Minun Suomeni keittäjän kakarana

Synnyin Suomeen ja olen suomalainen. Minun Suomessani on neljä vuodenaikaa, joita olen rakastanut  jo lapsesta asti. Luonto on ainutlaatuinen. Kävin koulut ja opin asioita, jotka tänä päivänä tuntuvat oudoilta: opettajan kunnioitus, laskeminen, lukeminen, kaunokirjoitus, kellotaulu - ja mitä vielä. Nämä varhaiset taidot opittiin tietysti jo ala-asteella. 

Yläasteella meno oli toisenlaista. Yhteiskuntaluokka ratkaisi. Ylemmän keskiluokan vanhempien lapset saivat erityiskohtelua. Puhutaan, ettei Suomessa ole luokkajakoa, mutta kyllä on - ja on ollut aina. Itse en ymmärtänyt sitä kuin vasta vuosia myöhemmin. Kyllä se papin lapsi ja tekstiilitaiteilijan vesa huomioitiin ennen muita. Tosin koko luokalla vain minun vanhemmat olivat eronneet, eikä heillä ollut akateemista loppututkintoa. Duunareita. 

 

Keittäjän kakara olet, tuhahti ikäiseni kaveri minua noin 12-vuotiaana. Hänelle oli silloin jo selvää, kuka määrää tahdin.

 

Minun äitini ei kasvattanut minua vihaamaan tai vähättelemään ketään. Kotona ei puhuttu politiikkaa eikä arvotettu ihmisiä tittelin tai rahan perusteella. Opin tekemään omat johtopäätökseni jo varhain.

 

Minun Suomeni on mielikuva mukavista ja rennoista ihmisistä, kauniista maisemasta, sinisestä ja valkoisesta, vapaudesta toteuttaa itseään omalla alallaan, mahdollisuus edetä, tavoitella unelmiaan. Ennen kaikkea Suomi on oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden maa. Vai onko?

 

Olen opiskellut monta tutkintoa, kirjoittanut ja kuvannut lehtiin, tehnyt taidetta, olen ollut aktiivinen monella saralla. Olen puolustanut heikompiosaisia vapaaehtoistyössä kansalaisjärjestöissä, suojellut sademetsiä Amazonasilla, kasvattanut metsää Kullaalla, kuvannut katulapsia Venäjällä ja kehitellyt erilaisia patentteja. Olen osallistunut yhteiskuntaan monin eri tavoin - lähes täysin omakustanteisesti. Hyväntekeväisyydestä ei kukaan maksa, eikä lehtikirjoituksista ja kuvista maksetut palkkiotkaan olleet jälkikäteen kuin nimellisiä. Kuinka moni toimittaja hoitaa hommat kilometrikorvauksilla? Minä tietysti. Kun työnantaja ei halua maksaa rehellisesti, työntekijän on tyydyttävä osaansa. Vuosia ihmettelin, mikä on vikana. Nyt ymmärrän.

 

Omin avuin/taidoin täällä on ihan turha kuvitella saavansa mitään. Mikäli tunnet oikeat ihmiset, kuulut oikeaan sukuun/yhteiskuntaluokkaan tai osaat olla sopivan samanmielinen, apurahat ja työpaikat tipahtelevat kuin itsestään. Muussa tapauksessa olet persona non grata - et ole olemassa. 

 

Viimeisinä vuosina Suomi on mennyt vielä enemmän vinoon. Koronahysteria, ilmastonmuutoshöpinät, seksuaalisuuden monimuotoisuuden korostaminen - kaikki nämä ovat edelleen vääristäneet sitä, mikä ennen oli tärkeää. Minulle arvokkaat asiat, kuten koti, uskonto ja isänmaa tuntuvat olevan enää vain kaukainen muisto.

Minun Suomeni on tätä nykyä ruma, korruptoitunut, mädätetty. 

 

Keittäjän kakarana olen kuitenkin voittamaton! En ole ostettavissa enkä myytävänä. Ajattelen omilla aivoilla, olen rokottomaton ja terve. Olen henkisesti vapaa yhteiskunnan pelotteista ja sopeutumisvaatimuksista, osaan kyseenalaistaa, nähdä asiat eri näkökulmista ja ennen kaikkea voin nauttia elämästä. En ole tietääkseni kenellekään velkaa mitään.

 

En välitä muiden mielipiteistä - elän omaa elämääni ja luotan siihen, että elämä kantaa!

+

Kolin kansallismaisemassa 2024

Drag kids ja lapsen seksualisointi

Kulttuurikaappi -festivaaleilla (2023) oli aikomus esittää dokumentti Drag Kids (löytyy hakusanalla "Drag kids" Youtubesta). Dokkarissa seksualisoidaan lapsia urakalla, muun muassa pikkupojat ovat puettu tyttöjen bikineihin ja he tarjoilevat baarissa alkoholia jne. Kulttuuriväen mielestä tämä oli fine. Taidehan on sitä, että kaikkea saa ja pitää näyttää!

Huolimatta taiteellisen ilmaisun vapaudesta, Drag kids olisi ollut erittäin kyseenalaista esitettävää homoseksuaalissävytteisillä festareilla.  Yleisen painostuksen vuoksi kaupunki lopulta perui elokuvan esittämisen, mutta ei todellakaan omasta tahdostaan. Kohu oli maanlaajuinen, jopa lapsiasianvaltuutettu Elina Pekkarinen otti kantaa asiaan.

Olen sitä mieltä, että 8-11 vuotiaat lapset drag queeneina on sairaiden aikusten fetissejä. Se, että näitä ilmiöitä esittää "taiteena" tai minään muuna korkeakulttuurin tuotteina, ei edistä lasten oikeuksia.

Miksi aihe on lähellä itseni, olen vähintäänkin oikeutettu ja velvoitettu toimimaan, koska edellä mainittu tapahtui ollessani työpaikallani Helsingin kaupungilla.

Olen avoimen rasistinen Helsingin kaupungin toimille edistää lapsipornon tukijoita ja LGBTQ+ -ideologiaa. 

Ihmettelen edelleen suuresti, että Jari Sillanpään joulukonsertti järjestettiin vaivihkaa Helsingin kaupungin ylläpitämässä Savoyssa 2024 ja edelleen "30-vuotta estradilla" juhlakonsertti järjestetään 11.5.2025  Savoyssa.

Jari Sillanpään matkapuhelimesta löytyi video ja useita kuvia, joissa aikuinen mies on sukupuoliyhteydessä pienen lapsen kanssa. Myös 12-vuotias lapsi näki Jari Sillanpään ja hierojan harrastan seksiä. Onko tämä ok?

Huoleni on myös lasten kulttuurissa työskentelevien toimihenkilöiden osalta. Huolehtiiko Helsingin kaupunki rikosrekisteriotteista lasten kanssa työskenteleviltä. Tässä tapauksessa myös tahoilta, jolta Helsingin kaupunki tekee ostopalveluita.

 

Sound of Freedom -elokuva ilmestyi vuotta myöhemmin 2023 ja sen taustalla oleva ilmiö on todellinen. Lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä materiaali verkossa on lisääntynyt dramaattisesti viime vuosina älypuhelinten yleistymisen ja koronapandemian seurauksena.

 

National Center for Missing and Exploited Children -järjestön mukaan ilmoitukset hyväksikäyttömateriaalista kaksinkertaistuivat vuosina 2019–2020 ja kasvoivat vielä 35 % vuonna 2021. FBI:n mukaan ongelma on niin laaja, että virasto joutuu priorisoimaan tapaukset, joissa uhreina ovat pienimmät lapset.

 

Lasten suojelu pedofiileiltä ja lapsikaupasta lähtee poliittista päätöksistä. Lapsia tulee suojella aikuisilta, jotka tavoittelevat heiltä seksuaalista hyötyä, manipuloivat tai alistavat heidät hyväksikäytölle. Muun muassa sugasdaddy/mommy -ilmiössä henkilö tarjoaa rahaa tai lahjoja vastineeksi seurasta, on yleistynyt Suomessakin. Kaikki tämä edellinen vaatii tiukempia lakeja, parempia valvontakeinoja ja resurssien lisäämistä viranomaisille ja tukipalveluille. 

 

Vanhempien, koulujen ja yhteisöjen on myös saatava enemmän tietoa riskitekijöistä ja keinoista suojella lapsia verkossa että reaalimaailmassa. 

 

Tuttavaani käytettiin taaperona hyväksi useita vuosia päiväkodin johtajan toimesta. Muut työntekijät tiesivät johtajan seksuaalisista hyväksikäytöistä, ja uhreja oli enemmänkin. Työpaikan menettämisen uhalla kukaan ei uskaltanut puuttua asiaan.

 

Pahan voittoon tarvitaan vain se, 

että hyvät hmiset ei tee mitään."

 - Edmund Burken

 

 

Jokaisella aikuisella on vastuu ja velvollisuus puuttua epäilyttäviin tilanteisiin ja varmistaa, että lapsen turvallisuus asetetaan etusijalle kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

 

 

Mikäli epäilet lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen (lapsi itse, lapsen vanhempi, naapuri, läheinen, työkaveri, viranomainen, jne.) Älä epäröi hetkeäkään!

Pelon vuodet: Massapsykoosi, kontrolli ja yksilönvapauden menetys

 

 

Korona rantautui Suomeen alkuvuonna 2020. Seurasin YouTuben kautta ajantasaisia tartuntatilastoja – ensin Kiinasta ja sen jälkeen muualta maailmasta. Varoittelin kollegoja, että nyt pitää pestä käsiä ja olla varovainen, sillä uusi virus oli tulossa kovaa vauhtia. Työkaverit naureskelivat. Lounaalla sanoin, että kohta virus tavoittaa Suomen ja seuraavaksi aletaan myydä vastarokotteita. Silloisen esihenkilöni hymähtely jäi mieleeni.

Maaliskuussa Suomeen tuli poikkeuslaki. Kaikki tapahtui pikaisella aikataululla. Tappava virus oli todellakin saavuttanut Suomen, ja ulos sai mennä vain kasvomaskiin sonnustautuneena.

Kaikki seurasivat uutisia. Sairaaloissa oli paljon sairaita ja kuolleita. Italian Lombardiasta näytettiin rankkoja kuvia – sairaaloiden käytävät olivat täynnä ruumissäkkejä. Kiinasta puhumattakaan. Kauhu levisi uutisten välityksellä. Suomenkin sairaalat alkoivat täyttyä, ja vapaista hengityskoneista oli pulaa. Helsinkiläissairaaloiden (Laakso ja Malmi) pihoille ilmestyi ruumiskontteja. Viesti oli selvä: jotain kammottavaa oli tapahtumassa.

Suomi seisahtui. Jokaisesta naapurista tuli uhka. Perheenjäsenistäkin koitui vaaraa – kuka tahansa saattoi olla mahdollinen tartuttaja. Kontaktit piti rajata minimiin. Koronan uskottiin tarttuvan jopa postin tai maitotölkin mukana. Suositusten mukaan tuotteet piti viedä pakastimeen pariksi tunniksi, sillä pelkkä desinfiointi ei välttämättä riittänyt.

Kahden metrin etäisyys muihin oli suositus, mutta ajan kuluessa ja tiedon lisääntyessä arvioitiin, että korona saattoi tarttua jopa kymmenen metrin päästä. Kontaktien täydellinen minimointi voisi estää taudin leviämisen. Kouluja suljettiin, työpaikoilla siirryttiin etätöihin, ja kansalaiset koteloituivat koteihinsa.

Jo loppuvuodesta 2020 Suomessa aloitettiin ensimmäiset koronarokotukset. Piikeille oli kova kysyntä. Joukkorokotuspisteillä jonotettiin ilmaisia rokotteita kuin ämpäreitä konsanaan.

Ykköspuheenaiheena oli rokotukset. En puhunut asiasta puolitutuille tai vieraille, mutta tuttaville kerroin suoraan, etten ottaisi rokotusta. Siitäkös riemu syntyi – olin tappaja, tartuttaja ja vaarallinen. Moni ystävyyssuhde kariutui tähän lopullisesti.

Koronavuodet menivät kuitenkin kohdallani hyvin. Vaikka olimme puolisoni kanssa pakollisissa karanteeneissa, liikuimme ihmisten ilmoilla ja elimme lähes normaalisti. Emme koskaan sairastaneet rokottomattomina mitään, emmekä käsityksemme mukaan olleet terveinä riski kenellekään. Oireeton tauti ei ole tauti!

Rokotepassien myötä huoleni yksilönvapaudesta kasvoi. Ei voi olla niin, etten pääse mihinkään ilman rokotustodistusta, kun sitä vaadittiin yhä useammassa paikassa. Minusta oli hetkessä tullut toisen luokan kansalainen, epätoivottu minnekään.

Joukkoliikennevälineissä minua tuijotettiin kuin ruttoista, kun en suostunut käyttämään maskia. Tosin minäkin tuijotin maskillisia samoin: Oletteko tulleet hulluiksi? Maskit eivät suojaa tartunnoilta, ne kuuluvat leikkaussaliin.

Rokotepassi tai sairastettu korona (koronatodistus) oli avain kaikkialle. Jollei rokotepassia ollut, matkustamiseen ulkomaille vaadittiin negatiivinen testitulos. Maksullisia testauspaikkoja ja -busseja ilmestyi kuin sieniä sateella. Testin hinta oli satasen luokkaa. Testauspisteistä saattoi tulla mitä tahansa tuloksia – positiivisia terveille ja negatiivisia sairaille. Apteekit ja kaupat alkoivat myydä desinfiointiaineiden ja maskien lisäksi kotitestejä. Näitä testejä kansalaiset tekivät urakalla. Sosiaalisessa mediassa joka toisella oli kuvia testausvälineistä. Kunnon kansalainen testasi itsensä päivittäin ja postasi siitä kuvan Facebookiin tai Instagramiin.

Matkustin Saksaan loppuvuonna 2020. Pääsin reissuun ilman rokotepassia, mutta Saksassa oli niin ikään ankarat rajoitukset. Jopa nakkikioskeilla ja leipomoissa vaadittiin henkilötiedot tartuntatautien jäljityslomakkeeseen. Ilman tietojen luovuttamista ostokset jäivät hyllyyn.

Takaisin tullessa Helsinki-Vantaalla oli suuri joukko punaisiin pukeutuneita covid-viranomaisia. Kaikilta kysyttiin rokotepassit, ja ne, joilla sitä ei ollut, määrättiin pakollisiin koronatesteihin sekä 14 vuorokauden omaehtoiseen karanteeniin.

Sakon uhalla menin määrättyyn koronatestiin. Valtion määräämä laboratorio sijaitsi Kampissa. Kysyin paikalla olleelta työntekijältä, miten poliisi tai tulli kontrolloi käyntejä. Hän vastasi, ettei mitenkään: Poliisilla ei ole pääsyä kenenkään terveystietoihin. Lähdin ulos. En osallistunut testiin – ja tämä avasi silmäni viimeistään koko huijaukselle!

 

 

Koronavuosista tähän päivään asti sanat ihmisoikeus, oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ovat menettäneet merkityksensä – ne ovat vain pelkkiä sisällöttömiä sanoja muiden joukossa. Nämä vuodet paljastivat ihmisluonteesta paljon: mitä pelko saa aikaiseksi, massapsykoosin vaikutukset ja lynkkausmentaliteetin voiman.

En tunnista enää suomalaisia samoiksi kuin ennen pandemiaa. Olen pahoillani ajattelemattomien kansalaisten ja rokotehaitoista kärsivien puolesta. Sen sijaan hetkeäkään en ole pahoillani rokotelobbareiden, lääkeyhtiöiden edustajien, terveysviranomaisten tai muiden tahojen puolesta, jotka ovat tietoisesti aiheuttaneet terveyshaittaa.

Korona ja rokotteet: Totuus, jota ei haluta edelleen kuulla. Nyt tiedetään, että koronavirus kehitettiin laboratoriossa – kuten myös kokeelliset rokotteet. Uutiskuvat täysistä sairaaloista olivat feikkiä ja kontit pelottelua. 

Uskaliaammat väittävät rokotteen olevan bioase. Enkä yhtään ihmettele sitä, sillä haittoja ja kuolemia on raportoitu enemmän kuin tarpeeksi.

 

Hakusanat: Korona, virus, tartunta, rokotus, rokotepassi, koronatodistus, karanteeni, maski, testaus, hengityskone, poikkeuslaki, pandemia, laboratoriovirus, ihmisoikeus, oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus, kansalainen, viranomainen, lääkeyhtiö, esihenkilö, ystävyyssuhde, lynkkausmentaliteetti, massapsykoosi, yksilönvapaus, sakko, terveysviranomaiset, pelko, bioase, huijaus, kontrolli, desinfiointi, laboratorio, terveystieto
 

Turvapaikanhakijan cocktail

Sininen ja valkoinen - värit ovat vapauden

Keväällä sattui suomalaisella työmaalla vakava työtapaturma. Luunmurtumia hoidettiin sairaalassa toista viikkoa. Turvapaikanhakija sai särkyihin voimakkaita kipulääkkeitä. Alkoi pian kuulla ja nähdä harhoja.

Passitettiin psykiatriseen sairaalaan. Pääsi pois. Harhat jatkui. Sai yksityiseltä lääkäriasemalta skitsofrenia-psykoosi diagnoosin. Oireet jatkuivat. Pääsi takaisin psykiatriseen sairaalaan. Vietti siellä aikaa kuusi viikkoa ja kotiutettiin. Kahden kuukauden päästä olisi kontrolli.

Terveydenhoidosta, lääkäreistä ja lääkkeistä tietämätön Lähi-idästä kotoisin oleva turvapaikanhakija kiittää Suomea saamastaan hoidosta.

Lääkelistalla olivat seuraavat lääkkeet:
Lyrica, Targiniq, Burana, Ketipinor, Olanzapin, Valdoxan, Mirtazapin, Melatonin, Paroxetin, Voxtra, Cymbalta, Panacod.

Mies lihoi lääkkeistä yli kymmenen kiloa, toimintakyky laski. Mieliala oli ahdistunut. Harhoihin ja pelkotiloihin lääkkeet eivät auttaneet.

Päästyään viimeisen kerran psykiatrisesta hoidosta hän lopetti kaikki pillerit. Muutamassa viikossa paino tippui entiseen ja harhat lähti. Sairasloman loputtua palasi töihin entisenä, iloisena ja reippaana miehenä.

Puoli vuotta on nyt kulunut. Itsehoitovälineet eli lääkkeet voi viedä apteekin poistoon. Pillerimäärää katsellessa tulee helposti ajatelleeksi, oliko ne kaikki tarkoituksenmukaisia työtapaturmassa olleelle psyykkisesti terveelle henkilölle, joka ei osaa länsimaisia kirjaimia/numeroita ja kuinka ihmeessä hän osasi niitä annostella; Yhteensopivuus, haittavaikutukset, turvallisuus, yliannostuksen vaara.

Yli - vai alihoitoa tai täsmälääkitys?

Kuka sä oot?

Kirja-arvostelu: Karla Nieminen ohjeistaa hyväksi tyypiksi käytännön tasolla

Reipasta menoa. Minä ja Karla Nieminen kesällä 2016.

Karla Nieminen: Olet hyvä tyyppi - Opas sujuviin ihmissuhteisiin 

Otava 2017. 252 s.

Sokki, sulattelu ja sopeutuminen. Ähky. Pienessä, pirtsakassa paketissa paljon ohjeita. Minulle liian paljon. Mutta kuten kirjassa useaan kertaan todetaan, "sinun mielipiteestä ei ole kukaan kiinnostunut, koska suurin osa ihmisistä ajattelee omia juttujaan". Fine. Tässä ei ole siis mitään henkilökohtaista. Näin minäkin ajattelen.

Paineet elämänhallintaan kasvaa. Vaikka normi-ihminen harvemmin esiintyy julkisuuden valokeilassa, meidän tavallistenkin pitäisi tuotteistaa itsemme ollaksemme jotenkin pätevämpiä ja pärjäävämpiä. Sanomaton odotus, yhteiskunnan ja ympäristön hiljaiset signaalit kuiskivat korviimme. Koodi selvä. Aktiivinen saa enemmän; kun teet paljon, alkaa tapahtua, julistaa Nieminen.

Kirja tsemppaa, jopa patistaa. Opit kommunikoimaan selkeämmin, tutustumaan, verkostoitumaan, mitä vaan - tiukoissakin tilanteissa, on turvallista rikkoa rajoja. Huumoria, ehkä ripaus sarkasmia. Käytetty kieli on kuin raikas henkäys. Pojot siitä, ettei Nieminen sorru fraaseihin. Kirjan kohderyhmänä näen ihmisiä, jotka haluavat löytää uusia vinkkejä kohtaamiseen ja kanssakäymiseen, vuorovaikutukseen ja sisäiseen tutkailuun. Sopii hyvin myös kirjaoppimiseen uskoville nörteille tai peräkamaripojille; Sillä kaikille on toivoa, kaikille on maailma täynnä mahdollisuuksia.

"Käy sukupuolitautitesteissä. Bonuspiste."

Kirja sisältää paljon hauskoja tehtäviä ja rasteja, joiden toteuttaminen on tehty helpoksi käytännön esimerkein. Jopa bussikuskin moikkaaminen saattaa kehittää estyneen itsevarmuutta. Kaupan kassalla tahallinen mogaaminen opettaa ottamaan rennommin. Keskusteluja on syytä avata kaiken aikaa ja kaikkialla, mutta älä kerro vitsejä! Hyvä, Nieminen! 

Karla Nieminen (s.1988) on pystyvä nainen ja todiste siitä on kiistaton. Karlan tavanneena en voi ajatella naista pyörittelemään peukaloita, sillä hän on täyttä energiaa. Ei ole tyrkky, eikä edes sometyrkky, vaan hän kertoo asiaa, vain jos siinä on pointti. Hän ei ole sisällöntuottaja sisällön tuottamisen ilosta eikä aliarvio ketään. Karla on tosissaan. Kirjailijan henkilökohtainen suhde teokseen on selvä ja lähtökohtia voi vaan arvailla. Karlalle ei ole luultavasti tipahtanut mitään ilmaiseksi, vaan hän on ponnistellut kaiken eteen. Jossain vaiheessa ehkä olemassaolonkin (viittaus kirjan takakannesta). Jään miettimään kirjantekoprosessia. Punatukkaisen tytön sormia näppiksellä. 

---

Seuraavaan kirjaan jään odottelemaan sielukkuutta, sydämen sivistystä ja rakkautta. Kun ihminen avaa sydämensä, herkistyy ja antautuu elämälle, avautuu uudenlaiset arvot ja ajatusmaailmat.

Ivan Aivazovskyn huippunäyttelyssä

Unisex sanomaa

Naiset, miehet ja muunsukupuoliset.

Syrjintää tasapuolisesti.