roska päivässä -liike täytti 8 vuotta. Jäsenet pyrkivät keräämään päivittäin ainakin yhden roskan, yleensä omasta arkiympäristöstään. Liike toivoo, että jäsen rekrytoisi mukaan ainakin yhden uuden kannattajan. Psykologisena perusteluna toiminnalle on havainto, että siistiä ympäristöä ei roskata niin herkästi kuin valmiiksi sotkuista. Roska päivässä -liike sai vuoden 2007 vapaaehtoistyön kunniamaininnan.

Lahjoita maapallolle lisäaikaa nanosekunti

Sinä olet ihmemagneetti

Ihmisten elämä tuntuu monesti olevan pelkkää pelkäämistä. Loppuuko rahat, pettääkö puoliso, sairastunko syöpään, yllättääkö kriisi nurkan takaa. Mielikuvissa tulevaisuus ei tuo tullessaan ainakaan aurinkoa. Odotettavissa on ennenaikainen vanheneminen, lopputili, superlama ja kuihtuminen. Pelolla myydään hyvin. Mainonta elää pakokauhusta. Televisio-, radio- ja lehtimainokset pommittavat, onko vakuutukset kunnossa, vaivaako ummetus, kärsitkö kuorsauksesta, haiseeko hengitys. Jollei vielä, niin osta tätä nyt varmuudeksi ennaltaehkäisemään. Markkinavoimat tehtailevat ihmisille isompia ja pienempiä uhkia, joista selviää kyllä kunhan maksaa. Myös isommissa mittasuhteissa, kuten politiikassa ja uskonnossa, pelottelulla hallitaan ja se tuntuu olevan tehokasta.

Pelko on pelkkä tunne ja tunteista päätät sinä. Sinä päätät mitä pelkäät ja annatko pelon hallita elämääsi. Maalaat itse oman mielenmaisemasi. Oletko koskaan ajatellut, kuinka paljon tuhlaat rahaa viikossa kuviteltuun turvallisuudentunteeseen tai uhkien niin sanottuun ennaltaehkäisemiseen?

Mitä pelkäät sitä myös vedät puoleesi. Ajatukset vetävät samanlaisia ajatuksia puoleensa. Sinä olet magneetti, joka päätät mitä haluat vetää puoleesi. Olet vetänyt puoleesi kaiken mikä ympäröi sinua juuri nyt. Jokainen tapaamasi ihminen, kokemasi tapahtuma ja tilanne, joita olet ehkä luullut sattumaksi, onkin oman ajattelusi aikaansaamaa. Tämähetkinen elämä ja todellisuus on heijastusta siitä, mitä olet aikaisemmin ajatellut.

Elämäntilanteidensa niin sanotut vangit ja uhrit vievät kaikkien energian ja huomion. Jatkuva ongelmista ja vaivoista valittaminen ei paranna kenenkään olotilaa vaan pahentaa. Kielteiset ajatukset vahingoittavat ruumistamme ja aivotoimintaa, ja lisäävät elämään kielteisyyttä. Kaikki stressi alkaa kielteisistä ajatuksista. Todellinen paraneminen voi alkaa vasta kun huomio siirretään sairaudesta terveyteen. Pelosta rohkeuteen, köyhyydestä rikkauteen, rumuudesta kauneuteen. Keskitytään siihen mitä halutaan, eikä siihen mitä ei ainakaan haluta.

Meillä on vapaus valita tunteemme! Kuuntele ja katsele maailmaa hieman kriittisemmin, kuka yrittää pelotella sinua milläkin. Pelokkaat ihmiset ovat taipuvaisia toistenkin pelotteluun, jotkut elättävät sillä itsensä.

On huomattavasti mukavampi olla ja elää kun luopuu turhasta pelkäämisestä ja peloista. Onnellinen ja rohkea ihminen on ihmemagneetti, joka vetää tehokkaasti kaikkea positiivista puoleensa. Vetovoiman laki toimii. Tämänhetkiset ajatukset luovat tulevan elämäsi. Se mitä eniten ajattelet tai mihin keskityt, toteutuu varmasti.

Tavoite on tärkeämpi kuin keinot, siis keinoja kaihtamatta, tervetuloa ulos peloista!

