Kun itseään arvioi liiaksi työpaikan, omaisuuden, asuinpaikan ja tuotemerkkien perusteella saattaa tulla stressi.
Erityisesti nykyaikana minua häiritsee se, miten statusta käytetään analysoimaan ihmistä ja kuinka paljon status määrittelee minuutta. Brändeillä haetaan arvostusta ja rakkautta. On suorastaan elintärkeää näyttää muille tuotemerkein, millaista elämäntapaa edustetaan.
Status ja arvot ovat muuttumassa. Laman olosuhteet kasvattavat pakostikin ihmistä. Raha ei enää aineellisena pääomana määritelekään ihmistä. Hyvä olo tulee luovuudesta ja siitä kuinka voitamme haasteet. Hyvä olo tulee lopulta pienistä arjen asioista.
Jokainen ihminen on monella tavalla lahjakas ja luovuuden käyttö pitäisi olla meille luontaista ja vaistonvaraistakin. Tietoisuus omista kyvyistä poistaa statuksesta johtuvaa "sterssioireyhtymää". Oman ainutlaatuisuuden tajuaminen ja tiedostaminen nauraa materiaaliselle maailmalle ja kaikelle hömpälle, mitä markkinamiehet myyvät. Ne menettävät merkityksen, niillä ei ole enää voimaa.
Tarvitsemme asioita ja hyödykkeitä huomattavasti vähemmän kun luulemme. Samoin on ravinnon kanssa: Kaksi lämmintä ateriaa päivässä on liioittelua. Kun elämän yksinkertaistaa, taakkakin kevenee.
Saat rikkaimman elämän ikinä, kun et kiinny mihinkään egon turhakkeisiin. Omistaminen on keinotekoista, koska mitään ei oikeastikaan voi omistaa. Ihmisarvokin mitataan ihan muilla mittareilla.
"Ihminen metsästää omaisuutta, rahaa, menestystä, valtaa, tunnustusta tai sitä oikeaa ihmissuhdetta voidakseen tuntea itsensä paremmaksi, täydellisemmäksi. Mutta vaikka kaikki olisi saavutettu, he huomaavat, että aukko on yhä jäljellä ja että se on pohjaton. Silloin he ovat todella vaikeuksissa, koska he eivät voi enää pettää itseään" (Echart Tolle: Läsnäolon voima)
Johannes Heinosen kantaaottavaa taidetta
Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 
Unohdettu lounas
