Sinänsä värillä ei ole merkitystä, vaan kaikki värit ovat samanarvosia. Pidän oranssista. Oranssi on pomeranssin väri, ja astrologiassa auringon väri on oranssi. Oranssista saa aasinsillan joukkoliikenteeseen. Helsingin metrot ovat pääosin oransseja.Voisin viihdyttää itseäni päivästä toiseen metroissa, junissa, busseissa ja raitiovaunuissa. Heti aamusta ruuhkajunan tunnelma imaisee mukaansa. Saa valita kenen viereen liimautua. Siinä sitten silmäilen päivän ilmaislehdet ja seuraan nopeasti vaihtuvia maisemia. Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani käyttää mielin määrin joukkoliikennettä. Tästä edusta en olisi valmis luopumaan. Rakastan julkisia kulkuneuvoja, josta kiitos kuuluu Helsingin kaupungin liikennelaitokselle!
Joukkoliikenne ei syrji ketään, vaan kaikki ovat samanarvoisia. Julkisissa näkee koko yhteiskunnan kirjon. Naamiot on riisuttu. Ihmiset on mitä on, ja ei ole mitään syytä näytellä muuta. Pummit ja lestinheittäjät ovat yhtä arvokkaita kuin huntupäiset somalinaiset tai salkkumiehet. Julkisissa kulkevat ihmisten lisäksi vielä mitä omituisemmat tavarat, soittimet ja muuttokuormat. Mikään koiralaji tai pyörämalli ei ole julkisille kulkuneuvoille vieras. Kuvaan kuuluvat myös lipuntarkastajat ja vartijat. He ovat yleensä paikalla ennemmin turvallisuudentunteen kuin mellakoinnin takia. Helsingin joukkoliikenne on ehdottomasti mainettaan parempi.
Kulttuuri syntyy ihmisten keskellä. Missä muualla voit seurata yhtä hyvää pikadraamaa, komiikkaa tai satiiria. Julkisissa setvitään häpeilemättä kotiasiat, parisuhdeasiat, rahajutut, remontin eteneminen, lääkärillä käynnit. Julkisissa ihmiset ikään kuin avautuvat. Suomalaiset muka sulkeutuneita. Matkustajat avautuvat helposti vieraallekin. Kännykkädialogit on tietysti asia erikseen. Kailottaminen ei ole mihinkään loppunut, vaan sitä vastoin kasvanut. Kanssamatkustaja saa tuntea suunnatonta myötäiloa tai -häpeää. Yksinpuhujat ja nenänkaivajat ovat oma luokkansa.
Julkisissa reality on parhaimmillaan. Kuulet päivän polttavat jutut, näet uusimman katumuodin ja voit aistia tämän aikakauden heikot signaalit. Olet mukana ajan virrassa.
Kuljen päivittäin keskimäärin viidellä julkisella kulkuneuvolla. Maalla jonkun aikaa viettäneenä en ymmärrä nurinaa aikatauluista. Aikataulut kun ovat tosi joustavat, ja moneen paikkaan pääsee helposti. Jos myöhästyy, ei tarvitse odottaa kuin pari minuutti. Toista se oli maalla, jossa kulki busseja kerran tunnissa.
Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen on vastakulttuuria parhaillaan. Eliitiksi itseään kutsuva kansanjoukko ei voisi kuvitella jalkautuvansa tavallisen ihmisten pariin ”sossun karjavaunuihin”. Harva tulee miettineeksi, että juuri nämä karjavaunut kuljettavat yhteiskunnan arvokkainta kansanosaa. Niitä ihmisiä, jotka polkevat oravanpyörää, jotta eliitti saisi porskuttaa.
