Arto Halosen uutuuselokuva Valkoinen raivo valikoitui katsottavakseni osittain vain siitä syystä, että olen nähnyt lähes kaikki ohjaajan leffat. Kouluampumiset ja väkivallan teot ylipäätään eivät ole minua niin kiehtoneet. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan. Eikä ollut turha reissu.
Suomalaisten turvattomuuden tunne on lisääntynyt. Arto Halonen ei erehdy iskemään kirvestään kiveen, elokuva osuu ja uppoaa.
Tarvitaan lapsuuden trauma ja ripaus koulukiusaamista, siinä valmiit materiaalit valkoiselle raivolle. Valkoinen raivo hautoo, on sentimentaalinen, järkeilevä, totaalinen, tuhoava. Kun musta raivo tappaa kerrasta (tappo, kuolemantuottamus jne.), valkoinen raivo on huolellinen, järjestelmällinen, laskelmoiva ja hidas. Selviää, että kouluampujat ovat lähes poikkeuksetta älykkäitä oppilaita. Kaikkia yhdistää syrjäänvetäytyvyys ja hieman sulkeutunut olemus.
Koulukiusaaminen ei yleensä pääty koulun vaihtamiseen. Kiusaaminen saattaa jatkua vuosia, jopa kouluista työpaikkoihin. Elokuvassa pohditaan jääkö kiusatulle "pelon tuoksu", jonka vahvemmat haistavat ja iskevät tilaisuuden tullen kiinni.
Elokuvan yksi tärkeä sanomista oli, ettei kiusaajille tarvitse kääntää toista poskea. Uhrin osaan ei ole syytä jäädä. Kiusattu voi katkaista kierteen. Tärkeää olisi haketua ihmisten seuraan, harrastuksiin, mihin vaan, josta saa kontakteja ulkomaailmaan. Repäistä itsensä irti kiusaamisen stigmasta. Monessa koulussa on kuraattori, joka pystyy ohjaamaan eteenpäin, oikean avun piiriin. Yksin ei parane jäädä.
Tee itsesi vaarattomaksi
Tunteet ovat tärkeitä ja ne pitäisi pystyä käsitellä. Anteeksianto ei aina kuitenkaan onnistu.
Elokuvassa äänen saa Lauri, joka lapsuuden traumojen ja vuosia jatkuneen koulukiusaamisen seurauksena oli suunnittelut ja kuvitellut mielessään massamurhia. Lauri selvisi kuitenkin hakeuduttuaan terapiaan. Myöhemmin hän opiskeli psykologiaa ja toimii nyt ihmismielen aggression ja väkivaltaisen käytöksen tutkijana. Nykyään hän kiertää pitkin maailmaa luennoimassa aiheesta.
Tärkein viesti lienee, että valkoisen raivon kanssa voi elää ja sitä pystyy hallitsemaan. Pitkään jatkunut kiukku ja patoutunut viha on työstettävä vaarattomaksi. Se voi olla kuitenkin elämänpituinen tie, kuten elokuvan Laurikin sanoi olevansa ikänsä potentiaalinen murhaaja. Vihan tunteet on otettava käsittelyyn uudelleen ja uudelleen. Kun raivoon lakkaa lataamasta energiaa, olo saattaa helpottua ja katkeruudella täytetty reppu voi keventyä. Toivoa on!
Valkoinen raivo -elokuva tulisi esittää kaikille koululaisille ja heidän kanssaan työskenteleville opetusmateriaalina sekä muille kasvattajille, vanhemmille ja päättäjille.
Suomalaisten turvattomuuden tunne on lisääntynyt. Arto Halonen ei erehdy iskemään kirvestään kiveen, elokuva osuu ja uppoaa.
Tarvitaan lapsuuden trauma ja ripaus koulukiusaamista, siinä valmiit materiaalit valkoiselle raivolle. Valkoinen raivo hautoo, on sentimentaalinen, järkeilevä, totaalinen, tuhoava. Kun musta raivo tappaa kerrasta (tappo, kuolemantuottamus jne.), valkoinen raivo on huolellinen, järjestelmällinen, laskelmoiva ja hidas. Selviää, että kouluampujat ovat lähes poikkeuksetta älykkäitä oppilaita. Kaikkia yhdistää syrjäänvetäytyvyys ja hieman sulkeutunut olemus.
Stigma, poltinmerkki
Koulukiusaaminen ei yleensä pääty koulun vaihtamiseen. Kiusaaminen saattaa jatkua vuosia, jopa kouluista työpaikkoihin. Elokuvassa pohditaan jääkö kiusatulle "pelon tuoksu", jonka vahvemmat haistavat ja iskevät tilaisuuden tullen kiinni.
Elokuvan yksi tärkeä sanomista oli, ettei kiusaajille tarvitse kääntää toista poskea. Uhrin osaan ei ole syytä jäädä. Kiusattu voi katkaista kierteen. Tärkeää olisi haketua ihmisten seuraan, harrastuksiin, mihin vaan, josta saa kontakteja ulkomaailmaan. Repäistä itsensä irti kiusaamisen stigmasta. Monessa koulussa on kuraattori, joka pystyy ohjaamaan eteenpäin, oikean avun piiriin. Yksin ei parane jäädä.
Tee itsesi vaarattomaksi
Tunteet ovat tärkeitä ja ne pitäisi pystyä käsitellä. Anteeksianto ei aina kuitenkaan onnistu.
Elokuvassa äänen saa Lauri, joka lapsuuden traumojen ja vuosia jatkuneen koulukiusaamisen seurauksena oli suunnittelut ja kuvitellut mielessään massamurhia. Lauri selvisi kuitenkin hakeuduttuaan terapiaan. Myöhemmin hän opiskeli psykologiaa ja toimii nyt ihmismielen aggression ja väkivaltaisen käytöksen tutkijana. Nykyään hän kiertää pitkin maailmaa luennoimassa aiheesta.
Tärkein viesti lienee, että valkoisen raivon kanssa voi elää ja sitä pystyy hallitsemaan. Pitkään jatkunut kiukku ja patoutunut viha on työstettävä vaarattomaksi. Se voi olla kuitenkin elämänpituinen tie, kuten elokuvan Laurikin sanoi olevansa ikänsä potentiaalinen murhaaja. Vihan tunteet on otettava käsittelyyn uudelleen ja uudelleen. Kun raivoon lakkaa lataamasta energiaa, olo saattaa helpottua ja katkeruudella täytetty reppu voi keventyä. Toivoa on!
Valkoinen raivo -elokuva tulisi esittää kaikille koululaisille ja heidän kanssaan työskenteleville opetusmateriaalina sekä muille kasvattajille, vanhemmille ja päättäjille.
 |
| Pienen pojan suuri kiinnostus (11/2015) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti