Helsingin kaupunginvaltuusto on kaupungin ylin päättävä elin. Sen 85 valtuutettua valitaan kuntavaaleissa joka neljäs vuosi. Valtuusto vastaa kaupungin toiminnasta ja taloudesta.
En ole huomannut, että yksikään ehdokkaista olisi aidosti kiinnostunut Helsingin maaperän tai vesistöjen saastumisesta taikka ihmisten terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Ilmastonmuutos on iskevä ja rahakas termi. Mannerheimintietäkin on suljettu useasti aktivistien toimesta. Esimerkiksi Elonkapina, joka ei näytä ymmärtävän edes lähihistoriaa, julistaa: "Hallituksen on julistettava Suomeen ilmasto- ja ympäristöhätätila ja ryhdyttävä säännölliseen kriisitiedotukseen."
Mutta ennen kuin keskitymme ilmastonmuutokseen, pitäisikö hoitaa ensin nämä vanhat ympäristöongelmat pois päiväjärjestyksestä?
Huopalahden entisen kaatopaikan alueella on käsittämätön määrä käsittelemätöntä jätettä!
Ymmärtävätkö päättäjät, kuntavaaliehdokkaat tai kaupunkilaiset tämän ongelman laajuutta? Tiedämmekö, mitä seurauksia sillä on maaperään, veteen, ilmaan ja lopulta ihmisten terveyteen?
Huopalahden kaatopaikka kattoi aikanaan 24 hehtaaria – se vastaa noin 33–34 kokonaista jalkapallokenttää.
Kaatopaikka toimi Helsingin pääkaatopaikkana vuosina 1963–1979. Vuonna 1980 siellä oli vielä tonneittain teurasjätettä, maalijauhetta ja sekajätettä. Päivittäin alueelle vietiin jopa 600 kuormallista yhdyskuntajätettä, kotitalousjätettä sekä teollisuus- ja rakennusjätettä. Lajittelusta ei ollut tietoakaan.
Alueella on yhä valtava määrä haudattua jätettä – arviolta 35 Eduskuntatalon verran. Myöhemmin kaatopaikka vain maisemoitiin ja sai nimen Talinhuippu.
Eikä kyse ole vain jätteestä. Ilmaan haihtuu yhä elohopeahöyryä, metaania, ammoniakkia, hiilidioksidia, rikkivetyä, hiilivetyjä ja raskasmetalleja. Kaatopaikka sisältää edelleen polymeerisiä ja synteettisiä materiaaleja, jotka eivät hajoa luonnollisesti kymmeniin tai jopa satoihin vuosiin.
Vanhat kaatopaikat saastuttavat maaperää, pohjavettä ja kasvillisuutta vuosikymmeniksi – ellei jopa sadoiksi vuosiksi eteenpäin.