Lisää aiheesta The Secret

Ufoja ja kyberseksiä

Ei väliä jos ei omista loistolukaalia järven rannalla tai pankkitilit ei pullistele optiomiljoonia. Nyt kaikilla on mahdollisuus olla kaunis, menestynyt ja suosittu. Virtuaalisessa ympäristössä luot indentiteettisi muuttuvien trendien mukaisesti. Netistä löytyy nyt erinomainen rinnakkaismaailma, jossa voi luoda uuden uljaan ulkomuodon ja elää kuin viimeistä päivää. Maailmanlaajuisen Second Life -rinnakkaistodellisuuden takana on ajatus, että siellä voi tehdä aivan mitä haluaa.

Second Life on käyttäjäluvultaan Ruotsin kokoinen. Yhdeksän miljoonaa aikuispelaajaa shoppailee, deittalee, cruisailee, clubbailee, duunailee tai mitä nyt ikinä mieleen juolahtaa. Loistavaa! Second Life on aikuisten versio Habbo Hotellista, jossa vain käyttäjän oma mielikuvitus on rajana. Second Lifessä voit aikamatkailla tulevaisuuteen ufoilla, reissata lentokoneella ristiin rastiin tai seilata laivalla maailman ympäri. Jos et ole vielä kokeillut syvänmeren sukellusta tai benji-hyppyä, täällä se on mahdollista. Pelot häviää ja lukot aukeaa..Second Lifen käyttäjät ovat yli kolmekymppisiä ja luovat pikavauhtia uudenlaista kulttuuria.

Visuaalisesti 3D- ympäristö on upea kokemus, jota ei voi verrata vanhoihin kuvitelmiin virtuaalimaailmoista. Second Life - toinen todellisuus on kuin aikuisten ihmemaa, jossa kaikki on satumaisen kaunista ja hyvin organisoitua. Second Life on parhaillaan muutakin kuin pelkkää ajankulua, hengailua ja viihdettä: Rinnakkaiselämän todellisuuden luo pelaaja itse kiinnostuksensa mukaan. Sivustoilta löytyy muun muassa tiede-, filosofia- ja taidepiirejä, joihin voi halutessaan liittyä. Vuorovaikutteisesta yhteisöstä voi koitua monelle tärkeä keskustelu- ja mielipiteenvaihtofoorumi.

Kuinka usein kosketamme toisiamme? Kaiken kiireen ja stressin keskellä hellyydenosoitukset ovat yhä harvinaisempia. Kosketuksen puutteessa turvautuminen korvikkeisiin, kuten nettirakkauteen, on tänä päivänä luultua yleisempää. Second Lifessa voit rakastua, seurustella, avioitua tai jopa harrastaa seksiä. Tähän tarkoitukseen hahmoille on ostettavissa erilaisia ruumiinosia.

..ja Visat vinkuu. Yksityisessä omistuksissa oleva Second Life on massiivinen keinotodellisuus, jossa kaikki on kaupan. Virtuaalivaluuttaa saa ladattua Visalla. Jos luottokortilla ei ole katetta, Second Lifessa voi pörräillä ilmaiseksikin. Köyhäily voi myös avartaa uusia maisemia..

Globaali ihmemaa Second Life

Tuku tuku lampaitani

Lammas on nyt ajankohtainen puheenaihe. Monessa kodissa näin pääsiäisen aikaan lampaanviulut on varattu jo hyvissä ajoin lihakauppiaalta. Lammas on myös perinteisesti juutalaisten uhriruoka, jota syötiin jo Jeesuksen aikaan juutalaisten pääsiäisenä.
Lammas on ihmiskunnan vanhin kotieläin. Sen merkitys on ollut aina suuri lihan ja villan tuottajana. Merinovillan epäeettisestä tuottamisesta nousi taannoin laaja eläinrääkkäyskohu. Erittäin hienoa merinovillaa kerättäessä, lampaiden takapuolen iho leikataan irti ilman puudutusta. Toimenpidettä on verrattu skalpeeraamiseen. Monet vaateyritykset ovat laittaneet merinovillaa sisältävät asusteet boikottiin.


Koti - ja tuotantoeläimet ovat suojaamattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmislajin sisällä. Ihmisten ahneus on yksi syy eläinrääkkäykselle. Edesmenneen eläinsuojeluvalvoja Anja Eerikäisen työn ainoa päämäärä oli eläinten hyvinvoinnin lisääminen. Suorasanainen ja räväkkä nainen ei kuvia kumarrellut, vaan toimi aina oman velvollisuudentuntonsa valtuuttamana. Anja Eerikäinen vaikutti Suomessa lampaan rituaaliteurastusta koskevan lain muuttamiseen. Kurkkua ei elävältä eläimeltä saa leikata auki, vaikka se kuuluisi jonkin uskontokunnan rituaaleihin. Anja sai osoitettua, että se on eläinrääkkäystä eikä mikään uskonto voi tarkoittaa tällaisen hyväksymistä.


Eläinsuojelutyön suuri suomalainen Anja Eerikäinen toimi 40 vuotta eläinten parissa minimipalkalla. Työ oli muodostunut elämäntavaksi, jossa ei voinut tehdä eroa työpäivän ja muun ajan välillä. Anja Eerikäisen (1933-2002) kuolemasta tuli kuluneeksi helmikuussa kuusi vuotta.


Eläinsuojelulliset ongelmat eivät kuulu menneisyyteen, vaan ovat edelleenkin erittäin ajankohtainen aihe.

UUSI! Suomalaiset eläinrääkkääjät Virossa (19.3.2008)

Kevätsienestys alkaa pian

Ihminen kerää valtaosan virikeistään silmien kautta. Mitä voidaan keräillä, sitä voidaan myös välittää. Keräillä voidaan niin tietoa, kuin tavaroitakin. Nyt kuuluu myös keräillä kavereita. Naamakirja on keräilijän kokoelma. Keräilyyn liittyy usein visuaalisuus. Itse kerään vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mielenkiinnon säilyttämiseksi kohteet saattavat vaihtua. Tunnen puhdasta iloa kauneuden kokemuksesta ja linjakkaista muodoista. Luonnon muodot ja nerokas systematiikka vetävät myös puoleensa. Sienten herttaisuus on kutsu taas kohta metsään!

(Kuva: Sienestäjät. Öljyvärityö 70x60 cm. 2000. Romanitaitelija Terez Orsos)

Sieniharrastus ja keräily on vaativa laji. Sienimetsässä tuntee olevansa kuin Liisa ihmemaassa. Ei ole tarkoituskaan tuntea joka sukua tai lajia heimolleen, vaan puhdas kokemus puhuu. Sienien maailma on vertaansa vailla. Sieni-itiöitä on levittäytynyt kaikkialla maailmaan. Ruokasienet on monelle tuttuja. Samoin jokainen on varmaan niellyt sieniä penisiliinikuurin muodossa. Pullataikina nostetaan hiivasienellä ja homejuustot valmistetaan homesienillä.

Suomen Sieniseuran luennolla sienitieteilijä Vennamo Salo luennoi (tiistaina 12.3.) nokisienistä, jotka ovat mieltyneet yksisirkkaisiin kasveihin. Nokisieni hyödyntää oman elämän ylläpitämiseen valittua isäntää. Viljassa loisiva sieni näyttäytyy kasvin pinnalla mustana jauheena. Musta jauhe tunnetaan. Tiedemiehet ovat löytäneet mikroskooppisen pienestä sienestä (Ustilago maxis)genomin. Se sisältää 23 kromosomia ja sillä on arviolta 6900 proteiinia koodaavaa geeniä. Nokisieni menee isäntänsä solukkoon ja elelee dimorfisesti eli kaksivaiheisesti. Sieni muuttuu hiivamaisesta rihmamaiseksi ja päinvastoin. Kuten sille itselleen on suotuisinta. Nokisieni talvehtii isäntänsä juuressa. Lilliputtisen nokisienen elämä on pienintäkin yksityiskohtaa myöten nerokkaan toimiva!

