Onko uhrituminen nykypäivän hyve? Voidaan jo melkein puhua marttyyrimuodista. Itsensä vähättely, aliarvioiminen ja polkeminen on jopa suotavaa. Jos vahingossa erehtyy sanomaan, että kaikki on oikeastaan tosi hyvin, rakastan elämää, olen saanut olla terveenä etc. sinua aletaan katsoa kieroon. Tyyliin, mitä toi positiivarihippi oikein jorisee. Eikö yhtään irtisanomisia tai kuolemia, masennusta tai päihteitä, edes suvussa?On, on, on ja on. Mutta miksi puhua niistä, syystäkö, että kuulija saa kicksejä? Tunnetusti (sinunkin!) vastoinkäymiset on monen mannaa.
Köyhyys orjuuttaa ja kaventaa elämän
Olen niin kurkkua myöten ihmisten köyhyydestä. Siitä henkisestä köyhyydestä, johon vaivutaan omalla luvalla. Tarkoituksella tiedon ja taitojen ulkopuolelle jättäytyminen, oman toimintakyvyn laiminlyönti, matalamielinen pelko kaikkea uutta kohtaan, järjetön ennakkoluulo, lista on loputon. Köyhyys on suuressa määrin oman mielen orjuutta. Ei varattomuutta.
Kun kurjuuttaan alkaa toistamaan mantran tavoin itselleen ja muille, päivästä ja vuodesta toiseen, se alkaa luonnollisesti kasvaa. Kyllä, kurjuudesta tulee totta, sitä myöten myös rahattomuudesta.
Ihminen taantuu ja tyytyy osaansa säästöliekillä. Hän tekee köyhyydestä ikonin ja kruunun. Kärsimys muka jalostaa. Hän lopettaa jopa unelmoinnin. Enhän mä enää, kun olen niin köyhä, vanha tai mitä milloinkin. Köyhyydestä tulee tekosyy kaikkeen ja sitä käytetään verukkeena. Riutuva kärventää itsensä lisäksi koko lähipiirin. Syy on aina muissa, ei koskaan itsessä.
Eroon omasta tyranniasta
Jotain pitää muuttaa, mikäli haluaa muuttua. Riittääkö sinulle pelkästään elämässä löyhästi roikkuminen, vai haluatko jotain enemmän? Täydelliset tomppelit tyytyvät osaansa, eivätkä halua enää kasvaa henkisesti. Mutta kun elämä vaan ei mene niin. Täällä kaikki virtaa, menee eteenpäin. Halusit tai et, muutos on ainoa tosiasia. Elämän tuntuma on voimaa ja energiaa. Sopivassa suhteessa järkeä ja sivistystä.
Ihmisenä oleminen ei ole vain hengissä pysymistä: syömistä ja juomista, lisääntymistä ja ikääntymistä. Ihmisenä oleminen on jotain paljon enemmän. Hyvä elämä on paljon muuta. Uskalla haluta! Kysy itseltäsi mitä haluat? Halua sitä vielä potenttiin sata.
Kuka tahansa saa elämän kulumaan latteuksissa. Se ei vaadi ponnisteluja, ei luonteenlujuutta, ei kestävyyttä. Minäkin osaan puhua paskaa, pestä lattioita, siivota, häärätä ja laittaa energiaa jonnin joutavaan. Who cares? Fuck all!
Ala ajattelemaan omilla aivoillasi, älä suostu valmiisiin ratkaisuihin, älä haaskaa aikaasi turhuuteen. Toiminta on luonne. Jos luonteesi vaatii, anna sille uusia näkökulmia, riko turhantärkeät rutiinisi ja haasta itsesi. Viimeinen tilaisuutesi on tullut!
