Turvapaikanhakijan cocktail

Sininen ja valkoinen - värit ovat vapauden

Keväällä sattui suomalaisella työmaalla vakava työtapaturma. Luunmurtumia hoidettiin sairaalassa toista viikkoa. Turvapaikanhakija sai särkyihin voimakkaita kipulääkkeitä. Alkoi pian kuulla ja nähdä harhoja.

Passitettiin psykiatriseen sairaalaan. Pääsi pois. Harhat jatkui. Sai yksityiseltä lääkäriasemalta skitsofrenia-psykoosi diagnoosin. Oireet jatkuivat. Pääsi takaisin psykiatriseen sairaalaan. Vietti siellä aikaa kuusi viikkoa ja kotiutettiin. Kahden kuukauden päästä olisi kontrolli.

Terveydenhoidosta, lääkäreistä ja lääkkeistä tietämätön Lähi-idästä kotoisin oleva turvapaikanhakija kiittää Suomea saamastaan hoidosta.

Lääkelistalla olivat seuraavat lääkkeet:
Lyrica, Targiniq, Burana, Ketipinor, Olanzapin, Valdoxan, Mirtazapin, Melatonin, Paroxetin, Voxtra, Cymbalta, Panacod.

Mies lihoi lääkkeistä yli kymmenen kiloa, toimintakyky laski. Mieliala oli ahdistunut. Harhoihin ja pelkotiloihin lääkkeet eivät auttaneet.

Päästyään viimeisen kerran psykiatrisesta hoidosta hän lopetti kaikki pillerit. Muutamassa viikossa paino tippui entiseen ja harhat lähti. Sairasloman loputtua palasi töihin entisenä, iloisena ja reippaana miehenä.

Puoli vuotta on nyt kulunut. Itsehoitovälineet eli lääkkeet voi viedä apteekin poistoon. Pillerimäärää katsellessa tulee helposti ajatelleeksi, oliko ne kaikki tarkoituksenmukaisia työtapaturmassa olleelle psyykkisesti terveelle henkilölle, joka ei osaa länsimaisia kirjaimia/numeroita ja kuinka ihmeessä hän osasi niitä annostella; Yhteensopivuus, haittavaikutukset, turvallisuus, yliannostuksen vaara.

Yli - vai alihoitoa tai täsmälääkitys?

Kuka sä oot?

Kirja-arvostelu: Karla Nieminen ohjeistaa hyväksi tyypiksi käytännön tasolla

Reipasta menoa. Minä ja Karla Nieminen kesällä 2016.

Karla Nieminen: Olet hyvä tyyppi - Opas sujuviin ihmissuhteisiin 

Otava 2017. 252 s.

Sokki, sulattelu ja sopeutuminen. Ähky. Pienessä, pirtsakassa paketissa paljon ohjeita. Minulle liian paljon. Mutta kuten kirjassa useaan kertaan todetaan, "sinun mielipiteestä ei ole kukaan kiinnostunut, koska suurin osa ihmisistä ajattelee omia juttujaan". Fine. Tässä ei ole siis mitään henkilökohtaista. Näin minäkin ajattelen.

Paineet elämänhallintaan kasvaa. Vaikka normi-ihminen harvemmin esiintyy julkisuuden valokeilassa, meidän tavallistenkin pitäisi tuotteistaa itsemme ollaksemme jotenkin pätevämpiä ja pärjäävämpiä. Sanomaton odotus, yhteiskunnan ja ympäristön hiljaiset signaalit kuiskivat korviimme. Koodi selvä. Aktiivinen saa enemmän; kun teet paljon, alkaa tapahtua, julistaa Nieminen.

Kirja tsemppaa, jopa patistaa. Opit kommunikoimaan selkeämmin, tutustumaan, verkostoitumaan, mitä vaan - tiukoissakin tilanteissa, on turvallista rikkoa rajoja. Huumoria, ehkä ripaus sarkasmia. Käytetty kieli on kuin raikas henkäys. Pojot siitä, ettei Nieminen sorru fraaseihin. Kirjan kohderyhmänä näen ihmisiä, jotka haluavat löytää uusia vinkkejä kohtaamiseen ja kanssakäymiseen, vuorovaikutukseen ja sisäiseen tutkailuun. Sopii hyvin myös kirjaoppimiseen uskoville nörteille tai peräkamaripojille; Sillä kaikille on toivoa, kaikille on maailma täynnä mahdollisuuksia.