Sienikorit on aika kaivaa esiin, sillä kevätsienestys alkaa pian. Sienisato kestää huhtikuulta juhannukseen. Kolmen tähden korvasienet löytyy hiekkapohjaisilta mäntykankailta. Hakkuuaukiot on erittäin hyviä paikkoja. Itse haen korvasienet tutulta paikalta Liedonperältä. Ratkaisu ei ole millään tapaa ekologinen, mutta retkestä on tullut jokavuotinen traditio.
Maistoin viime keväänä erinomaista kartiohuhtasienipiirakkaa. Huhtasieni on päinvastoin kuin korvasieni tuoreenakin täysin myrkytön, eikä kaipaa näin ollen kiehautusta. Huhtasieniä saattaa putkahtaa kotipihalle ja puutarhaan.


Suomen Sieniseura

Suomen Sieniseura ry. – Finlands Svampvänner rf. on valtakunnallinen yhdistys, joka on perustettu vuonna 1948 Helsingissä. Seuran tarkoituksena on Suomen sienistön ja sienisadon kaikinpuolinen tutkiminen, sieniharrastuksen ja sienitietouden edistäminen ja levittäminen, sekä myös sienitalouden, kuten keräilyn, viljelyn, kaupan ja sienten käytön lisääminen.

810 jäsentä.

Osanotto on kannanotto

Helsingissä järjestettiin viime perjantaina marssi ja mielenilmaus sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Erottajalta Eduskuntatalolle kulki vähäinen määrä mielenilmaisijoita. Sosiaaliasiamiehet ja joukko muita pienen ihmisen puolesta taistelevia järjestöjä olivat saaneet kasaan vain parisensataa kansalaista. Missä olivat kaikki opiskelijat, lapsiperheet, työssä käyvät köyhät, velkaloukkuiset, työttömät ja vanhukset? Mielestäni oli varsin erikoista, että mielenilmaisun itse kohderyhmä puuttui paikalta.

Paikalle oli sen sijaan raahautunut muutama kovaääninen kadunmies ja -nainen, jotka tulivat Heikki Hurstin ilmaisen ruokapussin ja soppalautasen houkuttamina. Mielenilmaus antoi todella väärän kuvan suomalaisesta köyhyydestä, sillä paikalla oli vain promillen marginaaliryhmä. Nykyköyhää ei erota katukuvasta. Hän osaa hoitaa asiansa, on ehkä mukana työ- tai kouluelämässä, osaa peseytyä, on sosiaalinen ja niin edelleen. Köyhyys ja rahattomuus ei tee ihmistä tyhmäksi, mutta saattaa syrjäyttää tästä markkinatalouden ihannoimasta yhteiskunnasta.


Köyhyydestä ja sosiaalisista ihmisoikeuksista puhuttaessa, kukaan ei halua julkisesti tulla esiin kaapista. Köyhyyden ja vähäosaisuuden tunnustaminen koetaan häpeälliseksi. Köyhyys salataan ja pidetään piilossa. Kynnys osallistua mielenilmaisuun on yksinkertaisesti liian korkea, vaikka nimenomaan tässäkin asiassa olisi paras nostaa kissa pöydälle: Valtion myöntämät tuet ovat liian pienet, eikä niillä ei elä. Lisäksi julkiset hyvinvointipalvelut on turvattava kaikille.


Jotta hallitus ja eduskunta ottaisivat köyhyyden todesta, meidän terveiden ja hyvinvoivien tulisikin olla heikompien puolella. Voisimme osallistua mielenilmauksiin ja puhua köyhien ja vähäosaisten puolesta. Syyksi riittää se, että olemme sivistysvaltion asukkaita, jotka kannattaa tasavertaisia ihmisoikeuksia. Ainakaan minun arvoa ei alenna olla heikompien puolella. Koen asian jopa velvollisuudeksi.


Osallistuminen on vahva kannanotto. Oikeudenmukaisuuden puolesta pitäisi marssia vähän usemminkin. Sanat ovat tekoja ja teot ovat kannanottoja.
Nyt henkinen köyhyys ja lyhytnäköisyys tuntuu menevän konkreettisen köyhyyden edelle. Toisen hyvinvointi ei ole toiselta pois, vaan kaikkien ihmisten hyvinvointi on tässä yhteiskunnassa kaikkien etu.