Lupaa itsellesi muutosta
Mihin omistaudut, se alkaa kasvaa. Sitouta itsesi huolehtimaan itsestäsi parhaalla mahdollisella tavalla. Älä ikinä enää aliarvio ja hauku, vaan kannusta ja kehu. Kestävä onni ei löydy aineelliselta tasolta. Uudenvuoden lupaus voisi olla:
Rakastan ja hyväksyn itseni kokonaan. En enää koskaan vahingoita itseäni sanoin, teoin tai edes ajatuksin. En tee itsestäni missään olosuhteissa uhria. Otan vastuun itsestäni.
Köyhyys orjuuttaa ja kaventaa elämän
Olen niin kurkkua myöten ihmisten köyhyydestä. Siitä henkisestä köyhyydestä, johon vaivutaan omalla luvalla. Tarkoituksella tiedon ja taitojen ulkopuolelle jättäytyminen, oman toimintakyvyn laiminlyönti, matalamielinen pelko kaikkea uutta kohtaan, järjetön ennakkoluulo, lista on loputon. Köyhyys on suuressa määrin oman mielen orjuutta. Ei varattomuutta.
 |
| Lukutaitoa ja ymmärrystä ylläpidetään lukemalla. Myös myötätunto saattaa kehittyä. Kirjojen lukeminen on aivoillesi hyödyllisempää kuin esim. sosiaalisessa mediassa uutisvirtojen täsmäpänttäys. |
Ihminen taantuu ja tyytyy osaansa säästöliekillä. Hän tekee köyhyydestä ikonin ja kruunun. Kärsimys muka jalostaa. Hän lopettaa jopa unelmoinnin. Enhän mä enää, kun olen niin köyhä, vanha tai mitä milloinkin. Köyhyydestä tulee tekosyy kaikkeen ja sitä käytetään verukkeena. Riutuva kärventää itsensä lisäksi koko lähipiirin. Syy on aina muissa, ei koskaan itsessä.
Eroon omasta tyranniasta
Jotain pitää muuttaa, mikäli haluaa muuttua. Riittääkö sinulle pelkästään elämässä löyhästi roikkuminen, vai haluatko jotain enemmän? Täydelliset tomppelit tyytyvät osaansa, eivätkä halua enää kasvaa henkisesti. Mutta kun elämä vaan ei mene niin. Täällä kaikki virtaa, menee eteenpäin. Halusit tai et, muutos on ainoa tosiasia. Elämän tuntuma on voimaa ja energiaa. Sopivassa suhteessa järkeä ja sivistystä.
Ihmisenä oleminen ei ole vain hengissä pysymistä: syömistä ja juomista, lisääntymistä ja ikääntymistä. Ihmisenä oleminen on jotain paljon enemmän. Hyvä elämä on paljon muuta. Uskalla haluta! Kysy itseltäsi mitä haluat? Halua sitä vielä potenttiin sata.
Kuka tahansa saa elämän kulumaan latteuksissa. Se ei vaadi ponnisteluja, ei luonteenlujuutta, ei kestävyyttä. Minäkin osaan puhua paskaa, pestä lattioita, siivota, häärätä ja laittaa energiaa jonnin joutavaan. Who cares? Fuck all!
Ala ajattelemaan omilla aivoillasi, älä suostu valmiisiin ratkaisuihin, älä haaskaa aikaasi turhuuteen. Toiminta on luonne. Jos luonteesi vaatii, anna sille uusia näkökulmia, riko turhantärkeät rutiinisi ja haasta itsesi. Viimeinen tilaisuutesi on tullut!
Lupaa itsellesi muutosta
Mihin omistaudut, se alkaa kasvaa. Sitouta itsesi huolehtimaan itsestäsi parhaalla mahdollisella tavalla. Älä ikinä enää aliarvio ja hauku, vaan kannusta ja kehu. Kestävä onni ei löydy aineelliselta tasolta. Uudenvuoden lupaus voisi olla:
Rakastan ja hyväksyn itseni kokonaan. En enää koskaan vahingoita itseäni sanoin, teoin tai edes ajatuksin. En tee itsestäni missään olosuhteissa uhria. Otan vastuun itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti