Kun elämä tuntuu

Kuuluuko elämän tuntua? Miltä se sitten tuntuu?

Omasta näkökulmasta katsottuna koen olevani keskimääräistä aloitekykyisempi persoona. Tämä on suuri siunaus, mutta myös suuri taakka. Innostun monenlaisista asioista helposti ja koitan innostaa muitakin. Ensimmäinen virhe. Otetaanpas takaisin. Huomaan toistavani vastapuolelta teemaa "mä en ole tässä mukana niin kuin sinä". Eli jarrutus ja liinat kiinni. Koska olen itse sitoutunut ja lojaali, odotan helposti vastapuolelta samaa. Toinen virhe on kertoa blogissa näinkin henkilökohtaisia asioita, joten otetaanpas jälleen takaisin. Ehkäpä muillakin on samankaltaisia haasteita tai oppeja elettävänään, joten tietää mistä puhun. Vähiten pettyy kuitenkin se, joka asettaa odotuksia VAIN itselleen.

Kyllähän se sattuu, kun jotkut ihmissuhteet hiipuvat yhteisten intressien puuttuessa, mutta irrottautuminen vapauttaa kulkemaan eteenpäin.

Elämä, jota eletään, tuntuu. Elämä, joka jätetään käyttämättä, ei tunnu. Ei ole mitään syytä olla haastamatta itseään. Mukavuusalueelle on moni kuollut.