Kiitos Heikki Hurstille ja hänen työntekijöilleen, jotka jakoivat eduskuntatalolla ruokaa sinnikkäästi räntäsateesta huolimatta. Pussista löytyi makkaraa, lihapullia, leipää, jogurttia ja kahvia.

” Jos annat apua jollekin, älä muistele sitä. Jos sinua autetaan, muista se ikuisesti”.

YK:N IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS
25. artikla
1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta.


2. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.

Underground

Sinänsä värillä ei ole merkitystä, vaan kaikki värit ovat samanarvosia. Pidän oranssista. Oranssi on pomeranssin väri, ja astrologiassa auringon väri on oranssi. Oranssista saa aasinsillan joukkoliikenteeseen. Helsingin metrot ovat pääosin oransseja.


Voisin viihdyttää itseäni päivästä toiseen metroissa, junissa, busseissa ja raitiovaunuissa. Heti aamusta ruuhkajunan tunnelma imaisee mukaansa. Saa valita kenen viereen liimautua. Siinä sitten silmäilen päivän ilmaislehdet ja seuraan nopeasti vaihtuvia maisemia. Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani käyttää mielin määrin joukkoliikennettä. Tästä edusta en olisi valmis luopumaan. Rakastan julkisia kulkuneuvoja, josta kiitos kuuluu Helsingin kaupungin liikennelaitokselle!

Joukkoliikenne ei syrji ketään, vaan kaikki ovat samanarvoisia. Julkisissa näkee koko yhteiskunnan kirjon. Naamiot on riisuttu. Ihmiset on mitä on, ja ei ole mitään syytä näytellä muuta. Pummit ja lestinheittäjät ovat yhtä arvokkaita kuin huntupäiset somalinaiset tai salkkumiehet. Julkisissa kulkevat ihmisten lisäksi vielä mitä omituisemmat tavarat, soittimet ja muuttokuormat. Mikään koiralaji tai pyörämalli ei ole julkisille kulkuneuvoille vieras. Kuvaan kuuluvat myös lipuntarkastajat ja vartijat. He ovat yleensä paikalla ennemmin turvallisuudentunteen kuin mellakoinnin takia. Helsingin joukkoliikenne on ehdottomasti mainettaan parempi.

Kulttuuri syntyy ihmisten keskellä. Missä muualla voit seurata yhtä hyvää pikadraamaa, komiikkaa tai satiiria. Julkisissa setvitään häpeilemättä kotiasiat, parisuhdeasiat, rahajutut, remontin eteneminen, lääkärillä käynnit. Julkisissa ihmiset ikään kuin avautuvat. Suomalaiset muka sulkeutuneita. Matkustajat avautuvat helposti vieraallekin. Kännykkädialogit on tietysti asia erikseen. Kailottaminen ei ole mihinkään loppunut, vaan sitä vastoin kasvanut. Kanssamatkustaja saa tuntea suunnatonta myötäiloa tai -häpeää. Yksinpuhujat ja nenänkaivajat ovat oma luokkansa.

Julkisissa reality on parhaimmillaan. Kuulet päivän polttavat jutut, näet uusimman katumuodin ja voit aistia tämän aikakauden heikot signaalit. Olet mukana ajan virrassa.

Kuljen päivittäin keskimäärin viidellä julkisella kulkuneuvolla. Maalla jonkun aikaa viettäneenä en ymmärrä nurinaa aikatauluista. Aikataulut kun ovat tosi joustavat, ja moneen paikkaan pääsee helposti. Jos myöhästyy, ei tarvitse odottaa kuin pari minuutti. Toista se oli maalla, jossa kulki busseja kerran tunnissa.

Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen on vastakulttuuria parhaillaan. Eliitiksi itseään kutsuva kansanjoukko ei voisi kuvitella jalkautuvansa tavallisen ihmisten pariin ”sossun karjavaunuihin”. Harva tulee miettineeksi, että juuri nämä karjavaunut kuljettavat yhteiskunnan arvokkainta kansanosaa. Niitä ihmisiä, jotka polkevat oravanpyörää, jotta eliitti saisi porskuttaa.