"Käy sukupuolitautitesteissä. Bonuspiste."

Kirja sisältää paljon hauskoja tehtäviä ja rasteja, joiden toteuttaminen on tehty helpoksi käytännön esimerkein. Jopa bussikuskin moikkaaminen saattaa kehittää estyneen itsevarmuutta. Kaupan kassalla tahallinen mogaaminen opettaa ottamaan rennommin. Keskusteluja on syytä avata kaiken aikaa ja kaikkialla, mutta älä kerro vitsejä! Hyvä, Nieminen! 

Karla Nieminen (s.1988) on pystyvä nainen ja todiste siitä on kiistaton. Karlan tavanneena en voi ajatella naista pyörittelemään peukaloita, sillä hän on täyttä energiaa. Ei ole tyrkky, eikä edes sometyrkky, vaan hän kertoo asiaa, vain jos siinä on pointti. Hän ei ole sisällöntuottaja sisällön tuottamisen ilosta eikä aliarvio ketään. Karla on tosissaan. Kirjailijan henkilökohtainen suhde teokseen on selvä ja lähtökohtia voi vaan arvailla. Karlalle ei ole luultavasti tipahtanut mitään ilmaiseksi, vaan hän on ponnistellut kaiken eteen. Jossain vaiheessa ehkä olemassaolonkin (viittaus kirjan takakannesta). Jään miettimään kirjantekoprosessia. Punatukkaisen tytön sormia näppiksellä. 

---

Seuraavaan kirjaan jään odottelemaan sielukkuutta, sydämen sivistystä ja rakkautta. Kun ihminen avaa sydämensä, herkistyy ja antautuu elämälle, avautuu uudenlaiset arvot ja ajatusmaailmat.

Ivan Aivazovskyn huippunäyttelyssä

Unisex sanomaa

Naiset, miehet ja muunsukupuoliset.

Syrjintää tasapuolisesti.

Sosiaalipornoa

Tietoisuus köyhyydestä ja surkeudesta, sodista ja vääryyksistä ei auta näiden uhreja vähimmässäkään määrin. Ikävä tosiasia.
Kävin Kiasmassa ja vereni kiehahti. Pahan jälkeen -näyttely ympärileikkaus- ja happoiskukuvineen oli toki näyttävä ja vastaanotto ilmiselvästi ravisteleva, mutta kaukaa haettu. Ei ole temppukaan matkustaa Intiaan, josta löytyy tuhansia happoiskujen uhreja, saati afrikkalaiseen peräkylään, jossa tyttöjen silpominen on edelleen voimissaan oleva perinne. Ongelmien vakavuus on selvä.

Se, että tiedän nyt miltä sukupuolielimien silpominen näyttää, näin kuvissa silpojan ja silvottavan, tekovälineet ja tavat, ei auta näitä ihmisiä. Alkoi nyppiä. Katselin paikalla olevia ihmisiä ja heidän reaktioitaan, miten tämä tieto avasi heidän maailmaansa. Ihmettelin mitä alle 10-vuotiaat tekivät näyttelysalissa. Ovella ei ollut varoituslappua lapsille eikä herkille.

Olisi ollut uutinen, jos kuvissa olisi ollut suomalaisessa ympäristössä tai suomalaisten vanhempien/hoitohenkilökunnan siunauksella tehtyjä ympärileikkauksia tai silpomisia, perhe- tai parisuhdeväkivaltaa. Näitähän tapahtuu lähes jokaisen elinpiirissä. Olisiko sekään tieto koskaan vähentänyt vääryyksiä tai auttanut uhreja, mene ja tiedä.

Se, että julkisuutta haetaaan toisten vastoinkäymisten kustannuksella on mielestäni hieman arveluttavaa.

Samoihin aikoihin kävin Kirjamessuilla. "Onhan se kiusallista, kun kaikki tuntee ja ei saa olla rauhassa", pahoitteli osaansa kirjakustantajan korokkeella istuva Anneli Auer, esikoiskirjailija, murhasta ja pefofiliasta ja ties mistä syytetty.

Esikoiskirjailija Anneli Auer Helsingin Kirjamessuilla 28.10.2016.

Happy Halloween

Minä ja Geller